Small talk: vieraana Andy Gill

Gang of Four.

Populaarimusiikin innovatiivisimpiin yhtyeisiin kuuluva Gang of Four on viimeistään 2000-luvulla saanut ansaitsemansa arvostuksen, kun postpunkista vaikutteita ottaneet uudet yhtyeet ovat marssineet esiin kaupunkien kellareista. Nuorgam soitti kitaristina ja tuottajana arvostetulle Andy Gillille, koska mekin rakastamme miehiä univormuissa.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

“Hankala kysymys. Hmm. Voi luoja, todella hankala kysymys. On vaikeaa valita vain yhtä kappaletta, mutta se ei ole oikein kummoinen vastaus, vai mitä? Hmm. Kappale, jota olen ainakin kuunnellut hyvin paljon, on The First Cut Is The Deepest, jonka Cat Stevens kirjoitti silloin, kun hän vielä käytti tuota nimeä. Äänitys, jota kuitenkin tarkoitan, on I-Roy-nimisen reggaeartistin versio. Hänen versionsa on uskomaton, ja minulla oli siihen vuosia kestänyt pakkomielle. Se on eräs parhaista koskaan tehdyistä äänityksistä ja paljon parempi kuin muut kappaleesta tehdyt versiot. I-Royn tulkinta on jotain täysin ainutlaatuista – ikään kuin hän äänensä avulla tanssisi ympäri rytmiä ja sanoituksia tavalla, joka tuo siihen täysin uuden näkökulman. Minulle se on definitiivinen versio kappaleesta.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

“Varmaankin Chicin Le Freakia.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä tärkeintä musiikkia maailmassa?

“Jälleen hankala kysymys. On muutama asia, joista todella pidän. En usko tietäväni kuka tekee koko maailman tärkeintä musiikkia, mutta voin kertoa muutamasta yhtyeestä, joihin olen viime aikoina tutustunut. Molemmat ovat tietääkseni Ruotsista, The Knife ja Fever Ray. Tiedätkö ne? Joku sanoi, että minun kannattaisi tutustua niihin. Olen katsonut heidän videoitaan paljon Youtubesta, ja molemmat kuulostavat mahtavilta! Todella omaperäinen suhtautuminen melodiaan, minkä lisäksi he riisuvat kappaleistaan kaikki ylimääräiset elementit. He kuulostavat aidosti tuoreilta ja innovatiivisilta. Pidän heidän musiikistaan paljon. Eräs ystäväni kuvaili The Knifen soundia hyvin: ‘Kappaleet ovat sävellyksinä minimalistisia, mutta bändi kuulostaa siitä huolimatta massiiviselta’.”

http://www.youtube.com/watch?v=8a8rrHzQ_AE

Mikä on ärsyttävin musiikinlaji, johon olet törmännyt?

“Tuolle sijalle on valtava ylitarjonta. Oikeastaan mitä tahansa Britannian radiosta, jossa soitetaan pääosin äärimmäisen ärsyttäviä ja vaivaannuttavia popbändejä. Huonona päivänä Oasis kuulostaa ärsyttävimmältä. He ovat – tai olivat, Oasishan ei ole enää kasassa – hyvin ylpeitä ja tuntuivat oikeasti ajattelevan tekevänsä jotain todella merkittävää, vaikka todellisuudessa he vain kopioivat The Beatlesia. Kuka tahansa pystyy siihen.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

Jimi Hendrixin. Olin hyvin nuori, suunnilleen 13–14-vuotias, ja minulla oli pakkomielle Hendrixiin. Pidin paljon kaikesta mitä hän teki, mutta etenkin Band of Gypsysistä ja myöhemmin A Cry of Lovesta eli levystä, jota hän työsti ennen kuolemaansa. Hän teki uskomattomia levyjä ja hänellä oli paljon sanottavaa. Hendrix tuntui ennen kuolemaansa olevan menossa täysin uusille ja tuntemattomille musiikillisille alueille, joten on todella sääli, että tapahtui mitä tapahtui. Luonnollisesti hänen kuolemansa oli minulle suuri shokki, sillä hän merkitsi minulle todella, todella paljon.”

Missä olit, kun kuulit hänen kuolemastaan?

“Hmm. En tiedä, en muista, mikä on hieman outoa, koska yleensä ihminen muistaa tarkasti tärkeät paikat ja tapahtumat. Muistan kuitenkin, että minulla oli kuva Hendrixistä huoneeni seinällä. Oudointa on, että se putosi lattialle sinä päivänä, kun hän kuoli.”

Mikä laulu saa sinut tuntemaan olosi nostalgiseksi?

