Kohti Kuudetta Aistia!

Long talk: vieraana Lydia Lunch

Halailkaa toisianne, kehottaa hedonistiksi julistautuva laulaja-kitaristi-kirjailija-näyttelijä-valokuvaaja-aktivisti. (Kuva: Veronica Ibarra)

Halailkaa toisianne, kehottaa hedonistiksi julistautuva laulaja-kitaristi-kirjailija-näyttelijä-valokuvaaja-aktivisti. (Kuva: Veronica Ibarra)

Kun selaa New Yorkissa taiteellisen kivijalkansa valaneen Lydia Lunchin pitkää ja valtavan rönsyilevää CV:tä, tuntuu suorastaan rikolliselta viitata hänen yhteydessä vain Teenage Jesus and the Jerksiin, niin vaikutusvaltainen kuin tuo kolmen vuoden ajan 1970-luvun lopulla vaikuttanut no wave -trio olikin. Toisaalta se on oiva pienoismalli Lunchin urasta: kautta aikain on se ollut yhteiskunnan eteen poikkiteloin asettuvaa, pessimististä ja erittäin epäkaupallista sorttia.

Kahdeksan vuotta sitten kotimaansa lopullisesti jättänyt ja Barcelonaan muuttanut Lunch on sanonut, ettei koe minkäänlaista yhteyttä musiikkibisnekseen, ja haluaa toimia pikemminkin sen vastakohtana. Siksi musiikki – olkoonkin, että sitä on tullut käsittämätömät määrät, muun muassa The Birthday Partyn ja Sonic Youthin kanssa – on ollut vain yksi luovuuden kanava, sillä etenkin viime aikoina Lunch on kunnostautunut myös valokuvaajana. Uralle mahtuu myös kirjoja, spoken wordia, rooleja noin kolmessakymmenessä elokuvassa, käsikirjoituksia, soundtrack-sävellyksiä ja jopa pornoa. Sen hän on sanonut alistavan naisten sijaan nimenomaan miehiä, sillä ”hehän siinä hölmöiltä näyttävät”.

Taiteen tekemisen suhteen Lunch painelee edelleen isoimmalla vaihteella eteenpäin, mutta hänen maailmankuvansa ei näyttäydy enää yhtä pessimistisenä. Kuitenkin hän puhuu myös Nuorgamille suunsa puhtaaksi muun muassa kotimaansa sisä- ja ulkopolitiikasta, caps lockia säästämättä. Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvä Lunch tuo Kuudennen aistin lavalle ranskalaisen videotaitelijan Elise Passavantin kanssa tehdyn multimediateoksen nimeltä Dust and Shadows.

Julistauduit aikoinasi nihilistiksi. Asut nykyään Espanjassa, joka on massatyöttömyyden koettelema konkurssikypsä valtio. Miltä se tuntuu? Onko ”nihilismillä” tai minkäänlaisella ”ismillä” enää sijaa elämässäsi?

”Olen äärimmäinen hedonisti! Rynnän suutelemaan tulivuoria. Etsin ekstaasia katastrofin partaalta. Nautintoa alati lähestyvästä maailmanlopusta huolimatta. Jos en rakastaisi elämää ja niitä nautintoja joita itseni kehittämisestä saan, olisin tehnyt itsemurhan jo vitun kauan sitten.

Oikeat ongelmathan ulottuvat yhden valtion ulkopuolelle. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (kuten Skandinavia, Islanti, Suomi, Liettua…) olemme keskellä globaalia salaliittoa, jossa ahnaat finanssikleptomaanikot rakentavat vankilaplaneettaa ja asuttavat sen täyteen matalapalkkaorjia. Tietenkin tätä ylimielisyyden, tietämättömyyden ja ennakkoluulon airuetta johtaa Amerikka, joka tahtoo ulkoistaa lähes kaiken Walmartin, McDonald’sin ja Targetin kaltaisille imperiumeille.

Triljoonia dollareita syydetään osakesopimuksesta toiseen valtavassa pyramidihuijauksessa, joka rahoittaa sotaa enemmän kuin muu maailma yhteensä ja joka sulkee vankiloihin enemmän ihmisiä kuin Venäjä tai Kiina. Samalla kaikkein köyhimpien turvaa kitketään. Ja amerikkalaisethan ovat köyhiä; yli 46 miljoonaa ihmistä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella! Ja tämähän on vain valtion virallinen lukema, oikea on paljon tähtitieteellisempi! Vaikka onhan se parempi kuin monissa muissa maissa…

Obama puolestaan on pelkkä hailakka nukke, joka jatkaa yhden sanomista ja toisen tekemistä. Ja jokainen, joka pyrkii paljastamaan tämän poliisivaltion hirvittävän korruptoituneisuuden, ajetaan kiinni ja häntä rangaistaan kohtuuttomasti elinkautisella tai jopa kuolemantuomiolla.

