Not really a small talk at all – vieraana Rhys Chatham

Rhys Chatham on sadoille kitaroille säveltävä noita, joka ei kuuntele pop-sanoituksia.

Tammikuun alussa Kuudennelle linjalle saapuvan sähkökitarasäveltäjän Suomen-visiitti on ainutlaatuinen tapaus. Ensimmäistä kertaa yli nelikymmenvuotisen uransa aikana Euroopan perukoille saapuva Rhys Chatham yllätti Nuorgamin kylätoimikunnan vastaamalla kysymyksiimme ihailtavalla syventyvyydellä ja pohdiskelevaisuudella.

Pakanaksi ja noidaksi julistautuva ja klassisen musiikin parissa kasvanut säveltäjä kertoi ylistävänsä metalliyhtye Sleepin käänteentekevyyttä. Bob Dylan on taasen ollut hänelle kauhistus. Mutta kuinka kävikään, kun avantgardesäveltäjä John Cage ja Chathamin jalanjäljissä kulkenut, suuresti Sonic Youthiin vaikuttanut Glenn Branca tappelivat?

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

Nancy Sinatran These Boots Are Made for Walkin’ on ensimmäinen popkappale, jonka olen kuullut. Isäni oli cembalisti, joten meillä kuunneltiin enimmäkseen varhaiskeskiaikaista musiikkia. Kuulin kappaleen joskus radiosta ja jotenkin tykkäsin siitä. Mielestäni hänellä oli kiva ääni ja sanat tekivät vaikutuksen. Että pitäisi olla kohtelias naisille. Ikään kuin en olisi ollut sitä jo aikaisemmin, mutta… Pointti meni perille.”

Mitä levyä olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Mikä kysymys! Sanoisin tämän olevan aika kausiluontoista. Ensimmäinen musiikki mitä muistan kuulleeni oli Stravinskyn L’histoire du soldat. Rakastin sitä trumpettisooloa. Ehkä siksi soitan trumpettia nykyäänkin yhtä hyvin kuin sähkökitaraa!
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Nuorena kuuntelin paljon nykymusiikkia, kuten Varèsea, Beriot’ta, Weberniä. Se inspiroi minua ryhtymään säveltäjäksi. Sitten kuulin Molton Subotnickin Silver Apples of the Moonin ja päädyin elektroniseen musiikkiin ja hänen oppiinsa. Terry Rileyn A Rainbow in Curved Air puolestaan tutustutti minut minimalismiin.
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Muihin puhkikuuntelemiini albumeihin kuuluvat The Velvet Undergroundin White Light/White Heat, jota kuulin ensi kerran 1960-luvulla, ja totta kai myös Ramonesin nimikkolevy, jonka ostin heti, kun se ilmestyi, eli vuonna 1976.”
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä klassisen musiikin ilmiötä et ole koskaan ymmärtänyt?

”Koska minulla on klassinen koulutus, jouduin säveltämään jokaisen tyylin mukaan ja täten ’ymmärtämään’ niitä kaikkia. Mutta en oikeastaan koskaan pitänyt romantiikasta, etenkään Wagnerista. Tiesin, että minun täytyisi diggailla Mahleria, mutta en koskaan tajunnut häntäkään. Kuten sanoin, kasvoin vanhan musiikin parissa, joten suosin säveltäjiä kuten Giles Barnaby ja John Bull. Tykkäsin myös Monteverdin madrigaaleista. Niitä oli hauska laulaa, vaikka nekin olivat lähinnä kuunteluharjoituksia säveltapailukurssia varten.”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”En oikein koskaan ymmärtänyt lyriikoita yhdessäkään kuuntelemassani rock-kappaleessa. Tykkäsin vain musiikista, joten en osaa sanoa. Ehkä tämän takia en koskaan kirjoita sanoituksia rock-vaikutteisiin teoksiini.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

Bill Dixon oli ehkä tuorein. Hän oli hieno jazz-tradition säveltäjä ja trumpetisti. Hän vaikutti myös omaan trumpetinsoittooni. Olin Pariisissa, kun kuulin siitä. Ystäväni ja trumpetisti Stephen Haynes kertoi siitä minulle.
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Toki olin hyvin surullinen myös silloin, kun Miles Davis kuoli. Muistan kaikkien ystävieni soittaneen silloin minulle ja kertoneen miten pahoillaan he olivat.”