Van Morrisonilla on kappale nimeltä Linden Arden Stole the Highlights. Se on vain pari minuuttia pitkä, mutta saa kenet tahansa purskahtamaan kyyneliin – se on niin vaikuttava! On uskomatonta, miten joku kykenee tekemään niin vain muutaman minuutin aikana. Se löytyy albumilta Veedon Fleece ja on kappaleena sinänsä Van Morrisonille aika tyypillinen. Ihan vain tiedoksi; Linden Arden oli viinaan päin menevä, mutta kuitenkin hyväsydäminen heppu Irlannista. Van Morrison on tehnyt paljon asioita, jotka eivät ole millään tasolla mielenkiintoisia, mutta hänen äänensä on kuitenkin sen verran mahtava, että hän kykenee puristamaan muutamaan sanaan tai tavuun uskomattoman tunnelatauksen. Se pysäyttää kuulijan täysin.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

“Hmm. En oikein osaa sanoa. On ihme, jos jokin ei tule muuttumaan, koska tällä hetkellä etenkin nuorten muusikoiden on hankala elättää itsensä millään järkevällä tavalla. On typerää, että Euroopan valtiot eivät tee enempää suojellakseen luovia aloja ja niihin liityvää teollisuutta. Sen sijaan esimerkiksi autoihin tai tietokoneisiin liittyvää teollisuutta suojellaan henkeen ja vereen, vaikka kaikki tietävät sen siirtyvän alati kiihtyvällä tahdilla maihin, joissa työvoima on mahdollisimman halpaa. Valtioiden pitäisi vaalia ja suojella pitkälti yksityisyrittäjinä toimivia kulttuurintekijöitä eli käytännössä lähes koko luovaa alaa. Lähes 8 prosenttia Euroopan taloudesta liittyy jollain tavalla luoviin aloihin, joten valtioiden pitäisi pitäisi taata, että luovilla kulttuurialoilla työskentelevät ihmiset saavat tarvitsemansa toimeentulon, ja suojella näiden alojen ylläpitoa.

“Tämä tuo tuloja Iso-Britanniaan, Suomeen, Ranskaan ja ihan minne tahansa. Jokainen valtio on riippuvainen luovista aloista. Kuitenkin näiden alojen luonteen mukaisesti kaikki on hyvin fragmentoitunutta. Musiikkibisneksestä puhuttaessa tarkoitetaan julkaisijoita, kaikkea mitä on vielä jäljellä suurista levy-yhtiöistä, kolmen ihmisen ylläpitämiä pienyhtiöitä, ihmisiä jotka omistavat kappaleiden tekijänoikeudet ja niin edelleen. Kyseessä on monitahoinen ja monimutkainen ala, joka ei tällä hetkellä saa ansaitsemaansa arvostusta. En tiedä mihin suuntaan se menee tulevaisuudessa, sillä internet on muuttanut musiikin jakelutavat täysin. Vaikka fyysisen tallenteen kaupasta ostamisen sijaan ladataan tiedostoja läppärille – maksoi niistä tai ei – ihmisten ei pitäisi hylätä käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Tiivistettynä kyse on moraalista, siitä mikä on oikein ja mikä väärin.”

Muutamat ystäväni eivät julkaise lainkaan fyysisiä tallenteita, vaan käytännössä jakavat musiikkiaan ilmaiseksi internetissä, koska fyysisten tallenteiden julkaisu ei ole heille taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi suomalainen bändi Viola (terveisiä Tommille! – toim. huom.) lopetti kokonaan fyysisten tallenteiden tekemisen ja jakaa nykyään koko tuotantonsa vapaasti verkossa. Se on hieman surullista. Suosin itse vinyylilevyjä, mutta ei minulla sinänsä ole mitään mp3-tiedostoja vastaan.

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?

“Hmm. Huonolla tavalla Mariah Careyn. Vihaan teeskenneltyä tunneilmaisua ja sitä, että kappaletta yritetään käyttää vain teknisen taidon näyttämiseen. Periaatteessa – ja ihan käytännössäkin – se muistuttaa enemmänkin korkeushyppyä; mitataan esimerkiksi sitä, kuinka monta oktaavia pystyt hyppäämään. Se saa minut voimaan pahoin, sillä se latistaa musiikillisen ilmaisun fyysiseksi suorituksesi. Hyvällä tavalla minuun vaikuttaa puolestaan Bob Dylan. Onnistuessaan hän kykenee äänellään ihmeisiin.”

Mikä on suosikkisäkeesi popmusiikissa?

“Todennäköisesti Kylie Minogue laulamassa I Can’t Get You Out of My Headia, koska jollain ihmeen tavalla siinä on onnistuttu muodostamaan rytmin, melodian ja sanoitusten täydellinen liitto. Toinen vastaava kappale on Rolling Stonesin (I Can’t Get No) Satisfaction, siinäkin kaikki edellämainitut elementit yhdistvät täydellisellä tavalla.”

http://www.youtube.com/watch?v=c18441Eh_WE&ob=av2e

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein tajunnut ymmärtänyt?

Glen Campbellin Wichita Linemania.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

“Jimi Hendrixin, en koskaan ehtinyt nähnyt häntä elävänä.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?