JOS TÄMÄ EI OKSETA SINUA TAI SAA SINUA LAULAMAAN, HUUTAMAAN, ITKEMÄÄN TAI NAURAMAAN IHAN VITUSTI, TAI SUUTELEMAAN VIERESSÄSI OLEVAA IHMISTÄ… Silloin puhut väärälle naiselle, ystäväiseni. Mutta asiaan! Kysyit, mitä minulle kuuluu?”

Niin! Miten vertaisit eloasi Barcelonassa niihin lukemattomiin muihin paikkoihin, joissa olet asunut? Muuttosi syynä olivat ainakin nihkeytesi amerikkalaista elämänmenoa kohtaan, minkä lisäksi koit elämäsi siellä liian kalliiksi. Mutta eihän tilanne ole Euroopassakaan kovin ruusuinen…?

”Espanja on mahtavan kaksinaamaista maaperää kaltaiselleni vastarannankiiskelle. Sen historia on toki brutaali, mutta sen kontrastina ovat ihmisten elivoimainet sielut, huikea arkkitehtuuri, taide ja kirjallisuus. Ja ristiriita ihmisten monimuotoisuuden kunnioittamisen sekä 400 vuoden uskonnollisten vainojen välillä. Meiningissä on jotain henkevää globaalista talousperseilystä huolimatta.

Muutan kuitenkin ihan mistä syystä tahansa. Yhteistyökumppaneiden, arkkitehtuurin, asumiskustannusten, uusien tuulien takia. Tein kerran eräänlaista kyselyä Amerikan-kiertueeni ohessa, ja pittsburghilaiset reagoivat siihen kiinnostavimmalla tavalla. Joten muutin sinne neljäksi vuodeksi. Siellä oli ihanaa.

Minusta taiteilijan kuuluukin olla liikkuvainen, koen itseni suorastaan paimentolaiseksi. Yhdessä paikassa jumittaminen alkaa ahdistaa. Olen asunut Nykissä, New Orleansissa, Los Angelesissa kahdesti, San Franciscossa, Pittsburghissa, Lontoossa ja Amsterdamissakin hetken. Lähdin kahdeksan vuotta sitten Barcelonaan kun hahmotin, miten Bush aikoi ryöstää itselleen toisen vaalikauden. Oivalsin sen olevan alku nykytilanteelle: uudenlaiselle fasistivaltiolle, joka öykkäröi koko planeettaa sekä omia kansalaisiaan. Olisi mahdotonta esiintyä siellä samoilla tavoin kuin Euroopassa. On myös vapauttavaa asua ulkopuolisena vieraassa maassa. Tosin koen olevani ulkopuolella kokolailla kaikkialla.”

Miten päädyit työskentelemään Elise Passavantin kanssa? Miksi Sorian ”kadonneet kylät” viehättivät?

”Pakkomielteeni alkoi Belchiten kylästä. Se tuhoutui sisällissodan aikana, ja sen rauniot jäivät testamentiksi inhimilliselle julmuudelle. Francon joukot listivät kuusi tuhatta ihmistä muutaman päivän aikana vuonna 1937. Sittemmin uusi kaupunki rakennettiin naapuriin. Olen valokuvannut Belchiteä siitä lähtien kun muutin tänne. Sekä näyttelyitäni että multimedia/psykomabient/spoken word -esityksiäni, kuten Helsingissä nähtävää Dust and Shadowsia varten. Osa esityksestä tekee kunniaa heille, joita syyttöminä päivittäin teurastetaan maailmanlaajuisen, viruksen lailla leviävän sotajumalan epäpyhillä tantereilla. Tällaisen hirvittävällä tavalla runnellun muuntaminen joksikin kauniiksi on eräänlaista tilan takaisinvaatimista. Taidetta, joka voitelee universaaleja haavoja… HA! Kunpa se voisikin.

Tapasin Elisen kun hän dokumentoi erästä festivaalia Ranskassa, jossa esiinnyin Big Sexy Noisen kanssa. Teimme leffatrailerin Will Work For Drugs -kirjani ranskannosta varten. Sen jälkeen olemmekin puuhailleet paljon yhdessä, esimerkiksi Cypress Grove-projektini nimissä toteutettua, vielä julkaisematonta Fistful of Desert Blues-levyämme varten. Cypress Grove puolestaan on julkaissut kaksi tribuuttilevyä Jeffrey Lee Piercelle. Elise on ripeäliikkeinen, tykkää matkustelusta ja omaa erinomaisen ymmärryksen esitysteni intiimiä luonnetta kohtaan.”

