Seitsemän herkullista Manic Street Preachers -harvinaisuutta

Useimmilla yhtyeillä on Vietnam-vaihe. Manicseilla se oli parempi kuin monilla.

Huomenna 22. heinäkuuta Hämeenlinnan Wanaja Festival -tapahtumassa esiintyvä Manic Street Preachers on koko uransa ajan ollut äärimmäisen tuottelias yhtye – jopa siinä määrin, että bändi olisi voinut kernaasti jättää kokonaisia albumeja julkaisemattakin.

Yhtyeen singlejen kääntöpuolilta löytyy joka tapauksessa lukuisia kappalehelmiä, jotka jättävät parhaan singlebändiperinteen mukaisesti varjoonsa monet Manicsien hiteistä.

Teini-iässä yhtyeen näkeminen synnyinkaupungissani Hämeenlinnassa olisi ollut suoranainen unelmien täyttymys, mutta enää walesilaiskolmikkoon ei jaksa suhtautua vastaavalla innolla. Toivokaamme silti, että perjantaina perinteinen jääkiekko- ja kasarmikaupunki täyttyy raskaasti silmämeikatusta nuorisosta höyhenboat kauloissaan!

Tässä Manicsien seitsemännen Suomen-konsertin kunniaksi valikoidut seitsemän kappaleharvinaisuutta yhtyeen katalogista.

1. R.P. McMurphy (1991)

Randall Patrick McMurphy on Ken Keseyn Yksi lensi yli käenpesän -romaanin (ja Milos Formanin filmatisoinnin) päähenkilö, jonka järjestelmänvastaisen asenteen on helppo kuvitella vedonneen nuoriin Manicseihin. Enteellistä sairaala- ja potilaskuvastoa sanoituksissaan viljelleelle Richey Edwardsille kirjan tapahtumapaikka, mielisairaala, oli todennäköisesti myös syynä laulun nimelle.

Akustisen kitaran ja James Dean Bradfieldin laulun varaan rakennettu kappale olisi sopinut mainiosti Generation Terrorists -esikoiselle, vaan ehkäpä albumi ei kaivannut enää yhdeksättätoista raitaa. Sen sijaan laulu julkaistiin Stay Beautiful -singlen b-puolena.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Manic Street Preachers – R.P. McMurphy

2. Love Torn Us Under (1994)

She Is Suffering oli äärimmäisen The Holy Bible -albumin ymmärrettävin kappale, mutta sen b-puoli Love Torn Us Under oli suoranainen takauma Gold Against the Soul -levyn stadionrockiin.

Tässäkin tapauksessa kappaleen sanoitus estää taatusti ketään sekoittamasta sitä esimerkiksi Bon Jovin tuotantoon:

“Memory cannot choose where it wants to be / Love this sex through pity as mangled sheets / The tenderness that climbs in the mind.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Manic Street Preachers – Love Torn Us Under

3. No One Knows What It’s Like to Be Me (1996)

Jossain toisessa todellisuudessa No One Knows What It’s Like to Be Me olisi voinut olla paitsi albumiraita Everything Must Go -levyllä, myös hittisingle. Onneksi yhtye jätti suoraviivaisen ja tehokkaan rockpalan myrkyttämästä levyn katkeransuloista tunnelmaa ja julkaisi sen Everything Must Go -sinkun bonusraitana.

Rikollinen vääryys kuitenkin on, ettei kappale ole mukana Lipstick Traces -harvinaisuuskokoelmalla, kuten ei mikään muukaan tämän listan lauluista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Manic Street Preachers – No One Knows What It’s Like to Be Me

4. Automatik Teknicolour (2002)

Forever Delayed -hittikokoelmaa edeltänyt single There by the Grace of God oli uljasta elektronista rockia, johon yhtye uppoutui toden teolla seuraavalla albumillaan Lifeblood.

Sinkun b-puolina kuultiin sen sijaan särmikkäämpää ja energisempää, uuden aallon popin suuntaan kurottavaa materiaalia, josta Automatic Teknicolour on kirkkain esimerkki. On harmillista, että Manicsit eivät ole työstäneet samojen soinnillisten piirustusten perusteella kokonaista levyä.

http://youtu.be/UlOLqnA-4rU

Manic Street Preachers – Automatik Teknicolour

5. Everything Will Be (2004)

Forever Delayed -fanifoorumin äänestyksessä elektrosävyinen Lifeblood on johdossa Manicsien aliarvostetuimmaksi albumiksi, ja tässä tapauksessa fanit ovat oikeassa.

Ennen levyn ilmestymistä yhtye ihmetytti keikoilla fanejaan dubahtavalla Everything Will Be -kummajaisella, joka lopulta päätyi The Love of Richard Nixon -singlen kääntöpuolelle. Kappaleen kaunis melodia tekee siitä herkullisen kuriositeetin, mutta kertosäkeen sanoitus on paraatiesimerkki Nicky Wiresta automaattiohjaus päällä.

http://youtu.be/Zxdnc8upeIA

Manic Street Preachers – Everything Will Be

6. Firefight (2005)

Harvoin on yhtye ollut urallaan yhtä eksyksissä kuin Manic Street Preachers vuonna 2005. Takana oli kaksi kokoelmaa ja huonosti menestynyt, tyylikokeiluksi tuomittu albumi.

Ilmaiseksi sekä rajoitetun painoksen cd:nä että latauksena jaeltu God Save the Manics -ep sisälsi kolme kappaletta, jotka oli todennäköisesti tarkoitettu Lifebloodin kolmannen, julkaisematta jääneen, singlen bonusraidoiksi.

Niistä James Dean Bradfieldin säveltämä ja poikkeuksellisesti myös sanoittama Firefight oli maukasta, eeppistä aikuisrockia, jonka pariin laulaja-kitaristi palasi vuonna 2006 ilmestyneellä sooloalbumillaan The Great Western.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Manic Street Preachers – Firefight

7. Red Sleeping Beauty (2007)

Kahden vuoden levytystauko teki walesilaisille hyvää ainakin kaupallisessa mielessä. Lifebloodia seurannut Send Away the Tigers jäi täpärästi brittilistan kakkoseksi ja myi kultaa Yhdysvalloissa, joka on perinteisesti ollut Manicseille liki mahdoton markkina-alue.

Albumin suoraviivainen kitararock jäi yksiulotteiseksi, mutta Autumnsong-singlen b-puolella yhtye muisti hauskalla tavalla juuriaan. Red Sleeping Beauty oli Manicsien kolmas laina poliittisen indien kulttinimeltä McCarthylta (aikaisemmat olivat Charles Windsor Life Becoming a Landslide -ep:llä ja We’re All Bourgeois Now Know Your Enemyn piiloraitana).

Versio on erittäin uskollinen alkuperäiselle, mutta kuten niin usein Manic Street Preachersin tapauksessa, tärkeämpää on mitä kuin miten.

http://youtu.be/NPjbgjqS_JE

Manic Street Preachers – Red Sleeping Beauty


Manic Street Preachers esiintyy Wanaja Festivalilla Hämeenlinnassa 22.7.