Small talk: vieraana Earth-yhtyeen Adrienne Davies

Adrianne Davies ja Dylan Carlson, rakkauden maansiirtokoneet.

Suomeen ensimmäistä kertaa saapuvan seattlelaisen Earth-yhtyeen rumpali Adrienne Davies on ollut äärimmäisen tärkeä tekijä doom-pioneerin toisessa tulemisessa; kun Earth vuonna 2002 palasi, yhtyeeseen kuului Davies lisäksi vain hänen elämänkumppaninsa, keulahahmo Dylan Carlson.

Adrienne Davies vastasi Nuorgamin soittoon Earthin kiertuebussista, joka oli matkalla Ranskassa. Carlson narisi taustalla.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?
”Tähän minulla on heti vastaus: Bob Dylanin One More Cup of Coffee. Sanat, bändi, levyn pahanenteisen rento soundi, kaikki… Rakastan sitä kappaletta.”

Mitä kappaletta toivot todennäköisimmin dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?
”Öö, äh… Sen pitää olla jotain mitä dj:ltä löytyy. Äh, onpas vaikeaa. Hei, palataan tähän myöhemmin!”

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia?
”Tiedätkö mitä? Arvaan, että haluat kuulla jotain obskuurimpaa tai uudempaa, mutta minä sanon (Nick Cave and) The Bad Seeds. Rakastan sen bändin soundia, olen rakastanut Boatman’s Callista Lyre of Orpheus/Abattoir Bluesiin asti. Rakastan etenkin sitä, miltä he kuulostavat hiljaisissa kappaleissaan. Ihailen heidän kykyään olla pidättyväisiä ja intohimoisia samaan aikaan.”

Kuka on suosikkibeatlesi?
”Vaikka pidän Ringosta ja hänen soittotyylistään, on minun kuitenkin pakko sanoa George. Hän vain oli niin mahtava hahmo, hiljainen pyhimys.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?
”Kuka muusikko kosketti minua viimeksi, niinkö sinä kysyit? (Muut bussissa räjähtävät nauramaan.) No se olisi kuule varmaan Dylan Carlson, hah hah! Ai kenen muusikon kuolema kosketti minua? OK, nyt tajuan. Anteeksi. (Nauru laantuu taustalla.) Tiedätkö, olen viime aikoina kuunnellut paljon Gun Clubia, joten vastaan tähän Jeffrey Lee Pierce. Olen ajatellut häntä paljon viime aikoina. Kun hän kuoli, maailma menetti yhden lahjakkaimmista ja aliarvostetuimmista muusikoistaan. Hänellä oli niin paljon annettavaa.”

Minkä laulun kuullessasi tunnet aina olosi nostalgiseksi?
”Jotkut hitaat kappaleet Neil Youngin Zumalla tai Tonight’s the Nightilla vievät minut aina jonnekin nykyhetken ulkopuolelle, toiseen todellisuuteen. Kaikki paha maailmassa unohtuu sillä hetkellä, kun Cortez the Killer alkaa soida.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Neil Young – Cortez the Killer

Mitä mieltä olet Auto-Tunesta?
”Sillä on hyvin rajallisia käyttömahdollisuuksia, ja harvat niistä ovat millään tavoilla hyviä, hah hah!”

Kenen laulajan ääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?
”Kuule, man, minun on pakko sanoa tähänkin Jeffrey Lee Pierce. Hänen äänensä kattaa kaiken naismaisesta falsetosta matalaan murinaan ja saa minut aina hyrisemään. John Fogertyn äänellä on minuun sama vaikutus, mutta jos minun pitää valita yksi, niin se on Pierce.”

Mikä on suosikkilyriikkasi popmusiikissa?
”Bob Dylanin Idiot Wind. Etenkin tämä kohta…”

”Idiot wind / blowing everytime you move your mouth /
blowing down the backroads heading south /
idiot wind / blowing everytime you move your teeth /
you’re an idiot babe /
it’s a wonder that you still know how to breathe”

”Se vain on niin helvetin hyvin sanottu, todellista jauhot suuhun -kamaa. Usein tapaa jengiä, jolle haluaisi sanoa juuri noin.”

Mitä klassista poplaulua et ole koskaan oikein ymmärtänyt?
”Sitä ’I get knocked down and I get up again’, mikä se olikaan? Chumbawamba? Jengi oli siitä ihan innoissaan, mutta minulta se meni aivan yli hilseen. What the fuck!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Chumbawamba – Tubthumping

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?
Levon Helm rummuissa – tai siis toisena rumpalina, koska minä soittaisin siinä tietysti itsekin. Sitten ehkä jotain voimatriomaista… Ei kun kuule, varastetaan nyt loputkin The Bandistä! Eli ottaisin kitaraan Robbie Robertsonin, koska hän osaa myös laulaa. Ja bassoon ottaisin… Dylan, mikä se Bandin basistin nimi olikaan? (Taustalta kuuluu narinaa.) Danko! Rick Danko bassoon! The Bandin rytmisektio vain on maailman paras, rento mutta kuitenkin tiukka. He voivat soittaa mitä tahansa coveria ja saavat sen kuulostamaan vain ja ainoastaan itseltään.”

