Flow-lähtölaskenta!

Small talk: vieraana Jason Moran

Play us some jazz, you Moran!

Yhdysvaltalainen Jason Moran on yksi tämän hetken suitsutetuimmista nimistä jazzympyröissä. Flow’ssa sekä soolona että The Bandwagon -yhtyeensä kanssa esiintyvä pianisti jakaisi mielellään lavan suomalaisen MC:n kanssa.

Mikä oli ensimmäinen jazzkappale, josta muistat pitäneesi?

“Se oli luultavasti Lee Morganin The Sidewinder. Kuulin sen noin kaksitoistavuotiaana ja pidin erityisesti sen groovesta. En tiennyt vielä tuolloin jazzista mitään. Oikeastaan en edes tiennyt, että kappale oli jazzia.”

http://www.youtube.com/watch?v=yf1Eo-6sDIE

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

“Kyllä sen täytyy olla Thelonius Monkin ‘Round Midnight, soolopianoversio. Se sai minut haluamaan jazzpianistiksi. ‘Round Midnight oli eräänlainen portti uraani. Musiikillisesti siinä on erityisen hienoa se, kuinka Monk jatkaa teeman kehittelyä soolonsa aikana. Lisäksi kappaleen rytmi on todella mekaaninen, mutta samalla inhimmillinen. Monk oli kuin hyvä rumpuohjelmoija.”

http://youtu.be/fdB7iJXZ7bU

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

“Opettajani Jaki Byardin. Hänet murhattiin kotonaan vuonna 1999. Hän oli 75-vuotias. Olin studiossa äänittämässä ja paikalla ollut valokuvaaja antoi minulle Jakin kuvan ja sanoi olevansa pahoillaan. En ymmärtänyt lainkaan mitä hän tarkoitti, kunnes hän kertoi minulle mitä oli tapahtunut. Joku oli murtautunut Jakin asuntoon ja ampunut hänet. Hän oli musiikillinen isähahmoni, henkilökohtaisin suhteeni vanhempaan muusikkoon. Se oli älytön shokki. Tiedäthän kuinka kung fu -elokuvissa mestari saa surmansa ja hänen oppilaansa lähtee kostamaan? Minä olen tuo oppilas kostoretkellä.“

http://www.youtube.com/watch?v=jbxpjwW2liU

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

“Niitä on kaksi. Olisi ollut mieletöntä nähdä Duke Ellingtonin big band 1920-30-lukujen vaihteessa esiintymässä tanssijoineen kaikkineen Cotton Clubilla Harlemissa. Toinen on John Coltranen klassinen kvartetti 1960-luvulla Village Vanguardissa tai vastaavalla pienellä klubilla. Haluaisin kokea miltä tuntui kuulla livenä se soundi ja tuntea ne vibat mitkä siitä bändistä välittyivät. Keikkojen jälkeen haluaisin palata nykyhetkeen ja äkkiä, sillä nuo eivät olleet erityisen hyviä aikoja mustille amerikkalaisille.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

“Ei mikään. En voi valita yhtä artistia. Musiikki on musiikkia ja sen voima riippuu suureksi osaksi kuulijoista. Sitä paitsi jokainen artisti on riippuvainen yhteistyökumppaneistaan, kanssamuusikoistaan, tuottajistaan, yleisöstään ja niin edelleen. Yleisössä on voima.”

Triosi The Bandwagon on soittanut yhdessä yli kymmenen vuotta, Tämä on hatunnoston arvoinen saavutus nykyjazzissa. Mikä on salaisuutenne?

“Salaisuus on olla työskentelemättä liikaa ja viettämättä liikaa aikaa tien päällä. Me annamme toisillemme tilaa. Sitten kun taas on aika palata yhteen, jatkamme siitä mihin viimeksi jäimme. Lisäksi luotan bändini jäseniin musiikillisesti. Annan heille mahdollisimman suuren vapauden ilmaista itseään ilman rajoituksia. “

Mikä sai sinut ryhtymään muusikoksi?

