Small Talk: vieraana Jake Burns (Stiff Little Fingers)

Jake Burns (toinen vasemmalta) halusi kasvattaa meriapinoita, mutta joutui pettymään.

Jake Burns (toinen vasemmalta) halusi kasvattaa meriapinoita, mutta joutui pettymään.

Kaksi punk-dinosaurusta Brittein saarilta saapuu yhteiskeikalle Helsinkiin lauantaina 6.4. Pohjoisirlantilainen Stiff Little Fingers ja englantilainen The Vibrators aloittivat molemmat uransa jo 1970-luvun lopulla, ja ovat näin ollen harvoja alkuperäisen punk-räjähdyksen synnyttämiä bändejä, jotka ovat taistelleet hengissä tähän päivään asti. The Vibrators on nähty Suomessa hieman useammin, mutta Stiff Little Fingers ei ole täällä keikkaillut sitten Oulun Kuusrock-esiintymisen vuonna 1979.

Vanhoja muistelemassa ja lemmikkirapuja haukkumassa oli Stiff Little Fingersin keulahahmo ja alkuperäisjäsen Jake Burns. Tehkää hyvin.

Stiff Little Fingers kävi Suomessa viimeksi 1979 Kuusrock-festivaaleilla. Jäikö tuosta keikasta tai matkasta mitään muistoja? Millaista se silloin oli?

”Se oli ensimmäinen ulkomaankeikkamme ikinä. Olimme reissussa The Membersin kanssa, loistotyyppejä ja edelleen hyviä ystäviämme. He olivat hieman kokeneempia koiruuksien ja velmuilun jalon taidemuodon kanssa, ja minulla oli todella onneton kohtaaminen suomalaisen viljaviinan kanssa. Ei koskaan, koskaan enää. Olin niin huonona, että nukuin keskellä lavaa ja teknikoiden piti vetää kaapelit ruhoni ympäri! Noustuani viritelmä näytti ihan sellaiselta poliisin piirtämältä vainajan ääriviivalta.”

Jos saisit pelastaa yhden levyn kokoelmastasi, mikä se olisi?

”Tuo on paha. Luultavasti Bob Dylanin Blood on the Tracks. Se on todella yksi niistä harvoista levyistä, joihin en kyllästy koskaan. Joka kuuntelulla löytyy jotain uutta.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Ketkä olivat ensimmäiset idolisi teini-ikäisenä?

Rory Gallagher oli syy miksi tartuin kitaraan. Kuulin häntä ensi kerran 12-vuotiaana, joten hän oli idolini jo ennen teinivuosia! Seuraavaksi tulivat sen ajat normaalit rock-rakastumiset: Led Zeppelin, The Who ja niin edelleen. Myöhemmin innostuin enemmän biisien kirjoittamisesta kuin varsinaisesti kitaransoitosta tai kitaristeista, ja aloin kuunnella Dylania, Bob Marleya ja niin edelleen.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”[Procol Harumin] Whiter Shade of Palea. Mikä vitun biisi sekin nyt muka on?”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”Tämäkin on paha. On miljoonia säkeitä, jotka iskevät kuin vasara. Dylanin Blowing in the Windistä on paha pistää paremmaksi. The Wholla on myös mahtava säe…

’Meet the new boss, same as the old boss’
(The Who – Won’t Get Fooled Again)

Yhteen säkeeseen on saatu mahtumaan pettymystä ja pinnistelyä yhden eliniän verran. Sitten on vielä vaikka Joe Strummerin kyyninen näkemys nykyaikaisista valtionhallinnoista…

’If Adolf Hitler flew in today, they’d send a limousine anyway’
(The Clash – [White Man in] Hammersmith Palais)

Elvis Costellolla on liian monta mainittavaksi, mutta ehkä kirsikaksi kakun päälle yksi jota palvon ja jumaloin…

’I said I’m so happy I could die
she said ’Drop dead! ’ and left with another guy’
(Elvis Costello – [The Angels Wanna Wear My] Red Shoes)

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Joe Strummerin poismeno on iskenyt minuun kaikkein kovimmin. Luulen sen johtuvan siitä, että tragedia oli niin odottamaton. Hän oli huippukunnossa, juoksi maratoneja ja muuta. Uutinen tuli täysin puun takaa. Enkä edes tuntenut häntä kovin hyvin henkilökohtaisesti, tapasimme vain muutamia kertoja, mutta kuten sanoin, uutinen tuli todella yllättäen.”

Minkä levyn ostit viimeksi?

Alabama Shakesin Boys & Girlsin. Se on fantastinen. Brittanylla on upea ääni. Lisäksi, vaikka osasyynä tässä on varmasti kitaravalinta, aina kun näen hänen esiintyvän, minulle tulee mieleen Sister Rosetta Thorpe! Ei huono juttu ollenkaan!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Viha, epäoikeudenmukaisuus ja tyhmyys. Samat asiat, jotka ovat aina inspiroineet minua. Ensimmäistä käytän positiivisesti ja kahdelle muulle yritän tehdä jotain.”

Mikä laulu tuo sinulle aina nostalgisen olon?

Manfred Mannin Pretty Flamingo. Se oli ensimmäinen singleostokseni. Myös Patsy Clinen ja Hank Williamsin biisit, ne tuovat mieleen vanhempani.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Sea Monkey -ravut! (muun muassa lelukaupoissa myytäviä munista kuoriutuvia ’lemmikkiäyriäisiä’ akvaariokäyttöön – toim. huom.) Eivät ne edes herää henkiin!”

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

”Palaan taas Alabama Shakesiin. Hold On on erinomainen tekele. Kuulin sen ensimmäisen kerran paikallisradiossa. Kiinnitin biisiin huomiota, koska tuttavani oli houkutellut minua mukaan heidän keikalleen kerran, kun bändi sattui soittamaan lähitienoolla. Tietenkään en mennyt, mutta tunnistin nimen radiossa. Levy on aivan mahtava, ja biisin kuultuani jouduin ruoskimaan itseäni hieman, kun en ollut mennyt keikalle.”

Ikä ei ilmeisesti ole pehmentänyt näkemyksiäsi maailman menosta tippaakaan. Mikä hiertää pahiten juuri nyt?

”Pankkien ahneus ja epäoikeudenmukainen tapa käsitellä kunnollisten työssäkäyvien ihmisten rahoja. Ensin nämä ryssivät kaiken, ja nyt hallitukset kääntävät selkänsä eniten apua tarvitseville, eli tavallisille ihmisille, pelastaakseen niiden idioottien perseet, joiden syytä kaikki alun perin oli.”

Stiff Little Fingers, The Vibrators ja Kakka-hätä 77 Helsingin The Circuksessa lauantaina 6.4. Liput 28/30 euroa. Ennakot Tiketistä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!