Small talk: vieraana Colin Neman (Wire)

Wire vm. 2013. Vasemmalta Graham Lewis, Robert Grey, Colin Newman ja Matthew Simms.

Wire vm. 2013. Vasemmalta Graham Lewis, Robert Grey, Colin Newman ja Matthew Simms.

Pioneeriksi niin punkin, postpunkin ja kokeellisen popmusiikinkin saralla noussut Wire jätti pysyvän jälkensä historiaan jo 1970-luvun lopulla, jolloin se julkaisi albumitrilogiansa Pink Flag (1977), Chairs Missing (1978) ja 154 (1979). Vuosituhannen vaihteessa uudelleen aktivoitunut brittibändi on tehnyt 2000-luvun aikana neljä albumia, joista uusin, alkuvuodesta julkaistu Change Becomes Us, perustuu heti klassikkotrilogian jälkeen eli yli kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitettuun materiaaliin.

Torstaina Wire lennättää aikakoneensa Tavastialle. Laulaja-kitaristi Colin Newman, 59, kertoi Nuorgamille, miksi tasapaino on tärkeää ja vain nykyhetkellä on merkitystä.

Muistan lukeneneeni, että Wirellä oli alkuvaiheessa tietty tapa lähestyä laulunkirjoitusta: jokaisessa biisissä tuli olla uusi idea, jota ei tulevaisuudessa toistettaisi. Onko tämä tyyli säilynyt – ja jos ei, niin millä tavoin se on muuttunut?

”En ole varma olenko itse sanonut juuri näin. Ja jos olen, niin en ole välttämättä miettinyt asiaa kovin tarkasti! On toki ilmiselvää, että emme halunneet toistaa itseämme, mutta toisaalta kuka tahansa idiootti luovan toiminnan osa-alueella varmaan sanoisi samaa! Minun tapauksessani kaikki alkaa varsin pienistä ideoista, mutta niilläkään ei ole tulevaisuutta, jos niistä ei pysty johtamaan lisää pieniä ideoita. Kappaleiden täytyy aina olla laadullisesti puoleensavetäviä, sellaisia, jotka kutsuvat muitakin ihmisiä osallistumaan. Eli sekä idea että sen työstämisprosessi ovat tarpeellisia, mutta idean täytyy olla tuore ja viehättävävä, jotta kiinnostuisin siitä. Toivottavasti vastaukseni on ymmärrettävä!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Wiren kokoonpano on pysynyt samana jo yli 35 vuotta lukuun ottamatta Bruce Gilbertiä, joka lähti bändistä vuonna 2003. Kuinka olette onnistuneet pysymään yhtenäisenä yksikkönä näinkin pitkän aikaa?

”Vastaus liittyy hieman edelliseen kysymykseen. Koen, että taiteen tekemisessä vain tämä hetki tarkoittaa mitään – joten on melko merkityksetöntä kuinka pitkään sen eteen on tehty töitä. Se ei tunnu luovalta tai edes käytännölliseltä tavalta miettiä asiaa. Kaikki taitavat kuitenkin vaistonvaraisesti ajatella sillä tavoin, ja toki mekin olemme tietoisia historiastamme. Mutta juuri tämä hetki kiinnostaa meitä ja mahdollistaa kaiken.”

Mitkä olivat Wiren alkuperäiset vaikutteet ja mitä vaikutteita olette löytäneet vuosien varrella?

”Valitsen tähän kohtaan perusvastaukseni tässä kohtaa: kaikki ja ei mikään.”

Uusin levynne Change Becomes Us sisältää kappaleita, jotka kirjoitettiin alun perin 154-levyn julkaisun jälkeen eli yli kolmekymmentä vuotta sitten. Miksi päätitte palata vanhoihin kappaleisiin ja kuinka niille kävi? Pysyivätkö ne samanlaisina vai kokivatko ne suuriakin muutoksia?

Change Becomes Us oli melko outo projekti. Olisimmehan voineet hyvin kirjoittaa uuttakin materiaalia. Mukana oli valmiita biisejä mutta suurimmaksi osaksi luonnoksia. Wirelle tyypillisesti suhtauduimme siihen kaikkeen melko tasa-arvoisesti. Se oli tietenkin ainoa keino saada materiaalista mitään aikaan. Levyn tekoprosessi tuntui todella opettavaiselta ja antoi uudelle jäsenellemme Matthew Simmsille hyvän tutustumistavan bändin tapaan työskennellä. 
Alun perin tavoitteenamme ei edes ollut tehdä uutta Wire-levyä, vaan ajattelimme prosessia eräänlaisena sivuprojektina. Olikin todella palkitsevaa, että lopputuloksesta tuli niin vahva.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä nykybändejä kuuntelette?


