Countdown to Flow: The Pains of Being Pure at Heart

Pains of Being Pure at Heart aloittaa Flow-vieraiden small talk -sarjan. Nuorgamin small talk -kysymyksiin vastasi yhtyeen laulaja-kitaristi Kip Berman (vasemmalla).

Yksi Flow Festivalin odotetummista vieraista on Brooklynin indiepop-helmi, ensimmäisen Suomen-keikkansa tekevä Pains of Being Pure at Heart, joka julkaisi keväällä kakkosalbuminsa Belong. Musiikkinörttiydestään tunnetun bändin kitaristilaulaja Kip Berman jutteli Nuorgamille muun muassa tisseistä, karaokesta ja Morrisseyn vaikeudesta.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”En ole oikeastaan koskaan ajatellut tätä yksittäisen kappaleen kannalta – mutta biisi, johon en koskaan voisi kyllästyä, vaikka kuinka sitä kuuntelisin, on Ashin Girls from Mars.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä kappaletta toivot todennäköisimmin dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”Yleensä en ole niin rohkea – tai jos olen kännissä, menen yleensä dj:n luokse ja kerron kuinka paljon ’mä siis rakastan tätä biisii’! Näin tapahtuu yleisimmin Hefnerin, My Favoriten, Sueden tai Feltin soidessa.”

Mikä on ärsyttävin musiikkigenre, johon olet törmännyt?

”Varmaan omamme – keskiluokkaiset amerikkalaisskidit, joilla on kitarat ja jotka kirjoittavat kappaleita tunteistaan.”

Minkä laulun kuullessasi tunnet aina olosi nostalgiseksi?

”En ole nostalgikko.”

Mikä musiikkibisneksessä muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana? Mikä ei?

”Ehkä ihmiset lopulta kyllästyvät rock and rolliin. Ehkä kuluneet ilmaukset, kuten ’rehellinen’, ’ahkera’ ja ’itsenäinen’ käyvät niin merkityksettömiksi, että niistä tulee menneen ajan tunnusmerkkejä, joilla ainoastaan viitataan halventavasti johonkin aataminaikaiseen sukupolveen, jonka merkitys elää enää vain lainauksissa; yhtä naurettavaan porukkaan kuin ne 1960-luvun sukupuolisen, etnisen ja taloudellisen tasa-arvon puolesta taistelleet radikaalit, jotka on sittemmin karikatyrisoitu loppuunpalaneiksi, lyhytsanaisiksi hipeiksi, joita kiinnostaa ainoastaan seuraava bongisatsi.”

Mikä elokuvaa kiertuebussissanne todennäköisimmin pyörii?

”Pidämme kaikki kovasti brittikomediasarjasta Peep Show. Se tuntuu olevan ainoa ohjelma, josta pääsemme yksimielisyyteen.”

Kenen laulajan ääni saa hyyn soimaan selkäpiissäsi?

Tori Amosin hyvällä tavalla. Oma ääneni huonolla tavalla.”

Mikä on suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”A song for the young believers /
who woke and found themselves neither”
My Favorite: Let’s Stay Alive (1999)

”On helppo kirjoittaa siitä, millaista on olla 15-vuotias. Vaikeampi on kirjoittaa siitä, miltä tuntuu olla 15-vuotias, kun on itse asiassa 25-vuotias.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Koska Let’s Stay Alivea ei internetin syövereistä löydy, kuunnelkaamme My Favoriten kappaleista Burning Hearts.

Mitä klassista poplaulua et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Niitä on niin monta – ehkä The Smiths on aika ajoin hieman hämmentävä amerikkalaiskuulijalle, koska se ammentaa niin paljon Morrisseyn Manchesterin-slangista, joka kuulostaa puoliksi hypersivistyneeltä, puoliksi vierasmaalaiselta. Molemmat puolet ovat minulle yhtä haastavia. Lisäksi hänen pervessit motiivinsa eivät ikinä jätä mahdollisuutta minkäänlaiselle pinnalliselle tulkinnalle. Suurin osa popkappaleista kuitenkin sallii kuulijan edes sivistyneesti arvata, että ne todennäköisesti kertovat halusta harrastaa seksiä.”

Mikä on ärsyttävin tulkinta musiikistasi, sanoituksistasi tai imagostasi, johon olet törmännyt?