“Luulen että se oli yhdistelmä Monkin vaikutusta ja vanhempieni tapaa kuunnella jazzia. Siitä välittyi suuri kunnioitus musiikkia kohtaan. Kasvoin kodissa, jossa lasten haluttiin tutustuvan kulttuuriin. Vanhempani todella luottivat visiooni ja tukivat minua pyrkimyksissäni.”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

“En tiedä. Nuorena olin todella kiinnostunut matelijoista. Jossain vaiheessa tuumin, että minusta voisi tulla herpetologi, joten ehkä työskentelisin eläintarhassa liskojen parissa.“

Sinulle myönnettiin vuonna 2010 arvovaltainen MacArthur Fellowship, lempinimeltään “genius grant”. Kuka on mielestäsi suurin musiikillinen nero kautta aikain?

Bach! Joo, Bach. Hänen tuotantonsa laajuus ja musiikkinsa vaikutus hakee vertaistaan. Osittain tietenkin sen takia, että hänen musiikkinsa on ollut olemassa niin kauan. Voimme toivoa, että sama tapahtuu vaikkapa Michael Jacksonille, mutta vielä on aivan liian aikaista sanoa. Tai ehkäpä Duke Ellingtonille. Hänen musiikkinsa on ollut olemassa jo 90 vuotta ja kestänyt aikaa hyvin, joten ehkäpä. Mutta kukaan ei voi kiistää Johann Sebastian Bachin vaikutusta.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Useat kriitikot ja journalistit ovat nimenneet sinut jazzin tulevaisuudeksi. Miltä jazzin tulevaisuus sinusta näyttää?

“En tiedä. Ihmiset aina jauhavat siitä. Tulevaisuus muuttuu jatkuvasti. Kukaan ei tiedä mitä seuraavat trendit tulevat olemaan. Toisaalta nämä hommat tuntuvat pyörivän parinkymmenen vuoden sykleissä, vähän niin kuin muodissa. Esimerkiksi New Yorkissa jengi pukeutuu kuin elettäisiin 1980-lukua. Sama ilmiö on olemassa jazzissakin. Joitain vuosia sitten tuntui, että nuoret soittajat katsoivat todella vahvasti taaksepäin ja ammensivat perinteisemmästä soundista. Tämän hetken trendi tuntuu olevan, että vähän oudomminkin soittavat tyypit saavat enemmän ja enemmän esiintymismahdollisuuksia, mikä taas kertoo siitä, että musiikin monimutkaisuuskin voi olla markkinoitavissa. Se on hieno juttu!”

Minkä levyn ostit viimeksi?

Georgia Ann Muldrowin Seedsin. Sen on tuottanut Madlib. Näin Muldrowin esiintymässä Brooklynissa vähän aikaa sitten ja tajusin, ettei minulla vielä ole hänen uutta levyään. Siispä ostin sen.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

“En! Mielestäni tässä ei ole mitään viileää! Musahifistely on pahimman luokan nörttitouhua. Siitä tulee ennemmin mieleen kemistit vaahtoamassa keskenään jostain alkuaineista ja yhdisteistä, kuin mikään lähimainkaan viileä.“

Olet tehnyt mielenkiintoisia multimediaprojekteja, kuten uudelleentulkintasi Thelonius Monkin legendaarisesta Town Hall -konsertista. Milloin pelkkä musiikki ei riitä?

“En usko, että musiikki on koskaan yksin. Musiikin esittäjä tuo siihen mukaan omat juttunsa ja samoin tekevät kuulijat. Kun kuuntelee mitä tahansa bändiä vaikkapa Flow’ssa, kyse ei ole pelkästään musiikista. Silloinkin kun kuuntelen Bachia tuon kuulijana omat juttuni siihen mukaan. Erilaisiin musiikillisiin muotoihin liittyy myös paljon ulkomusiikillisia aineksia. Ajatellaan vaikka oopperaa tai Ellingtonin bändiä show-meininkeineen ja tanssijoineen. Joskus tarinan kertomiseksi on luontevaa lisätä mukaan muutakin.”

