Small talk: vieraana Colin McFaull (Cock Sparrer)

Viisi juustopummia, Colin McFaull keskellä.

Viisi juustopummia, Colin McFaull keskellä.

Brittipunk-veteraaneja on roudattu Suomeen kiitettävällä tahdilla viime vuosina, mutta erityisen suuri syy juhlaan on perjantaina 20.9., kun vuonna 1972 perustettu Cock Sparrer saapuu Circukseen. Monet muut ”edelleen” jaksavat ”vanhat” punkbändit, joita täälläkin on nähty, sisältävät 0–1 alkuperäisjäsentä, jolloin koko touhussa on kyse enemmän tributoinnista ja tyhjästä nostalgiatrippailusta kuin mistään muusta.

Cock Sparrer on kuitenkin muusta puusta. 1990-luvun alussa mukaan tullutta ”uutta” kakkoskitaristia lukuun ottamatta bändi on edelleen yhtä kuin ne neljä esiteiniä, jotka vuonna 1972 yhtyeen perustivat. Laulaja Colin McFaull kertoo mikä heitä vaivaa.

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Kansainvälinen pornotähti? Tai ehkä West Hamin uusi luova keskikenttäpelaaja? Luultavasti kuitenkin vain pakukuski.”

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

Booze and Gloryn Only Fools Get Caught. Mahtava bändi ja erinomainen biisi.”

http://youtu.be/XDYlLTIeY4g

Olette olleet yhdessä lähes neljäkymmentä vuotta. Se on kerta kaikkiaan uskomatonta. Mikä teidät on pitänyt kimpassa? On paitsi harvinaista, myös jotenkin kaunista, että esiteineinä tutustuneet räkänokat ovat parhaita ystäviä vielä viisikymppisinä äijänräminäkin.

”Kiitos tuosta. Olemmehan me onnekkaita siinä, että homma toimii meillä näin hyvin. Meillä ei ole managereita päättämässä puolestamme, joten voimme tehdä asiat juuri niin kuin itse haluamme. Tärkeä juttu on myös, että vaimomme ja lapsemme tulevat mainiosti toimeen keskenään. Se on tärkeä juttu, joka usein jää mainitsematta. Usein kuulee bändeistä, jotka hajoavat riitoihin jonkun jäsenen muijafrendin ympärillä. Sparrerissa ei sellaisia ongelmia ole ollut koskaan. Kuinka moneen muuhun bändiin on tullut 20 vuoden jälkeen uusi jäsen [Daryl Smith, kitara], joka vielä 21 vuotta myöhemmin on mukana jengissä?”

Tulette Suomeen ensimmäistä kertaa. Onko teillä jotain erityistä mielessä mitä haluaisitte tehdä tai nähdä?

”Ei meillä mitään erityistä ole mielessä. Haluamme vain, että kaikki bailaavat ja pitävät hauskaa. Rohkenen sanoa, että maistelenemme muutamia paikallisia oluita. Suomeen tulo on ollut jo pitkään listallamme asioista, jotka haluamme vielä tehdä, ja olemme todella kiitollisia, että se lopulta toteutuu. Sori että kesti.”

Jos voisit antaa yhden neuvon niille komeille nuorukaisille, jotka perustivat Cock Sparrer -nimisen yhtyeen 1970-luvun alussa, millaisen neuvon antaisit?

”Komeille? Oliko silloin toinenkin samanniminen bändi? Haha! Onhan sitä matkan varrella tullut tehtyä virheitä ja suututettua joitain ihmisiä. Ehkä olisimme joissain tilanteissa voineet myös kuunnella hieman enemmän. Mutta toisaalta, kun katson nykytilannettamme, en muuttaisi menneisyydestä juuri mitään. Matkustelemme edelleen ympäri maailmaa, nauramme yhdessä ihan helvetisti ja teemme asiat omalla tavallamme. Kuka tietää missä olisimme, jos emme olisi tehneet niitä virheitä jotka teimme? Neuvoja siis? Älä ota itseäsi liian vakavasti ja muista, ettet ole mitään ilman niitä ihmisiä, jotka ostavat levyjäsi ja tulevat keikoillesi.”

Kertoisitko jonkin unohtumattoman sattumuksen vuosien varrelta?

