Small talk: vieraana Brian Shimkovitz

Brian Shimkovitz, musiikillinen kosmopoliitti.

Ei varmaankaan ole kohtuutonta väittää, että Awesome Tapes from Africa on yksi tärkeimmistä musiikkiblogeista mitä interneteistä löytyy.

Newyorkilainen Brian Shimkovitz julkaisee blogissaan digitaaliseen muotoon kääntämiään, afrikkalaisilta kirpputoreilta kaiveltuja kasettiharvinaisuuksia. Sivut ovat täynnä ällistyttävää musiikkia, jota ei ilman Shimkovitzia kuultaisi todennäköisesti koskaan alkuperämaansa ulkopuolella. Verkosta sen voi nyt ladata kuka vain, ihan ilmaiseksi.

Arvokasta kulttuurityötä on jatkunut jo puolen vuosikymmenen verran mutta tahti ei tunnu hidastuvan. Hullunhienoja kasetteja tipahtelee blogiin tasaiseen tahtiin, vaikka miehen dj-seteillä riittää kysyntää ympäri maailman.

Jotta blogin menetystarinasta pääsisivät hyötymään itse artistitkin, on Shimkovitz perustanut oman levylafkan. Lokakuussa hyllyihin pamahtaa ensimmäinen uudelleenjulkaisu. Vokalisti Nâ Hawa Doumbian albumi La Grande Cantatrice Malienne on aikamatka vuoteen 1982.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kerro lyhyesti blogisi tarina – kuinka innostuit afrikkalaisesta musiikista ja mistä sait ensimmäiset kasettisi?

”Aloin pitää blogia vuonna 2006, tarpeesta jakaa upeaa musiikkia, jota toin mukanani Länsi-Afrikasta. Asuin Ghanassa – kahteen otteeseen – ja keräsin laatikkokaupalla kasetteja.”

Entä nyt – mistä oikein saat lisää nauhoja? Mahtavaa musiikkia tuntuu riittävän vielä vuosienkin jälkeen. Ehditkö edelleen matkustella Afrikassa dj-hommien ja oman levymerkin ylläpitämisen päälle?

”Olen sikäli onnekas, että nykyään ihmiset lähettelevät minulle kasetteja – aivan tuiki tuntemattomatkin. Olen sen verran kiireinen New Yorkissa, ettei minulla valitettavasti ole ollut mahdollisuutta käydä Afrikassa pitkään aikaan!”

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämässäsi? Mikä tekee siitä erikoisen?

”Olen kuunnellut Fever Rayn albumin parin viime vuoden aikana varmaankin noin 5 000 kertaa. Se saa minut pysymään maanpinnalla ja tuntemaan itseni ihmiseksi.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Minkä kappaleen todennäisimmin laulat, jos päädyt karaokebaariin?

We Built This Cityn tai Leaving on a Jet Planen.”

http://youtu.be/nsdj9NRzqC4

Mitä kappaletta todennäköisimmin pyydät dj:ltä, kun olet todella, todella humalassa?

Billie Jeania.”

Millaista tulevaisuutta povaat musiikkiblogeille? Oma blogisi on ollut ansaittu jättimenestys. Toisaalta moni musablogi on parin vuoden aikana hiljaa hiipunut pois.

”Blogien suosion kasvu tuntuu olevan hidastumaan päin. Uskon silti, että blogit, joilla on jotain omaa tarjottavaa ja todellinen, ainutkertainen tarkoitus, tulevat pysymään. Nykyään on tarjolla miljoona eri tapaa kuunnella musiikkia – mikä on erittäin jännittävää.”

Entäpä afrikkalaisen musiikin tulevaisuus? Afrikassa on syntynyt monia uusia, kiinnostavia elektronisen musiikin muotoja, kuten vaikkapa kuduro tai kwaito, ja esimerkiksi Dakarissa tehdään valtavasti räppiä? Millaiseksi näet perinteisen ja länsimaisista tyyleistä inspiroituneen musiikin suhteen?

”Muusikot eri paikoista pääsevät tutustumaan koko ajan enemmän ja enemmän toistensa musiikkiin – inspiroitumaan. Tämä tulee jatkossa vain lisääntymään. Vuorovaikutuksen tuottama välitön palaute luo jatkuvasti muuttuvia soundeja ja ideoita. Ehkäpä koemme pian paluun akustispohjaiseen musiikkiin. Näinhän on paikoin käynyt aiemminkin Afrikassa ja Amerikassa. Perinteinen musiikki tulee Afrikassa pysymään mukana aina – elektronisten soundien käyttöönotto liittyy enemmän musiikin teon välineisiin kuin itse musiikin rakenteisiin.”

Amadou & Miriamin kaltaiset artistit ovat tuoneet afrikkalaisvaikutteet valtavirtaan myös länsimaissa. Ruohonjuuritasolla taas lukuisat pienet levy-yhtiöt julkaisevat laadukkaita afrikkalaismusiikin kokoelmia. Olet itsekin pistänyt juuri pystyyn oman levylafkan. Pääsemmekö kuulemaan enemmän afrikkalaista musiikkia lännessä vastaisuudessa? Miten katsot oman levymerkkisi sopivan kuvioon?

”Hmm, hyvä kysymys. Luulen kyllä, että musiikki länsimaiden ulkopuolelta tulee aina pysymyään länsimaissa jonkin asteisena marginaalimusiikkina – mutta toivottavasti se ei enää ole seikkailunhaluisimpien kuulijoiden yksityisreviiriä. Joka tapauksessa afrikkalainen musiikki on juuri nyt huomion aallonharjalla.”

Taannoin blogissasi juhlistettiin Etelä-Sudanin itsenäisyyttä Agele Hotin tahtiin – kuinka paljon seuraat mantereen poliittista tilannetta? Koetko omat projektisi tietyllä tasolla poliittisina?

”En näe omaa työtäni poliittisena, muuten kuin että haluan näyttää ihmisille Afrikan olevan paljon, paljon muutakin kuin politiikkaa, ongelmia, sotia ja korruptiota. Seuraan kyllä uutisia, paljon, se on minulle jonkinlainen pakkomielle. Toivon blogini innostavan ihmisiä kaivelemaan syvemmälle ja löytämään ’todellisen Afrikan’.”

Mikä on lempikohteesi Afrikassa? Mikä on matkailuvinkkisi?

”Burkina Fason pääkaupunki Ouagadougou on uskomaton ja aliarvostettu paikka. Superrentoja, ystävällisiä ihmisiä ja upeaa musiikkia.”

Ouagadougou on kiva mesta, jolla on hassu nimi. Eli ihan niin kuin Nuorgam.

Minkä muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua? Missä olit, kun kuulit siitä?

Kurt Cobainin. Olin naapurini kämpillä – katselimme tuntikausia, kun David Fricke puhui tapahtuneesta MTVllä. Siitä on nyt vuosia. Sittemmin Nate Doggin poismeno teki todella surulliseksi.”

Kuka soittaisi unelmakvartetissasi? Kuka olisi tuottaja?

”Kvartettiin kuuluisimme minä, Elvin Jones, Mitch Mitchell ja Terry Riley. Elikkä kolme rumpalia ja mielipuoliset syntetisaattorit. King Tubby tuottaisi.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Minkä edesmenneen artistin tai hajonneen bändin olisit halunnut nähdä esiintyvän?

”Kävin kerran lapsena Grateful Deadin keikalla. Olisin halunnut nähdä sata lisää.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!