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?

”Kuten sanoin, en juuri perusta laulumusiikista, mutta jos nyt asiaa pohdin, olen aina pitänyt John Calen, Patti Smithin ja Iggy Popin äänistä. Myös AC/DC:n alkuperäisvokalisti Bon Scott oli lahjakas, eikä hänen seuraajansakaan huono ole. Bob Dylanin ääni ja etenkin hänen sähköisen aikansa musiikki on aina aiheuttanut minussa kouristuksia. Minulla oli tyttöystävä, joka laittoi Dylania joskus aamuisin soimaan vain halutakseen nähdä happaman ilmeeni!”
http://www.youtube.com/watch?v=21XFzAoMXUk&feature=related

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

”Aivan ehdottomasti Miles Davisin. En koskaan päässyt näkemään häntä. John Cagea ikävöin myös, ja olisin mielelläni halunnut kuulla häntä livenä useammin. Toivon myös kovasti, että olisin ollut tarpeeksi vanha näkemään varhaisen Velvet Undergroundin esiintymisiä.”
http://www.youtube.com/watch?v=Pbgr74yNM7M

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Minusta niitä on tätä nykyä paljon. Tällä hetkellä kuuntelen ainakin brooklynilaista Oneidaa ja bostonilaista Neptunea. Ja todella, todella diggaan Sunn O))):a, etenkin heidän livesettejään. Sitten tykkään myös Tinariwenista, juuri nyt siis. Myöhemmin suosikkini varmasti vaihtuvat.
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Suosittelen myös kaikille Sleep-yhtyettä ja heidän Dopesmoker-albumiaan. Se on yksi 63:n minuutin teos, joka on aivan fantastinen. Se kuulostaa menevän 4/4:ssä, mutta ei menekään! Levy vaikutti minuun suuresti.”
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Kukaan ei tiedä. Yksi asia on kuitenkin varma: teollisuus kiskoo cd-levyistä aivan liikaa, joten kukaan ei enää osta niitä – paitsi konserteissa, jolloin niitä myyvät artistit, jotka ovat ne tehneet. Teollisuuden alamäki alkoi, kun sitä alkoivat pyörittää kirjanpitäjät muusikoiden sijaan. Puhun siis tietenkin suurista levy-yhtiöistä. Pienfirmojen johtohenkilöt ovat musiikin unohdettuja sankareita.

Suurin osa meistä muusikoista on riippuvaisia kiertueista, kuten myös oheistuotteiden myynnistä keikoilla. Jopa Madonna päätti levytyssopimuksensa ja pestasi kiertueagentin. Ja hänellähän menee hyvin! Riippuvuus keikkailusta on hyvä juttu, koska onhan se aivan eri asia kuunnella mp3-tiedostoja 10 watin stereoista kuin elävää musiikkia 10 000 watin ämyreistä! Myös keikan rituaalinen aspekti on tärkeä: samaa kokemusta ei voi saada kotona levyjä kuunnellessaan. Äänite on toki hyvä representaatio musiikista, mutta ei se ole sama juttu kuin musiikin kuuleminen livenä.”

Kumpi on tärkeämpää: sävellys vai se, miten se on toteutettu?

”Minulle, kuten jo aiemminkin sanoin, tärkeämpää on toteutus ja soundi. En koskaan kuuntele sanoja, koska en saa niistä koskaan selvää. Vaikka pidän kyllä ihmisäänestä osana musiikin kokonaistekstuuria.”