“En pidä siitä, että ihmiset uskovat meidän pyrkineen täydelliseen sosialismiin. On myös häiritsevää, että ihmiset ajattelevat meidän heiluttavan sosialismin punaista lippua ylipäätään. Nämä ihmiset eivät ole kuunnelleet lainkaan tai ainakaan tarpeeksi hyvin kappaleitamme, sillä pinnan alla kaikki on paljon monimutkaisempaa.”

Minkä kappaleen todennäköisimmin laulat karaokebaarissa?

The Whon Pinball Wizardin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

“Hmm. Varmaankin jotain uutta. Pidän siitä reaktiosta minkä ihmisiltä saa, kun he kuulevat jotain heille ennestään tuntematonta. Jotain yksinkertaista, mutta jotain jossa on rytmiä ja groovea. Todennäköisimmin jotain elektronista musiikkia, jossa kuitenkin on rock’n’rollin energiaa. Pidän sen tyyppisestä musiikista itse paljon.”

Vinyyli, CD, kasetti vai mp3?

“Vinyyli kuulostaa kiistatta parhaalta. Mp3-tiedostot ovat enemmänkin näytteitä ja makupaloja, jotka antavat musiikista jonkinasteisen mielikuvan. Jos haluaa nauttia musiikista parhaimmillaan, niin kannattaa hankkia levyt vinyylinä ja niistä hyvät painokset. Mikään muu formaatti ei kuulosta yhtä hyvältä hyvien stereoiden kautta soitettuna.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

“Varmaankin. Joskus esimerkiksi joku toimittaja saattaa suositella jotain tiettyä artistia ja kysyä olenko kuullut sitä. Yleensä vastaan vain ‘kyllä’, joka on silkka valhe, jotta en vaikuttaisi typerältä.”

Englantilaisella musiikkimedialla on aika kyseenalainen maine. En ole esimerkiksi ikinä ymmärtänyt NME:n tapaa nostaa uusia bändejä kanteen ennen kuin ne ovat välttämättä edes julkaisseet mitään. Miksi he tekevät niin?

NME yrittää aina olla coolimpi kuin muut vastaavat musiikkilehdet. He haluavat aina olla ensimmäinen, joka määrittelee mikä on hyvää ja mikä huonoa, pystyäkseen mainostamaan löytäneensä jonkin artistin ennen muita.”

Edelleen Oasiksen hajoamisen jälkeenkin Gallagherin veljekset ovat lähes viikottain lehden jututettavana.

“Sanos muuta! Vielä 1970- ja 1980-luvuilla NME oli todella hyvä julkaisu, joka käsitteli myös musiikkia laajempia asioita.”

Mikä on ensimmäinen popkappale josta muistat pitäneesi?

“Umm. Ensimmäinen kappale, josta muistan pitäneeni, oli The Beatlesin She Loves You. Sain singlen äidiltäni, kun olin lapsi, ja se oli ensimmäinen omistamani levy. En välitä siitä enää, mutta nuorempana kyllä. Pidin etenkin siitä, miten kitarat, rummut ja muut olivat silkkaa rytmiä! Englannissa ennen The Beatlesia tehty musiikki ei ollut lainkaan niin rytmikästä, vaan keskittyi lähes yksinomaan melodiaan ja sointuihin eli hyvin perinteiseen laulunkirjoittamiseen.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

“En tiedä juuri mitään suomalaista, joten tähän kohtaan tulee varmaan tyhjää tilaa.”

Voisin suositella Shadowplayta, joka teki 1980-luvulla uskomattoman hyvän version kappaleestanne Damaged Goods. Heidän versionsa kuulostaa aivan The Stoogesilta soittamassa smooth jazzia.

“Todellako? Lupaan kuunnella sen jahka ehdin.”

Lisäksi Pan Sonic on varmasti aiempien sanomisiesi perusteella ainakin tutustumisen arvoinen. Minimalistista elektroa, joka jakaa mielipiteet – se on aina hyvä merkki.

“Kuuntelen paraikaa Youtubesta heidän kappalettaan nimeltä Leikkuri. Aika teollisen kuuloista. Ihan mielenkiintoista.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on paras uusi kappale, jonka olet kuullut?

“Jotain The Knifelta, mutta en ikävä kyllä muista kappaleen nimeä.”

Kumpi on tärkempää: kappale vai se miltä se kuulostaa?

“Molemmat. Et voi saada toista ilman toista. Kappaleen soundi on yhtä tärkeä kuin itse sävellys. Hyvä esimerkki on aiemmin mainitsemani The First Cut Is The Deepest. Se on Rod Stewartin esittämänä täysin yhdentekevä, mutta I-Royn versioimana mestariteos.”

Mikä on noloin omistamasi levy?

“Jotain Simply Rediltä.”

Gang of Four ja Liikkuvat lapset Korjaamolla 3.9. Liput 34/36 euroa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
You’ll Never Pay for the Farm Gang of Fourin uudelta albumilta Content (2011).