Olet suuri taiteen ystävä. Mikä mielestäsi nostaa tietyn musiikin taiteen kategoriaan? Vai pitäisikö taide/viihde erottelua edes tehdä?

“Ikävä kyllä maailma vain toimii niin. Ihmiset tykkäävät luokitella asioita. Tiedemiehet määrittelevät tiettyjen kasvien kuuluvan tiettyihin perheisiin ja niin edelleen. Ja kaikki tämä on tietenkin meidän ihmisen rakentamaa. Joku tiikeri ei välitä paskan vertaa mihin lokeroon se kuuluu. Toki joillekin ihmisille musiikilliset erottelut ovat hyödyllisiä. Tärkeintä on se, että kuulee ja ymmärtää, mikä tekee kahdesta eri musiikista erilaiset. Flow’n tyyliset tapahtumat, joissa ei kuulla vain samanlaista musiikkia päivästä toiseen, ovat mielestäni erittäin hieno juttu.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia? Onko sinulla suosikkeja?

“En niin hyvin, että osaisin nimetä varsinaisia suosikkeja. Viimeksi kun olimme Suomessa kuulin todella hyvää kamaa sellaiselta kitaristilta kuin Kalle Kalima. Mutta olen vielä noviisi mitä suomalaiseen musiikkiin tulee. Olisi mahtavaa jos vaikka joku paikallinen MC nousisi Flow’ssa lavalle The Bandwagonin kanssa.”

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

“En aio sanoa kuka, sillä ihmiset, jotka ovat päässeet tiettyyn asemaan ovat yleensä työskennelleet rankasti sen eteen. Mietitäänpä… Ehkä koko taiteen käsite on yliarvostettu. Ja tähän sisältyy siis kaikki kulttuuri. Se eristää taiteen vain tietyn kansanosan saavutettaville. Museot ja konserttisalit ovat upeita paikkoja, mutta ne voivat toimia myös esteinä.”

”Amerikkalaisena minusta myös tuntuu, että esimerkiksi Skandinaviassa taide on paljon paremmin integroituna yhteiskuntaan. Esimerkiksi Suomessa kaikki tietävät kuka Alvar Aalto oli. Amerikassa ollaan ennemmin ylpeitä vaikkapa koripallojoukkueista, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Se ei vaan ehkä samalla lailla rohkaise ihmisiä ajattelemaan. Meillä on Yhdysvalloissa pitkä matka kuljettavana, mitä tulee taiteen ja kulttuurin integroimiseen yhteiskuntaan luontevalla tavalla.”

Millä tavalla mieluiten tuhlaat aikaasi?

“Katselemalla surkeita tv-sarjoja. Yksi suosikeistani on tosi-tv-ohjelma Love & Hip Hop Atlanta. Se on todella huono! Rakastan tällaisia sarjoja ja haaskaan tunteja töllöttäen niitä.“

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

“Vinyyli, ehdottomasti. Se on osa lapsuuttani. Ensimmäinen ostamani levy oli DJ Jazzy Jeff and The Fresh Princen älppäri. Minulla oli pitkään kaikki LP:ni varastossa, mutta hiljattain kaivoin ne esiin. Vinyylien kuuntelemisessa on oma erityinen viehätyksensä, se on eräänlainen ajanviete. Lisäksi ne kuulostavat hemmetin hyvältä. Esimerkiksi hip hop ei ikinä kuulosta mp3:lta yhtä rikkaalta kuin vinyyliltä.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

“Nero, koska kaikki nerot ovat pölvästejä. Ihan sama kenestä tykkäät, kaikki ne ovat hulluja! Ehkä Morrison oli kuitenkin enemmän nero kuin pölvästi.”

Jason Moran esiintyy Flow Festivalilla lauantaina 11.8. ja sunnuntaina 12.8.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!