Kohti Sidewaysia!

Small talk: vieraana Ingemar Jansson (No Fun At All)

No Fun At All, Ingemar Jansson keskellä.

Sidewaysiin saapuvan No Fun At Allin laulaja toivoo, että skate punk -konkariyhtyeen musiikki ja lyriikat olisivat muuttaneet jonkun elämän. ”Se olisi paras kohteliaisuus, jonka voisi saada.”

No Fun At All on ruotsalainen, vuonna 1991 perustettu punkbändi, joka edustaa ns. skate punk -genreä muiden melodisten kaahailijoiden kuten NOFX:n, Millencolinin ja Pennywisen kanssa. Tänä vuonna ryhmä on aktivoitunut sekä keikkarintamalla että levyttämällä uuden albumin kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Nuorgam sai langan toiseen päähän bändin laulajan Ingemar Janssonin, jonka kanssa kehkeytyi erittäin nauruntäyteinen rupattelusessio. Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, punk oli hyvin pienessä osassa keskustelua. Ingemar ilmoitti muun muassa pitävänsä monista country-tähdistä ja progesta sekä kertoi tarinan siitä, kuinka Michael Monroe pelasti hänet eurodancelta.

Mitkä bändit tai artistit ovat mielestäsi aliarvostettuja ja mitkä yliarvostettuja?

”Pidän paljon englantilaisesta The Monochrome Setistä. Älykästä 1970- ja 1980-luvun taitteen poppia, joka olisi ansainnut suurempaa menestystä. Yliarvostettua? Minulle tulee mieleen ainoastaan jälleen nosteessa oleva ABBA, joka on erittäin yliarvostettua. Nuoruudessani 1980-luvulla kaikki vihasivat heidän musiikkiaan, mutta nyt tuntuu olevan ok tykätä ABBAsta.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana? Mikä tekee siitä erityisen?

”Sen täytyy olla joku kappale Frank Zappan One Size Fits All -levyltä. Kun menen stereoiden ääreen, huomaan monesti laittavani Inca Roadsin soimaan. Se on fantastinen kappale ja siitä löytyy myös suomalainen yhteys.”

Onko näin?

”Kyllä, kappaleen kitarasoolo on nauhoitettu Helsingissä keikalla vuonna 1974 tai jotain. Zappa miksasi sen mukaan studioalbumille sen verran hyvin, että harvempi huomaa, että kyseessä on livenä nauhoitettu pätkä.” (Asiasta lisää Mikael Huhtamäen artikkelissa ulkomaisten artistien Suomessa taltioiduista livelevyistä! – toim. huom.)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi coolimmalta kuin oletkaan?

”(Naurua koko vastauksen ajan) Olen tehnyt kyllä niin, mutta ainoastaan urpoille. Minusta on täysin oikeutettua tietyissä tilanteissa tehdä niin.”

Minkä kappaleen laulaisit todennäköisesti karaoke-baarissa?

”Jotain Elvis Costellolta… ei, ei, vaihda se… karaokebaarissa ei varmaan ole Joe Jacksonia… jotain Ramonesilta… laulaisin varmaan Blitzkrieg Bopin.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”Jos menettäisin täysin järkeni, pyytäisin AC/DC:n Back in Blackin! Hyvä bändi! Selvänä kuuntelen Bon Scottia, mutta jos olen kännissä, kuuntelen Brian Johnsonia.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Viime vuosina monet bändit ovat palanneet jopa vuosikymmenien tauolta ja julkaisseet uutta materiaalia. Mikä sai teidät julkaisemaan uuden levyn kymmenen vuoden tauon jälkeen?

”Kun kierrämme Eurooppaa, on kuin olisimme takaisin 1990-luvulla. Tuntuu kuin mitään ei olisi tapahtunut 20–25 vuoteen! Ehkä harmaita hiuksia on tullut lisää… Yhtäkkiä päätimme, että ei helvetti, kokeillaan vielä kerran levyn tekemistä ja kierretään sen tiimoilta oikein kunnolla. On paljon bändejä kuten me, jotka ovat tehneet viimeiset 10–15 vuotta vain noin kymmenen keikkaa vuodessa. Kyse on trendeistä. Musiikkimme on kuumaa tavaraa nyt, joten miksemme käyttäisi hyväksi tätä mahdollisuutta ja pitäisi hauskaa!”

Vein juuri 8-vuotiaan poikani elokuviin katsomaan Petteri Kaniinia, ja kesken elokuvan alkoi soimaan Rancidin Time Bomb. Olin, että mitä helvettiä! Mitä tämä mielestäsi kertoo punkin tilasta? Miten tähän pisteeseen on päädytty?