Mitä levyä olet kuunnellut eniten elämässäsi?

Steven Brownin ja Blaine L. Reiningerin 1890-1990: One Hundred Years of Music, Live in Portugalia. Instrumentaalia. Tunteikasta. Upeaa. Sydäntäsärkevää. Sitten on myös Stoogesin Fun House. Selityksiä ei tarvita.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”Foetuksen Nail-albumilta…

”Change your mind / mind your change
Keep the enemy in focus / and in your range
And say I can do any goddamn thing I want”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kenen kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Toimittaja Michael Hastingsin. Hän oli tarpeeksi rohkea kertomaan totuuden Amerikan absurdista sotahuorauksesta ja maailmanlaajuisesta sorrosta, ja tämän takia hänet todennäköisesti salamurhattiin.”

Olet hyödyntänyt seksuaalisuuttasi taiteessasi monilla tavoilla, tietenkin aina vahvan subjektiivisesta näkökulmasta. Miten tämä mielestäsi eroaa ”tavanomaisesta” tavasta näyttää nainen seksuaalisena populaarikulttuurissa, jossa niinsanottu ”miehen katse” on ollut vallalla?

”Kerropa sinä!”

Olet aina vastustanut sukupuolista syrjintää taiteessa ja musiikissa, ja huudellut naisartistien perään. Silti monet kanssamuusikkosi ovat olleet miehiä. Teenage Jesus and the Jerks ja Big Sexy Noise nyt parina esimerkkinä. Miksi?

”Työskentelen sellaisten ihmisten kanssa, jotka sopivat konseptiin. Ehkä et ole vain pitänyt kirjaa kaikista naisista, joiden kanssa olen musisoinut. No wave-artistien, kuten Pat Placen, Adele Bertein ja Connie Burgin. Evangelista-yhtyeen Carla Bozulichin, saksofonisti Jessie Evansin ja lyömäsoittaja Beatrice Antolinin, ja tietysti Kim Gordonin. Sitten on spoken wordia Exene Cervenkan, Wanda Colemanin ja Vanessa Skantzen kanssa, ja Lori Barbecon kanssa tein kiertueen. Äänittelin myös Babes in Toylandin kanssa, viime aikoina myös Sir Alicen. Putan Club-bändissäni bassoa soittaa Gianna Greco. Syyskuussa ilmestyy Medusa’s Bed -niminen LP avant-viulisti Mia Zabelkan ja äänitaiteilija Zahra Manin kanssa.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Miten paljon on suorapuheinen ilmaisusi kohdannut vastustusta vuosien aikana?

”Vastustusta mitä kohtaan? Poliittisuuttani? Seksuaalisuuttani? Aggressiivisuuttani? Itsepäistä itsenäisyyttäni? Sitä, etten ole aina ollut kiva, ja sen sijaan tehnyt kaikkea mitä olen kokenut tärkeäksi?

Luon hyvin henkilökohtaista taidetta joka pyrkii kertomaan totuuden niistä asioista, joista ihmiset eivät mieluiten puhuisi. Tunnen äärimmäistä intohimoa vallan epätasapainoa kohtaan niin poliittisissa kuin seksuaalisissakin asetelmissa. Paljastan omat haavani ja kiinnostuksenkohteeni, koska TIEDÄN, ETTEN OLE YKSIN etsiessäni parempaa ymmärrystä sille, miten elää merkityksellistä elämää ilman hallitsevia dogmia, tapoja tai muiden mielipiteitä. Pyrin kanavoimaan ja purkamaan niitä asioita, jotka tahtovat myrkyttää meitä, ja täten toivon että ääneni antaa voimaa muille ihmisille jotka kokevat olleensa ahdistettuja ja sidottuja koko elämänsä.

Joko tajuat minut tai sitten et. En pakota sinua tulemaan esityksiini, kuuntelemaan musiikkiani, lukemaan kirjojani tai edes tätä haastattelua. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen, että joitain ihmisiä ajaa tarve katharttisiin kokemuksiin. Jos siedät raakaa tunnetta, tule ihmeessä keikalle. Mutta jos et, älä vaivaudu. Ja niin omituiselta kuin se tämän vuodatuksen jälkeen kuulostaakin… ihmiset usein itkevät helpotuksesta keikoillani, ja tulevat usein niiden jälkeen halaamaan. Ja haleja me kaikki tarvitsemme enemmän!”