Mikä on suosikkisi klassisen musiikin tyylilajeista?

Tony Conradin, Eliane Radiguen, La Monte Youngin, Pauline Oliveroksen, Phill Niblockin, Maryanne Amacherin ja Charlemagne Palestinen minimalismi. Muiden muassa.”
http://www.youtube.com/watch?v=a7tmxHhcH0w

Mikä on paras kappale, jonka olet kirjoittanut tai levyttänyt?

”Vaikea sanoa. Eräs pienemmistä teoksistani, ehkä Guitar Trio, joka nykyään on 6–10 sähkökitaralle, sähköbassolle ja rummuille, on monien mielestä paras sävellykseni siinä genressä. Tosin toiset taas suosivat Die Donnergötteriä.
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä tulee näihin 100–200 sähkökitaran teoksiini, täytynee palloilla An Angel Moves Too Fast to Seen ja A Crimson Grailin välillä.”

Minkä levyn ostit viimeksi?

Bartókin 44 Violin Duos.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Tyttöystäväni, hän on niin cool. Uusi Sibelius-nuotinnosohjelmani. Käytin ennen Finalea, mutta Sibelius on paljon helppokäyttöisempi. Laitoin juuri sähkökitarani uuteen vireeseen, joka käyttää vain intonaatiota, puhtaisiin intervalleihin perustuvaa, Pythagoraan keksimää järjestelmää. Se kuulostaa todella mahtavalta ja inspiroi minua säveltämään uusia teoksia tässä vireessä, tavalla, jota en ole koskaan ennen käyttänyt.”

Minkä laulu saa sinut tuntemaan olosi nostalgiseksi?

”No se ei ole oikeastaan laulu, mutta mainitsemani trumpettisoolo Stravinskyn L’histoire du soldatissa tuo aina kyyneleet silmiini. Sama vaikutus on viulusoolollakin. Uskon sen herättävän nostalgisia muistoja lapsuudestani Manhattanilla.”

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

”Tätä nykyä suosittelen eritoten Neptunen ja Sunn O))):n kokemista livenä. Syynä on se, ettei bändien musiikista saa kaikkea irti levyjen kautta. Ehdottomasti levyjenkin hankkiminen on suotavaa, mutta tällainen musiikki on kuultava PA-laitteiden kautta klubeilla. Molempien bändien näkeminen livenä on omanlaisensa trippi.”
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kuka on tunnetuin henkilö joulukorttilistallasi?

”En juhli joulua, koska olen pakana. Olen oikeastaan eräänlainen noita! Juhlin kuitenkin Yulea ja lähetän tämän viestin kaikille noitamaisille ystävilleni:

I light this fire in Your honor, Mother Goddess.
You have created life from death; warmth from cold;
The Sun lives once again; the time of light is
waxing. Welcome, ever-returning God of the Sun!
Hail Mother of All!
Blessed be.

En kuitenkaan voi kertoa keille tämän lähetän, sillä minun täytyy suojella syyllisiä!”

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

”Vinyyli kuulostaa lämpimämmältä, etenkin jos se on äänitetty nauhalle. Cd, jos on pakko. Mp3, koska se on käytännöllinen.”

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa ja missä voit kuunnella sitä?

”Mielenkiintoinen kysymys. Ehkä minun täytyy antaa se ilmeisin vastaus, ajatellen sitä kuka olen. Suosikkiääneni on matala E-kieli sähkökitaralla, ja sen tulet kuulemaan keikallamme Kuudennella linjalla!”

Orkesterisi jäsenistö Helsingin-keikalla on varsin erinomainen. Mukana ovat Circlen Westerlund-Jääskeläinen-Jääskeläinen-Leppänen-nelikon lisäksi muun muassa Nuorgamin ikioma Arttu Tolonen, Echo Is Your Loven Mikko Heikkonen sekä FUNin Vesa Putkinen ja Teemu Hietaniemi. Miten he valikoituivat kokoonpanoon?