”Niitä on aivan liian paljon. Sekä vanhoilta päiviltä että lähempää nykyhistoriasta. Lisäksi niitä syntyy jatkuvasti lisää. Mutta koskaan en unohda sitä hetkeä, kun seisoin Lontoon Astoria-teatterin lavalla vuonna 1992, kun meitä oli pyydetty tekemään ’vielä yksi show’. Tsiigasin 2000-päistä yleisöä, joka oli tullut paikalle ympäri maailmaa meitä katsomaan ja lauloi mukana kaikki kipaleet. Kelasin vain, että miten ne osaavat kaikkien biisien sanat. Minäkään en muista niitä kaikkia! Kun tulimme pois lavalta, ihmettelimme vain, että mitä helvettiä äsken tapahtui. Emme todellakaan odottaneet sitä!”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”Erinomainen kysymys, mutta oikeita vastauksia on liian paljon, jotta voisin valita vain yhden. Sparrerin biiseistä pidän erityisesti Battersea Bardot’n tekstistä. Esimerkiksi säe ’just a pearl in a world full of users of girls’ on silkkaa runoutta. Silloin tällöin Burge [Steve Burgess, basso] osaa olla nero.”

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Ei sitä kovin usein tapahdu, mutta olen silloin tällöin kyllä käynyt nolaamassa itseni. Yleensä tämä vaatii niin monta kaljaa, että kuvittelen olevani The Temptationsin jäsen tai John Lydon. Valinnoissa en syrji ketään, voin raiskata kenen tahansa biisin!”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Eipä kovin hyväntuulinen kysymys! Aiemmin tänä vuonna [Iron Maidenin rumpali] Clive Burr poistui keskuudestamme. Hän oli voinut huonosti jo jonkun aikaa, mutta uutinen tuli silti yllätyksenä. Vaikkemme olleet jutelleet vähään aikaan, se nosti paljon muistoja pintaan. Olimme samassa koulussa East Hamissa, ja hän oli jalkapallojoukkueemme maalivahti. Olimme tuolloin 11–12-vuotiaita. Hän oli kyllä paljon parempi rumpali kuin molari!”

Miten peli on muuttunut vuosien aikana? Entä seuraavan kymmenen vuoden aikana, muuttuuko punkissa mikään?

”On paha sanoa missä punk menee edes ensi vuonna, puhumattakaan kymmenen vuoden päästä. Punkin ei milloinkaan pitänyt kestää näin pitkän, idea oli vain suututtaa muutama ihminen ja sitten hävitä. Kukaan ei uskonut, että tekisimme tätä vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Mutta minusta on mahtavaa ja ennen kaikkea terveellistä, että koko ajan tulee valtavasti uusia bändejä, joilla on oma käsitys siitä miltä nykypäivän punkin pitää kuulostaa ja näyttää. Jatkuakseen homman pitää pysyä tuoreena. Uusien bändien ei ole mitään järkeä yrittää kuulostaa Ramonesilta tai The Clashilta. Vaikutteita pitää toki ottaa, mutta pitää valita vain parhaat palat ja vääntää niistä jotain omaa. Tribuuttibändejä on jo ihan tarpeeksi. Toivon, että promoottorit antavat oman kotikylänsä pikkubändeille mahdollisuuksia esiintyä ja että paikalliset ihmiset käyvät yhä niitä katsomassa. Jos näin käy, ei ole mitään syytä miksei punk voisi elää ikuisesti.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, jonka olet kuullut?

”Ennen ärsytti England Belongs to Me -kappaleen ymmärtäminen ja tulkitseminen väärin, mutta uskon suurimman osan nykyään jo tajuavan mistä siinä on kyse, joten en koe enää tarvetta selitellä sitä. Joku joko tajuaa tai ei. The Sun Says -kappaleen säkeen ’we got scroungers full of greed’ joku oli kuulemma kuullut muodossa ’scroungers full of brie’.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä levy parantaa tehokkaimmin krapulasi?

”Ainoa keino selvitä krapulasta on ottaa kalja tai kolme. Sen kun yhdistää The Clashin ensimmäiseen levyyn tarpeeksi suurella äänenvoimakkuudella, voi hetken päästä jo varmasti paremmin.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Cock Sparrer (UK), Wasted (FI) ja Tammerfist (FI) Helsingissä The Circuksessa pe 20.9. Liput ennakkoon Tiketistä.