Sähköinen tango – 6+1 huomionarvoista yritystä yhdistää elektroninen musiikki ja argentiinalainen tango

Bajofondo tekee tangosta tanssipoppia.

Bajofondo tekee tangosta tanssipoppia.

Joskus alkuvuodesta lupasin kirjoittaa Nuorgamiin arvion elektronista tangoa soittavan Bajofondo-kollektiivin tuoreesta levystä Presente. Toimitussihteerimme kuukausittaisista kuumotteluista huolimatta ei arviosta koskaan tullut valmista.

Nyt kävi näin: vanhaa satua mukaillakseni jäi kissalta tuluskukkaro saamatta, mutta tulikin takki. Seuraava artikkeli esittelee pari klassikkoa ja joukon huomion arvoisia yrittäjiä Gotan Projectin joskus hotellinaulamusiikin hyvinä vuosina maailmalla läpilyömästä genrestä.

Buenos Airesin savusumuisessa ilmassa tango on läsnä sikäli vahvasti – niin kansallisena ikonina kuin turistikohteena – että genre ymmärrettävästi herättää muusikoissa sekä vihaa että rakkautta. Tangoa on parina viime vuosikymmenenä taivuteltu moneen uskoon, Daniel Melingon Tom Waits -henkisistä murinoista hiphopiin ja noise-estetiikalla leikittelevään post-rockiin.

Ei siis ole mitenkään yllättävää, että vahvasta elektronisen tanssimusiikin skenestä tunnetussa kaupungissa on kehittynyt myös kirjava joukko erilaisia (ja valitettavasti myös huomattavan eritasoisia) konemusiikin ja tangon fuusioita.

#1 Eduardo Roviro: Sónico

Gotan Projectin maailmalla tutuksi tekemä ajatus perinteisen tangon ja elektronisen musiikin yhdistämisestä ei sinänsä ole uusi. Sähköisten instrumenttien avulla muokatun äänen varaan rakensi levymittaisen kokonaisuuden jo vuonna 1968 Eduardo Roviro albumillaan Sónico. Albumi on alallaan kiistaton klassikko ja edelläkävijä, mutta ainakin minun harjaantumattomaan korvaani paikoin melkoista vinkunaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Astor Piazzolla: Libertango

Nuevo tangon suurmies Astor Piazzollan moninaisiin kokeiluihin mahtuvat mukaan myös elektroniset äänimaailmat. Piazzolla & el Conjunto Electronica esittää hillityn sähköisen version Libertangosta. Erityisesti levytetyssä versiossa jännät elektronivinkunat tuovat urbaanin painostavaan biisiin omaa lisätunnelmaansa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Narcotango: Vi Luz y Subi

Carlos Libedinskyn johtaman Narcotangon levyt ovat elektronista tangoa huuruisemmin triphoppailevasta päästä. Jos Bajofonfon ohella pitäisi tapetille nostaa yksi ainoa tyylin edustaja, olisi oma suosikkini Narcotango. Kilpailijoistaan poiketen Libedinsky tekee hienoja levyjä ihan albumitasolla. Narcotangon levyillä vaelletaan etelän syrjäisen ja salaperäisen metropolin yössä vahvasti päihtyneenä – viinistä, huumeista tai rakkaudesta. No, näin ainakin minun päässäni.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 San Telmo Lounge: Viaje Secreto

San Telmo on Buenos Airesin kaupunginosa, johon tango turistiesitteissä kaikkein vahvimmin assosioidaan. Tangomytologian keskeisistä kaupunginosista La Boca on edelleen turhan vaarallinen eikä vaikkapa Boedossa ole paljoa nähtävää, ainakaan laiskemmalle matkailijalle.

San Telmolla sen sijaan on kaikkea. Keskustan tuntumassa sijaitseva, siirtomaa-aikainen hienostokaupunginosa työväenluokkaistui aikoinaan, kun tauteja pelästynyt parempi väki otti etäisyyttä Rio de Platan pöpöjä kihiseviin rantoihin. Jäljelle jäivät hiljalleen rapautuvat, hurmaavat kartanot ja mukulakivikadut, duunarit toivat mukanaan tangon. Nykyään alue on täynnä antiikkipuoteja ja tangoesityksiä tarjoavia ravintoloita, mutta museotunnelman lomassa jatkaa elämäänsä ihan oikea kaupunginosa.

San Telmo Lounge -nimi kuulostaa laskelmoidulta, mutta sen taakse piiloutuu yksi tyylilajinsa laadukkaammista yrittäjistä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 Otros Aires: Sin Rumbo

Otros Airesin juttu ovat 1920- ja 1930-lukujen tangoklassikkojen sämpläämiseen perustuvat kappaleet. Näin aikoinaan senkin vaivan, että vaelsin Buenos Airesin divareista metsästämässä taakakseni vinyyliformaatissa muun muassa palvotun tangotähti Carlos Gardelin kootut. Se oli suhteellisen tyhmästi tehty loppumatkaa silmällä pitäen jo ihan logistisista syistä. Lisäksi levyjen kuuntelu tänä päivänä vaatii melkoista totuttelua rahisevaan, tomuisen tuhnuiseen äänenlaatuun.

Ehkäpä siksi Otros Airesin pölyisiä ja raksuvia sämplejä hyödyntävä tyyli vetoaa minuun. Sin Rumbossa samplataan Orquestra de Juan D’Arienzon esittämää La Virutaa vuodelta 1936.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 Bajofondo Tango Club: Pa’ Bailar

Jos rakastat Gotan Projectissa sen hillittyä tyylikkyyttä, design-hotellin aulaan sopivaa yhdistelmää tangoa, dubia ja downtempoa, saattaa Bajofondon Pa’ Bailar olla pieni järkytys. Sekin on elektronista tangoa, mutta downtempon sijaan vaikutteita haetaan huomattavasti tanssittavammista konemusiikin genreistä.

Aiemmin Bajofondo Tango Clubina tunnettu Bajofondo-kollektiivi on Argentiinan arvostetuin elektronisen tangon tekijä. Kollektiiviluonteestaan huolimatta se henkilöityy pitkälti tuottaja Gustavo Santaolallaan. Monipuolinen musiikin ammattilainen on uransa aikana ehtinyt kopata Oscarit Brokeback Mountainin ja Babelin soundtrackeista ja säveltänyt musiikin viime kesän hehkutetuimpaan suuren luokan konsolipelituotantoon, Naughty Dogin The Last of Us -peliin. Kaiken kiireen keskelläkin Bajofondo tuntuu olevan Santaolallan lempilapsia.

Levy kerrallaan Bajofondo on edennyt tanssittavampaan suuntaan. Esimerkiksi alkuvuosien albumi Tango Club oli paikoin vielä suhteellisen lähellä Gotan Projectin dubahtavaa ilmapiiriä. Mutta viimeistään tämänvuotinen Presente hätistelee paikalta hillitympään menoon tottuneen kuulijan. Kollektiivi tekee nykyään röyhkeän viihdyttävää tanssipoppia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus! Supervielle: Miles de Pasajeros

Bajofondon riveissä vaikuttaa myös triphop-sävyjä tyyliinsä naittanut Luciano Supervielle, jonka Miles de Pasajeros kuultiin Oliver Stonen Savages-elokuvan soundtrackillä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!