”Pidämme Wireä nykybändiä, eikä meillä ole oikein kiinnostusta nostalgiaan… mutta toisaalta meitä kiinnostaa olla tekemisissä uusien ja myös kokeneempien bändien kanssa DRILL-festivaalimme kautta. Ensimmäiset festarit järjestettiin Lontoossa tämän vuoden maaliskuussa, ja toinen tällainen tapahtuma pidetään marraskuussa Pohjois-Amerikassa. Etsiessämme lämmittelybändejä ja festariesiintyjiä olemme päätyneet tekemään yhteistyötä muun muassa Factory Floorin, Toyn, Malka Spiegelin, Traamsin, Gazelle Twinin, Teeth of the Sean, Loneladyn, Charlie Boyer & the Voyeursin, East India Youthin ja monen muun kanssa.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kuinka Wire toimii studiossa? Onko työskentely demokraattista vai ottaako joku muita suuremman roolin?

”Toimimme yleensä omien vahvuuksiemme kautta. Itse olen ’tuottaja’ – ja haluan heti lisätä, ettei tämä missään nimessä tarkoita ’pomoa’! Normaalisti kirjoitan suurimman osan lauluista, mikä meidän käsityksemme mukaan tarkoittaa rakennetta ja sointukulkua, ei niinkään sanoituksia. Tekemäni osat antavat kappaleelle suunnan, johon muut saavat tuoda omia ideoitaan. ’Musiikki’ on lopputulos, jonka saamme aikaan yhteistyönä. Prosessi on todella nopea. Jos biisi on aivan uusi, nauhoitamme sen saman tien. Red Barked Tree ja noin puolet Change Becomes Usista tehtiin tällä tavalla. Graham [Lewis] tekee kappaleensa eri tavalla, ja minä yleensä autan häntä kehittämään biisiensä rakenteita ja melodiaa.”

Jokainen levyistänne kuulostaa erilaiselta kuin sen edeltäjä. Usein myös live-esiintymisenne ovat heijastelleet tätä. Onko totta, että palkkasitte Wire-coverbändin kiertueellenne vuonna 1985? Kuinka todennäköistä keikoillanne on kuulla vanhempaa tuotantoa?

”Haluaisin tarkentaa muutamia asioita. On äysin totta, että olemme aina halunneet liikkua eteenpäin yhtyeenä. Se tuntuu meille kaikkein järkevimmältä tavalta toimia. Cover-bändiä emme varsinaisesti koskaan palkanneet; The Ex Lion Tamers oli enemmänkin duchampilaista löydettyä taidetta. Se oli Jim DeRogatisin (nykyään tunnettu dj ja musiikkikriitikko – toim. huom.) taidekouluprojekti. Heidän konseptinsa oli soittaa Pink Flag -levy kokonaisuudessaan. Tuohon aikaan se oli täysin uusi idea, sillä bändit eivät soittaneet levykokonaisuuksia livenä. Niinpä halusimme heidät lämmittelijöiksemme. 

Omat livesettimme keskittyvät aina uusimpaan levyymme ja joskus jopa julkaisemattomaan materiaaliin, mutta soitamme myös vanhoja kappaleita aina silloin, kun löydämme niihin uusia lähestymistapoja ja koemme niiden toimivan livenä. Settilistoissamme on suurta vaihtuvuutta!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vaikka Wireä pidetäänkin punk- ja postpunk-bändinä, musiikkinne ei tunnu sopivan kovinkaan helposti mihinkään määritelmään. Onko kaavamaisuuden puuttuminen tietoinen valinta vai sattumaa?

”Itse kyllästyn kaavamaisuuteen äkkiä, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan haluaisi rajoittaa luovaa työtään minkään genrerajan takia. Genret voivat olla kiintoisia silloin, kun niitä vasta määritellään, mutta kun määritelmä täydentyy, tulee aika rikkoa sääntöjä! Minusta tuntuu, että tämä asennoituminen kehittyi jo hyvän aikaa ennen Wiren perustamista, todennäköisesti 1960-luvun loppupuolella, kun musiikki muuttui psykedelian myötä rajusti muutaman vuoden aikana. Innostuin suuresti sääntöjen rikkomisesta, jota punk-aallossa ei pahemmin tapahtunut. Se kangistui kaavoihinsa varsin pian.”

Wiren musiikki on inspiroinut melko monta cover-versiota. Pidättekö niistä?

”Pidän monista versioinneista. Erityisesti Lushin tekemillä kahdella coverilla on aina ollut suuri vaikutus minuun.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on ensimmäinen popkappale, johon rakastuit?