”Pyydämme keikan promoottoreita valitsemaan muusikot, ja olen erittäin iloinen, että he löysivät näinkin hyviä soittajia. Olen hyvin innoissani tästä! Aloin työskennellä tällä tavalla, kun esitin ensimmäisen sadan sähkökitaran teokseni Euroopassa 1989. Värväsimme aina soittajat kaupungista, jossa esiinnyimme. Se oli hieno kokemus. Soittajat pääsivät soittmaan keskenään, verkostoituminen oli hienoa ja uusia kokoonpanoja syntyi – ja minä pääsin työskentelemään heidän kaikkien kanssa! Siitä lähtien olemme soittaneet 25 kaupungissa ympäri maailmaa. Ja suunnittelemme soittavamme vielä monessa muussa.

On melko vaikeaa organisoida näitä sadan muusikon konsertteja. Ne vaativat paljon rahoitusta ja logistiikkaa. Joten mietimme, että ehkä voisimme tehdä saman pienimuotoisemminkin, ja tämä Guitar Trio onkin luonnistunut melko hyvin. Olen tavannut monia mahtavia soittajia tämän ansiosta, ja esiintymiset ovat aina erilaisia, koska soittajilla on omat äänensä ja tulkintatapansa.”

Jos John Cage ja Glenn Branca tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Niin, heillähän oli muistaakseni New Music America Festivalilla Chicagossa vuonna 1983 suurikin kina. John Cage tietenkin voitti, Glenn-paralla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Oletan kuitenkin, että haluat minun kommentoivan tätä Brancan näkökulmasta, hänhän sentään käyttää melko samaa instrumentaatiota kuin minä, eikö?

Joten: Vuonna 1976 olin New Yorkissa konserttituottajana ja tuotin Theoretical Girls -yhtyettä, jossa Glenn soitti. Me ystävystyimme ja pidin häntä lahjakkaana, joten pyysin häntä soittamaan uudessa Guitar Trio -teoksessani. G3 ammentaa paljon yhden soinnun tuottamista ylä-äänessarjoista ja käyttää sitä ensisijaisena melodiamateriaalinaan.

Glenn ei ensin oikeastaan tienny,t mitä ylä-äänet ovat, joten selitin asian hänelle ja toisen no wave -bändin Utin kitaristille, Nina Canalille. Annoin Glennille erikoisvireisen kitaran, ja hän oli sen kanssa kuin kala vedessä! Ja melko äkkiä tämän jälkeen hän perusti oman bändinsä monine sähkökitaroineen ja erikoisvireineen.

Ensin yllätyin siitä mitä hän teki ja pelkäsin hänen kopioivan minua. Mutta sitten kuulin hänen musiikkiaan, ja vaikka hän olikin saanut minulta ideoita, musiikissa oli ehdottomasti oma soundinsa, eikä se instrumentaatiostaan huolimatta kuulostanut yhtään minun musiikiltani. Joten rauhoituin ja päätin olla huolestumatta. Koska eihän kenellään ole tekijänoikeuksia orkestraatioon tai vireeseen, vai kuinka?

Mutta se siitä mukavuudesta! Sanon vain suoraan: Jos olet kuullut Glennin musiikkia ja pidät siitä, se on hienoa. Tykkään hänen teoksistaan itsekin. Mutta jos kerran olet tavannut imitaattorin, niin mikset tulisi Kuudennelle linjalle tapaamaan alkuunpanijaa?”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Tämä on ensimmäinen visiittini Suomessa, ja olen erittäin innoissani siitä. Yhden varhaisen teokseni vuodelta 1971 esitti Suomessa työskennellyt perkussionisti, mutta muuten ainoa minulle tuttu musiikkityyli teikäläisiltä on black metal. Siinä on monia linkkejä omaan musiikkiini.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Rhys Chatham – Guitar Trio Is My Life Kuudennella linjalla keskiviikkona 11. tammikuuta.