”Ne, jotka viettivät teini-ikänsä ja nuoruutensa kuunnellen tuota musiikkia, ovat vakiinnuttaneet asemansa yhteiskunnassa. Heillä on myös paljon rahaa… ainakin Ruotsissa. Nelikymppiset ovat rikkaita. Vaihtoehtomusiikista on tullut jotain, minkä tavalliset ihmiset hyväksyvät yhä helpommin. Näin on jopa No Fun At Allin tapauksessa. Meitä normaalit ihmiset eivät koskaan hyväksyneet… ainakaan Ruotsissa! Ruotsissa emme koskaan olleet iso bändi.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mistä mielestäsi johtuu, ettei teitä koskaan hyväksytty Ruotsissa?

”No, vuosina 1995 ja 1996 olimme isoja Ruotsissa, mutta pienissä maissa trendit vaihtuvat todella nopeasti. Pari vuotta sinua pidetään coolina, mutta siten pitää jo kuunnella jotain muuta musiikkia. Sen sijaan isoissa maissa, kuten Saksassa, trendit vaihtuvat hitaammin. Siellä on paljon ihmisiä, jotka kuuntelevat erilaista musiikkia.”

Mitä artistia tai bändiä suosittelisit henkilölle, jonka olet juuri tavannut?

”(Miettii pitkään) Ihan noin vain… suosittelisin heitä kuuntelemaan Hank Williamsia. Hän on minusta yksi parhaita laulunkirjoittajia koskaan.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on ärsyttävin musiikkigenre, jonka olet kohdannut?

”En todellakaan pidä Swedish House Mafian musiikista. Pidän heitä myös erittäin yliarvostettuina. Toisaalta, myös 1990-luvun eurotekno oli todella… todella ärsyttävää.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Se tuntuu olevan nyt kovassa huudossa, ainakin Suomessa.

”Itse asiassa, tuosta tulee mieleen toinen yhtymäkohta Suomeen. Soitimme Suomessa muistaakseni vuoden 2000 juhannuksena. Samalla festareilla soittivat Da Buzz ja Michael Monroe. Yritimme hengata Michael Monroen seurassa niin paljon kuin mahdollista. Ilmeisesti Da Buzz kuului siihen ei niin hyvään skeneen!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on suosikkitapasi tuhlata aikaa?

”Pidän todella keikkailusta…vai onko se ajan tuhlausta?”

Tarkoitan tässä tapauksessa jotain, mikä ei liity työhön.

”Pidän todella television katsomisesta! Stargate SG-1 ja Atlantis… olin niihin koukussa ja nautin todella niiden katsomisesta.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä inspiroi sinua tällä hetkellä?

”Kesä… ja, itse asiassa tämä kuulostaa todella oudolta, mutta Yhdysvallat, hah!”

Punk-bändin tapauksessa ymmärrän sen oikein hyvin.

”Ja minun vaimoni, hän on aina inspiraationi.”

Nimeä bändi, josta pidät, mutta jota muu bändi ei voi sietää?

”Pitää mennä takaisin countryyn! On bändi nimeltä Asleep at the Wheel, joka soittaa western swingiä. Yritin soittaa bändiä kiertuebussissa moneen kertaan, mutta kaikki vihasivat sitä todella paljon. En pysty enää koskaan kuuntelemaan sitä kovaa bussissa. Todella hyvä bändi, mutta kaikki jotka tunnen, vihaavat sitä.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä pidät termistä skate punk?

”(Naurua) Nykyään todella pidän siitä! Minusta se on hyvä kuvaus tekemällemme musiikille. 1990-luvulla en pitänyt sitä niin coolina. Australiassa ja ehkä Kaliforniassa tällaista musiikkia kutsuttiin surf punkiksi, se kuulosti paljon coolimmalta!”

Entä pop punk?

”Mikä?”

Pop punk -genre.

”(mietteliäänä) Ei kuulosta kovin hyvältä… Onko se vähän kuin Blink-182?

Kyllä. Ja tavallaan siihen voi liittää jopa Rancidin.

”Niin, popular punk, vähän kuin The Offspring ja Sum 41. Näitä niin sanottuja punk-bändejä. Lämmittelemme Offspringia kahdesti tänä kesänä, joten en voi sanoa paljon… en voi puhua heistä pahaa!”

Nimeä laulaja, jonka ääni saa sinut kananlihalle.

John Fogerty.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kohteliaisuus, jonka haluaisit kuulla musiikistasi jonain päivänä?

”Olisi mahtavaa kuulla, jos musiikkimme ja varsinkin lyriikkamme olisivat muuttaneet jonkun elämän. Joskus saamme meilejä ja viestejä, joissa ihmiset kertovat, että ollessaan helvetin masentuneita ja uidessaan syvissä vesissä, kappaleemme auttoi heitä jaksamaan. Se on paras kohteliaisuus, jonka voi saada. Se, että voi muuttaa jonkun elämän ja auttaa tätä vaikeassa tilanteessa.”

No Fun At All Helsingissä Sideways-festareilla perjantaina 8. kesäkuuta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!