”Varmaankin Everly Brothersin Sealed With a Kiss. Olin aivan liian nuori – taisin olla 4- tai 5-vuotias – tunnistamaan ihmisiä, jotka laulun tekivät, mutta rakastin sen melankoliaa – vaikka tuohon aikaan en varmaan edes tiennyt mitä melankolia on!”

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Ohhoh! Varmaankin joku miksaamistani kappaleista, koska joudun luonnollisesti kuuntelemaan niitä todella paljon.”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”You look like a star
but you’re still on the dole”
(Mott the Hoople – All the Way to Memphis)

”Se on todella brittiläinen ilmaus, joka saa minut hymyilemään.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

Desmond Simmonsin. Hän ei ollut kovin tunnettu artisti, mutta hän oli paras kaverini aina lukiovuosiin asti. Hän kuoli yllättäen aiemmin tänä vuonna. Kirjoitin hänestä The Quietus -sivustolle, jos jotakuta kiinnostaa. ”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka tuottaisi?

”Hankala kysymys, sillä monissa projekteissa olen työskennellyt sellaisten ihmisten kanssa (en tosin kaikkien kanssa samanaikaisesti), jotka kuuluisivat unelmakokoonpanooni. Itse olisin tietysti tuottajana!”

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?

”Epäilemättä Malka Spiegelin, hänen äänensä on upea. Ja huonolla tavalla sen Musen idiootin, hän saa hengittämisenkin kuulostamaan ärsyttävältä!”

Minkä lopettaneen yhtyeen tai edesmenneen artistin olisit halunnut nähdä livenä, mutta et koskaan nähnyt?

The Beatlesin, Pink Floydin, Underground Resistancen (silloin kun se oli vielä oikea bändi) ja The Moven.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Se mikä säilyy on musiikin vaikutus ihmisten tunteisiin. Monet asiat voivat muuttua, mutta toivon muutosten olevan sellaisia, että musiikin tekijät pystyvät ansaitsemaan elantonsa luomiensa asioiden kautta.”

Kumpi on tärkeämpää: kappale itsessään vai se, miten se on toteutettu?

”Tasapaino on tärkeää, koska lopulta vaaditaan kumpaakin. Jos toinen puuttuu, lopputulos ei voi olla täydellinen.”

Mistä äänittämästäsi kappaleestasi olet kaikkein ylpein?

”Olen ylpeä monista, se vaihtuu kaiken aikaa.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, jonka olet kuullut?

Menswe@r.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Kuka tietää? Kirjanpitäjä, arkkitehti, malli, taksikuski, puodinpitäjä.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Juuri tällä hetkellä? Kiertuebussin kyydissä istuminen ei inspiroi hirveästi. Paljon moottoritietä.”

Mitä mieltä olet ”kielletyn nautinnon” käsitteestä popmusiikissa?

”Miksi ei? En osaa välittää makuasiafasisteista muutenkaan.”

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

”Niitä on useita… riippuu siitä mistä kysyjä on kiinnostunut!”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”En, en vain jaksa vaivautua tekemään sellaista. Pidän tosin paljon epäcoolien asioiden hehkuttamisesta!”

Oletko koskaan harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?

”Malka ja minä teemme rakkauden musiikkia!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Oopperan, countryn tai rock & rollin.”

Kuka on suosikkibeatlesi?

George Harrison, hän oli aina coolein. Lennon ja McCartney olivat toki neroja, mutta Lennonin nostaminen jumalten joukkoon on melko masentavaa. McCartneyn taas olisi pitänyt olla hieman viisaampi – ja jättää Mull of Kintyre, We All Stand Together ja se helvetin Ebony & Ivory tekemättä!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Olisi ihanaa, jos voisin kertoa, että tuntemukseni on laaja, mutta valitettavasti tietoni rajoittuvat Pan Soniciin, Sapho-levymerkkiin ja Lordiin!”

Mitä instrumenttia haluaisit oppia soittamaan?

”Rumpuja, jos vain jaksaisin keskittyä asian opettelemiseen.”

Millä tavalla tuhlaat aikaasi kaikkein mieluiten?

”Pelaamappa pasianssia iPhonellani.”

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

”Ei väliä, mutta tuskin ainakaan kasetti!”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”En ole fani. Mielestäni The Doors oli melko tylsää musiikkia, ja Jim Morrison oli täynnä itseään.”

Jos saisit pelastaa yhden levyn kokoelmastasi, mikä se olisi?

”Se olisi Todd Rundgrenin A Wizard, a True Star.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä levy parantaa tehokkaimmin krapulasi?

”En valitettavasti tiedä ainuttakaan levyä, joka onnistuisi siinä.”

Wire ja The New Tigers Helsingin Tavastialla 7.11.2013. Liput 25 euroa.