Nykyäänkin tuntuu siltä, että vihaiset miehet otetaan vihaisia naisia vakavammin. Oletko törmännyt moiseen?

”TODELLAKIN. Onhan se uskomattoman typerää. Mutten voi hukata aikaani pohtimalla, miten naisten tulisi esiintyä. Sellaiset asiat ovat niin vanhentuneita. Minua kiinnostavat isommat asiat.”

Mikä on ärsyttävin taiteestasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?

”Kuulehan, minua risoo maailman meno sen verran, etten jaksa välittää minuun kohdistuvista loukkauksista tai edes ylistyksistä. Vaikka totta kai se on fantastista, jos koet olevasi edes jollain tapaa samalla aaltopituudella taiteeni kanssa. Olen tehnyt jo liikaa, ja edelleen on aivan liikaa tehtävää, joten minua ei kiinnosta paskaakaan, miten taiteeseeni suhtaudutaan. En ole Twitterissä saati Facebookissa. Nehän keksittiin jo alun alkaen ihmisten kyttäämistä varten.”

Kenen muusikon tai taiteilijan kanssa haluaisit vielä tehdä yhteistyötä?

”Kenen tahansa, jolla on energiaa itse projektiin. En kehittele hankkeita vain siksi että voisin puuhailla muiden kanssa. Yhteistyöt syntyvät siitä energiantarpeesta, jonka jokin tietty hanke synnyttää, ja jonka vain joku tietty taiteilija voi täyttää. Ja näitä mahtavia taiteilijoita on ollut urani aikana monia. Yritän rakentaa eräänlaisia pyhiä paikkoja, jotka ovat olemassa vain niiden tiettyjen hetkien ja mahdollisuuksien aikana, ja näin ollen synnyttävät eräänlaisia muistomerkkejä noiden kokemusten alkuvoimaisesta energianvaihdosta.”

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

Antonin Artaudin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

No wave oli äärimmäisyydessään ainutlaatuinen liike. Oletko törmännyt samankaltaisiin ilmiöihin nykypäivänä?

”Kyllähän nykyäänkin tehdään paljon mahtavaa noisea, jazzia, psyko-eletronicaa ja rockia. Tim Dahl’s Child Abuse, A Place to Bury Strangers, John Blum, Sightings. Kaikki, missä Weasel Walter on mukana, eritoten Cellular Chaos. Philippe Petit ja Oxbow’n Eugene Robinson. Admiral Grey, JG Thirlwell. Ja Lee Ranaldon soolokeikat!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä ajatuksia New York herättää sinussa nykyään?

”Ei kummoisia. Lähdin sieltä silloin kun meininki oli vielä hyvä, ensimmäisen kerran vuonna 1980. Sitten tulin takaisin vuonna 1984, ja lopullisesti jätin sen taakseni 1990.”

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

Weasel Walter.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Kvanttityhjiöt, Palaun Meduusajärvi sekä muhinointi.”

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Tiedät vastauksen yhtä hyvin kuin minäkin…”

Mitä sinulta on odotettavissa tulevaisuudessa? Jatkaako esimerkiksi James Johnstonin, Terry Edwardsin ja Ian Whiten kanssa perustettu Big Sexy Noise olemassaoloaan?

”Nupit kaakossa! Syyskuussa ilmestyy Cherry Red -lafkan kautta tuplalevy Collision Course, ja syksyllä kierrämme Eurooppaa. Kierrän silloin myös Retrovirusin kanssa. Siinä soittavat Swansista tuttu Algis Kisyz, Sonic Youth– ja Pussy Galore-mies Bob Bert sekä Weasel Walter.

Tuo yllä mainitsemani Medusa’s Bed on Mia Zabelkan ja Zahra Manin kanssa tehty psykoambient-murhamysteeri. Sen julkaisee Monotype Records lokakuussa. The Cypress Grove -levy ilmestynee ensi vuonna.

Sitten tulee My Lover the Killer-niminen musikaali yhdessä Etants Donnesin Marc Hurtadon ja L’Enfance Rougen Francois Cambouzat’n kanssa. Elise Passavant tekee videot. Sain hiljattain valmiiksi myös elokuvakäsikirjoituksen, jolle etsin tuottajaa Jenkeistä. Ja mitä tahansa muuta, jonne ehdin pääni ja käteni pistää, ja joka vaatii itseään ilmaistavan!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Lydia Lunchin Dust and Shadows -esitys Kuudennessa aistissa sunnuntaina 7.7.