Popklassikot 1984

#28 Scritti Politti – Wood Beez (Pray Like Aretha Franklin)

Green Gartside – ja ei kun turpaan.

Scritti Polittin ensimmäinen albumi Songs to Remember (Rough Trade, 1982) oli vielä tyypillinen indieäänite, jossa hittimelodioiden siemenet tuli hukata disharmoniaan, haahuiluun ja filosofi Jacques Derridan liehakointiin. Levyn tärkein viesti oli se, että lauluntekijä Green Gartside on erittäin fiksu ja löysässä poolokauluksessaan aika turpiinvedettävän näköinen brittihäiskä.

Popkulttuurin suola ovat onnistuneet transitiot, joissa artisti siirtyy tyylistä, asemasta tai ilmaisumuodosta toiseen hukkaamatta itseään. Kun Scritti Politti kirjautui Virgin-yhtiölle, indiepuuhailu sai tehdä tilaa fokukselle, tulosvastuulle ja tahtotilalle – aikana, jolloin moisilla käsitteillä oli vielä mahdollista luoda myönteisiä mielikuvia, koska niitä ei ollut olemassa.

”There’s nothing I wouldn’t take
Oh, even intravenous
There’s nothing I wouldn’t take
To get to be approved”

Gartside innostui Amerikan soul- ja dancekuvioista ja pestasi Wood Beez -singlen tuottajaksi viisikymppisen Arif Mardinin, joka – kyllä – toimi useiden Aretha Franklinin klassikkolevytysten taustalla. Kiinnostavampi oli kuitenkin yhteys Bee Geesiin, jonka discoinkarnaatio keksittiin rakentaa Barry Gibbin falsetin varaan juuri Mardinin ansiosta. Gartsiden vieno ääni taisi iskeä samaan hermoon tuottajan kuuloluissa.

Wood Beez oli kuitenkin hyvin moderni ja suuntaanäyttävä musiikkiesitys. Viisi vuotta aiemmin kitaran ja basson tyylittelevään vuoropuheluun perustuvia Chic-hittejä kutsuttiin kuivaksi funkiksi. Scritti Politti otti tuon soundin, desinfioi siitä viimeisenkin hikipisaran ja kieritteli sen vauvatalkissa ja puuterissa. Tanssittavuus ei kuitenkaan kadonnut mihinkään.

Ei kadonnut myöskään Green Gartsiden turpiinvedettävyys. On vaikea olla ärsyyntymättä hänen videoilveilyistään, jos niille tai niiden mukana ei osaa nauraa. Wood Beezissä on kaikkea sopivasti, myös itseironiaa. Joku voi pitää sen seuraajaa Absolutea tai jopa Miles Davisin coveroimaa Perfect Way -jenkkihittiä melodisesti parempana, mutta minun suosikkini on Wood Beez. Se sisältää transition.

Bonus!

Wood Beez -videossa viitataan vuoden 1968 olympiakisojen kuuluisaan protestiin, jossa 200 metrin juoksijat Tommie Smith ja John Carlos nostivat palkintokorokkeella nyrkkinsä Black Power -tervehdykseen. Green Gartsiden ”esittämä” australialainen hopeamitalisti Peter Norman kannatti protestia, ja hänen veljenpoikansa Matt Norman teki tapauksesta palkitun dokumentin Salute (2008).

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus II!

Scritti Politti ei koskaan päässyt juhlimaan Suomen listoilla, mutta The Audio Thievesin remix-näkemys (Pray Like) Aretha Franklin kävi singlelistamme kuudentena tammikuussa 2007.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!