Small talk: vieraana Cass McCombs

Olen matkalla. Taas.

Vahingossa syntynyt Cass McCombs -teemaviikkomme jatkuu, kun haastatteluihin keskimäärin nihkeästi suhtautuva ja lähinnä kirjeenä lähetettyjä kysymyksiä suosiva artisti vastasi small talk -kysymyksiimme. Formaatti oli tietty 1 480 merkin mittainen, kappalejaoton monologi. Lisäksi mystisyyden peittoon jäi, mihin kysymykseen mikäkin vastaus on osoitettu.

Lisäksi McCombsin tajunnanvirta vastasi moneen kysymykseen, joita emme häneltä edes tienneet kysyneemme. Siksi tarjoamme teille koko monologin sellaisenaan. Kun tietää McCombsin taipumuksen ajella autolla ympäriinsä ilman sen kummempia kohteita, on täysin ymmärrettävää, että tästä small talk -sessiosta tuli todellinen meilihaastatteluiden Matkalla. Sen vaiheissa selviävät McCombsin suhde suomalaisiin rock-ikoneihin, hänen elämänsä aikana eniten kuuntelemat kappaleet ja ne biisit, joita hän ei ymmärrä. Lopulta jäljelle jää vain tärkein kysymys: Cass McCombs – nero vai pölvästi?

”Tämä olisi kiinnostava tietää. Todennäköisesti Take Me Out to the Ball Game tai Star Spangled Banner. Suurin osa kuulemastamme musiikista tulee jostain ymmärryksemme tuolta puolen. Radiosta, televisiosta, ruokakauppojen taustamusiikkina, lentokentiltä ja niin edelleen. Kuuntelijana etsin musiikkia, joka opettaisi minut paremmaksi kitaristiksi ja ymmärtämään musiikkia itsessään paremmin. Ja tietty hyviä lyriikoita. Erityisesti sellaisia, jotka naurattavat. Tuntuu kuin kaikesta tämän ajan musiikista puuttuisi huumori. Kun olin nuori, huumorilla oli paljon suurempi rooli. Tarkoitan tällä Butthole Surfersin kaltaisten bändien lisäksi myös kantria. Itse asiassa punkilla lienee enemmän yhteistä kantrin kuin minkään nykyisen kanssa. Jos musiikissani on jotain surullista, se on varmasti taustaväreilyä, samaan tapaan kuin vitsin taustalla väreilee aina suru. Tietoisuutemme on vitsi ja mielipiteet väliaikaisia, joten niitä on hauska muuttaa. Rakastan aivan kaikkea Hanoi Rocksissa. Heidän sävellyksensä ovat ylivertaisen älykkäitä. Kun on kasvanut Guns N’ Rosesin kanssa, tuntui hienolta saada selville mistä he ovat tulleet ja löytää muitakin yhtyeitä ajalta ennen heitä. Lisäksi löysin vastikään toisenkin suomalaisen yhtyeen The Hurriganesin. En kuule enää missään erinomaista kitaransoittoa siinä määrin kuin ennen, ainakaan valtavirrassa, vaan pienillä klubeilla. Hajoamispisteen on tultava vastaan jossain vaiheessa. Koska me kaikki etsimme universaalia laulua, joka ei ole yksittäinen laulu, vaan joukkio ihmisiä, joilla on yhteinen idea laulusta. Silloin ei ole enää bändejä, vain musiikkia ja tanssimista.”

Cass McCombs Kuudennella Linjalla huomenna 25. elokuuta. McCombsin showtime on jo 20:30. Teemaviikkomme aiemmat artikkelit Nick Trianin ja Ukko Perttilän kirjoittamina löydät tästä ja tästä.