Jos löydät itsesi karaokebaarista, minkä kappaleen todennäköisimmin laulat?
”Hah! Kuule, päädyn aina jostain syystä laulamaan Blondieta. Tai sitten jotain kasari-gimma-rockia, sellaista kuin se Pat Benatarin Night-biisi (Shadows of the Night). Kuule, laita myös sinne aiempaan dj-kysymykseen jotain Pat Benataria.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Pat Benatar – The Shadows of the Night

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?
”Mouhoan yleensä aina Gun Clubista tai sellaisista aussi-bändeistä kuin The Saints, Beasts of Bourbon tai The Scientists. Oikeastaan kaikki, mitä Melbournesta tuli tuohon aikaan, oli omaleimaista ja hienoa.”

Mikä on parasta metallimusiikkia ja miksi?
”Mikä tahansa, missä on dynamiikkaa, sanoisin. Diggaan tosi paljon Slayeristä, koska se pysyy tuoreena vuodesta vuoteen. Jos ei ole vähään aikaan kuullut esimerkiksi Reign in Bloodia, niin siitä löytää kaikenlaisia uusia yksityiskohtia. It holds its mettle (lausutaan ’metal’)! Hah! Onnea tuon äskeisen kääntämisen kanssa!”

Vinyyli vai cd?
”Vinyyli, aina. Vaikka cd:t ovat näin kiertueella kätevämpiä, niin näinä iPod-aikoina nekin ovat aika tarpeettomia. Vinyylin soundi vain on niin paljon parempi. On lohdullista tietää, että jos tekee todella hyvän levyn, niin sen voi monistaa formaattiin, joka kuulostaa oikeasti hyvältä.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi coolimmalta kuin oletkaan?
”Hah hah hah! Kuule, eivätköhän kaikki tee niin! Varsinkin silloin, kun aivot eivät toimi, niin sitä vain nyökyttele ja sanoo, että ’joo, kyllä mä ne muistan’, vaikkei itse asiassa ole mitään hajua siitä mistä toinen puhuu.”

Mikä on ensimmäinen poplaulu, josta muistat pitäneesi?
”Rakastin Paul Simonin Still Crazy After All These Yearsia! Se koko levy oli aivan mahtava. Diggasin myös todella paljon hänen rumpaliaan Steve Gaddia, joka soitti kaikilla Simonin 1970-luvun levyillä. Hän oli ehkä ensimmäinen rumpali-ihanteeni, tyyliltään aika runsas ja ryöpsähtelevä; paljon fillejä ja sutimista ja muuta pikkujuttuja virvelillä.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Paul Simon – Still Crazy After All These Years

Mikä on yleisin syy sille, ettet pidä jostain tietystä kappaleesta?
”Kestän huonoja sanoituksia, jos musiikki on kiinnostavaa. Toisinpäin homma ei toimi ollenkaan. En myöskään pidä liian monimutkaisesta musiikista, aivoni kapinoivat sellaista vastaan. En halua kuunnella matemaattisia ongelmia, tiedäthän? Arvostan sitä, että joku saa pidettyä homman yksinkertaisena, kuin lastenlauluna. Se on paljon vaikeampaa.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?
”En oikeastaan ollenkaan, häpeän sanoa. Mutta haluan kyllä kuulla. Kohtahan me olemme siellä.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?
”Väittäisin, että hän oli molempia. Olihan hän aivan ilmiömäinen esiintyjä ja nokkamies, ja vaikka hänen sanoituksilleen naureskellaan, niin mielestäni niitä pitää tarkastella sen aikaisen yhteiskunnan kontekstissa. Ajattele nyt vaikka jotain The Endin loppuosaa, jossa kertoja haluaa raiskata äitinsä ja tappaa isänsä. Se on ollut helvetin vahvaa ja latautunutta tekstiä sen aikaisessa maailmassa. Toki uransa loppuvaiheessa hän oli turpea pölvästi, mutta ei se tarkoita, etteikö hän olisi ollut myös nero. Ja John Densmore (The Doorsin rumpali)… en edes aloita hänestä puhumista. Joskus kuuntelen Doorsia vain kuunnellakseen hänen soittoaan. Hän on ehdottomasti yksi suosikkirumpaleistani.”

Earth Helsingin Tavastia-klubilla 21. huhtikuuta.

http://youtu.be/wXDol_wCRf8
Earth – Old Black (livenä Portossa 31.3.2009)