”En voi kyseenalaistaa mitään tulkintaa. Ja jos voisinkin, en tekisi sitä. Olemme itsepäisesti sen kannalla, että merkitys syntyy kuuntelukokemuksesta. Vaikka omat aikeemme olisivat kuinka jaloja, emme voi kiistää tai kyseenalaistaa mitä muut ihmiset musiikissamme kuulevat. En minäkään haluaisi Feltin Lawrencen tulevan kotiini selittämään, mistä hänen kappaleensa oikeasti kertoivat – eikä kukaan haluaisi minun ilmestyvän ovelleen samoissa aikeissa, vaikka se saattaisikin olla kutkuttavan karmivaa.”

Jos löydät itsesi karaokebaarista, minkä kappaleen todennäköisimmin laulat?

”Jeesus, en osaa muiden biisejä – siinä olen surkea. Luulen kerran yrittäneeni Amy Grantin Baby Babyä ja David Bowien Suffragette Cityä. Kummatkin olivat aikamoisia pohjanoteerauksia. Mutta Peggy (Pains of Being Pure at Heartin kosketinsoittaja ja laulaja Wang) ja ystävämme Andrew Churchman CUFFS-yhtyeestä esittivät kerran hellyttävän tulkinnan Sonnyn ja Cherin Different Drumista.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

”Vanhemmista bändeistä suosittelen yleensä Feltiä tai The Pastelsia, nykybändeistä suosittelen niin monia, että se käy varsin ärsyttäväksi. Wild Nothing on bändi, jonka levyyn palasin aika ajoin, samoin Puro Instinct.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Sanoit taannoin eräässä haastattelussa, ettei yhtyeesi luultavasti voisi olla yhtään vähemmän “rock‘n’roll”. Mikä on kliseisin rock‘n’roll-juttu, jonka olette tehneet?

”Vedin vastahakoisesti nimmarin naisen rintaan. Vaikka on totta, että emme ole kovin ’rock‘n’roll’, uskon ’poppiin’ siinä mielessä, että haluan viihdyttää ihmisiä, jos vain pystyn. Yritän olla olematta mulkku. Jos joku haluaa tehdä ikiaikaisen rock-eleen ja pyytää nimmarin rintaansa, olen ilolla mukana. En halua olla missään asiassa ilkeä. Sitä paitsi on aika hauska sanoa, että ’vetäisinpä tissiin’.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi coolimmalta kuin oletkaan?

”Onneksi kukaan ei odota meidän olevan kovin cool, joten voimme olla rehellisiä. Nykyään en enää edes tiedä, mitä cool maku tarkoittaa. Joka kerta, kun mainitsen jonkun obskuurin bändin, josta kukaan muu ei koskaan pitänyt, kaikki sanovat: ’Voi, kuinka mielenkiintoisia ja eklektisiä vaikutteita sinulla onkaan’ – joten joo, jos Close Lobster, Strawberry Switchblade ja Felt tekevät minusta coolin, niin kai minä olen cool.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Eniten Felt-mainintoja yhdessä haastattelussa -maailmanennätyksen rikkoutumisen yhtyeeksi kuunnelkaamme yhtyeen kappale The Day the Rain Came Down.

Mikä on ensimmäinen poplaulu, josta muistat pitäneesi?

”Muistan Princen olleen pakkomielteeni. Laitoin äitini pukemaan minut Princeksi ja esitin soittavani kitaraa vanhojen jouluvalojen edessä sohvalla – leikin, että ihmiset vaativat encorea, ja sanoin: ’ei encorea’.”

Miten hyvin tunnet suomalaista musiikkia? Onko sinulla suosikkeja?

” Rakastan Cats on Firea. Tosin minulle on kerrottu että he ovat lähtöisin joltain Suomen ruotsinkieliseltä alueelta, joten en tiedä lasketaanko heitä.”

Suomalainen Regina esiintyy Flow-festareilla, jonne tulette esiintymään. Mitä pidät heidän uudesta kappaleestaan Jos et sä soita?

”Kuulostaa hyvältä! Toivon heille onnea ja menestystä.”

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

Twin Shadow’n When We’re Dancing.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on noloin levy kokoelmassasi?

”En häpeä mitään, tai sitten kaikkea.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Jos tätä täytyy kysyä vielä 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, niin vastaus on itsestään selvästi: molempia.”

Pains of Being Pure at Heart Flow Festivalilla lauantaina 13. elokuuta. Lue Belong-albumin arvostelu.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!