Suomipopin valkeat helmet

#14 Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa (1991)

Kulkuriromantiikan A B C

http://www.youtube.com/watch?v=1N16rHwlo6Y

Sir Elwoodin Hiljaisten Värien ensimmäinen äänitetty kappale kulkee yhä keikkasetissä mukana – ja kertoo yhtyeestä kaiken olennaisen.

Sir Elwoodin Hiljaisten Värien laulaja-kitaristi Juha Lehti puhuu usein siitä, kuinka joihinkin lauluihin tarttuu sattumalta erityistä taikaa. Sitä ei tietenkään voi suunnitella etukäteen. Se on sitä jotain, mikä tekee joistain lauluista – tai tarinoista, kuten Lehti laulujaan usein kutsuu – ajattomia.

Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa -kappaleessa on taikaa. Se taika ei löydy ainakaan monimutkaisesta sävellyksestä tai erityisistä koukuista: verkkainen kappale etenee pääosin kahdella soinnulla, eikä siinä ole oikeastaan ollenkaan kertosäettä.

Mutta tunnelmaa laulussa on. Siinä on sitä tunnelmaa, kun kotiin on pitkä matka ja laiha vartalo huutaa leipää lääkitäkseen riutunutta oloaan. Laulua kuunnellessa tuntee kolean sään, tihkusateen, telakat ja kolkot metroasemat. Laulu kuulostaa siltä, miltä Tukholma näyttää lokakuun lopussa, kun auringosta ei näy vilaustakaan paksun, harmaan, pieniä pisaroita vuotavan pilvipeitteen takaa.

”Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa
kaupunki on harmaa ja sataa”

Tuollaisina hetkinä voi tulla mieleen, että haluaisi olla jossain ihan muualla kuin reissun päällä. Siitä tämäkin kappale kertoo. Ehkä minimalistisen laulun taika on juuri siinä, että nämä tunnelmat paistavat siitä läpi kouriintuntuvasti, pienien tehokeinojen avulla. Tunnelma on siksi niin vahva ja realistinen, että Lehti tietää mistä laulaa.

Liftari ja appelsiininpoimija

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, noin kahdeksan aikaan aamulla jossakin. Juha Lehti vasemmalla.

Juha Lehti oli kova poika liftaamaan nuoruudessaan 1970- ja 1980-luvuilla. Hän oli ollut reissun päällä jo pidemmän aikaa ja tutustunut sattumalta eteläisemmässä Euroopassa Sebuun, ranskalaiseen kulkuriin, joka ”oli vissiin ollut jotain appelsiineja poimimassa”, kuten Lehti asian ilmaisee.

Sebu ei ollut koskaan käynyt Skandinaviassa ja Lehti oli jo kääntämässä suuntansa kotia kohden, joten tuntui luonnolliselta, että Sebu lähtisi Lehden matkaan. Tällainen yhteenlyöttäytyminen samanhenkisen tyypin kanssa oli muutenkin luonnollista tuohon aikaan. Sitä vaan kuljettiin jonkin aikaa yhdessä vailla kummempia suunnitelmia ja jossain vaiheessa erottiin.

Reissu sujui hyvissä merkeissä, ja mitä pohjoisempaan parivaljakko saapui, sitä lähempänä Lehti tunsi olevansa kotia. Mutta Sebua alkoi ahdistaa. Maisemat olivat aina vain oudompia, syksyinen sää alkoi tuntua etelän lämpöön tottuneelle hankalalta ja kulttuuri muuttui jatkuvasti vieraammaksi.

Parivaljakko oli saapunut Tukholmaan ja viettänyt yönsä puistossa. Aamuyöstä Lehti heräsi siihen, ”kun joku nisti piti kamalaa elämää ja suurin piirtein pomppi mun vatsan päällä”. Molemmat heräsivät hyvin ärtyneinä ja rasittuneina.

Jo aiemmin Sebu oli hänelle vierasta maisemaa tarkkaillessaan huonona hetkenä todennut, että ”ei vittu tätä Eurooppaa”. Alettiin olla liian kaukana, liian vieraalla maalla. Mutta tuona aamuyönä tuossa tukholmalaisessa puistossa Sebu sai tarpeekseen. Hän sanoi: ”Mä en lähde enää eteenpäin. Tämä oli nyt tässä.” Lehti ymmärsi asian hyvin.

”Sä et Suomeen tahdo tulla
sanot sull’ on paha olla
niin kuin tää ei edes ois Eurooppaa”

Tiet erosivat yhtä äkkiä ja yhtä selvässä yhteisymmärryksessä kuin olivat yhdistyneetkin.

”Ei osoitteita, numeroita, ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa”

Tämän kaiken Lehti kirjoitti myöhemmin laulun muotoon. Se oli ensimmäinen laulu, jonka Sir Elwoodin Hiljaiset Värit nauhoitti ensimmäiselle, kolme laulua sisältävälle C-kasetilleen.

Debyyttilevyn avainkappale


Jos haluaa, Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa -biisin voi nähdä jonkinlaisena avainkappaleena Sir Elwoodin ensimmäisellä albumilla. Varjoissa vapaan maailman -levy on täynnä kulkemista, etsimistä ja päämäärättömyyttä. Se on levy, josta melankoliset, mutta elämänjanoiset romantikot ammentavat kerta toisensa jälkeen apua kohmeloonsa, tunnelmaa iltaansa ja oikeutusta päämäärättömyyteensä.

Sen albumin äärellä saa kerrankin olla naiivi. Saa rakastaa roihuten ja kaivata itkien. Sen albumin äärellä viini on verenpunaista ja tupakansavu paksua. Matka on päämäärä ja koti on kahle.

”Sä vihaat noita asioita
joiden vuoksi pienet ihmiset aina kotiin palaa
mutta pidä sinä huoli ettet kotiis kuole
ettei koukkuun ne siellä sua saa”

Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa summaa melankolisella mutta romanttisella tenhollaan koko debyyttialbumin ajatusmaailman. Tärkeää on myös se, että mollissa kulkeva laulu loppuu duuriin. Se alleviivaa laulun ja koko albumin naiivia, sydämellistä romantiikkaa.

Jotain kappaleen merkityksestä bändille kertoo, että se on yhä keikkasetissä mukana. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että Juha Lehden mukaan ”sen soittaminen tuntuu edelleenkin helvetin hyvältä”. Samaa voi sanoa kappaleen kuuntelemisesta.

Juha Lehti

Syntynyt 1960 Helsingissä.

Lanseerannut yhtyeineen keskiolutjazz-musiikkityylin.

Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa viidellä sanalla:
”Nuoren miehen levottoman matkanteon päämäärättömyys.”

Toivekappale: Bruce Springsteen – The Angel

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!