John Fogerty paistattelee suomalaisten ylleen vuodattamassa rakkaudessa.
John Fogertyn ja suomalaisten musiikinystävien romanssissa olisi ainekset kauniiseen rakkaustarinaan. Romanssi syttyi ruutupaitarockarin Creedence Clearwater Revival -aikoina 1960-luvun loppupuolella. Kalifornialaisen Fogertyn omintakeisesta versiosta Mississippin rämebluesista huokui jonkinlainen lupaus mutkattomasta rehellisyydestä, joka valloitti nopeasti sydämiä maamme orastavassa rockkulttuurissa.
Koska CCR:n kiertueet eivät kuitenkaan ulottuneet Pohjolaan saakka, jäi romanssi pitkäksi aikaa tyystin yksipuoliseksi. Täällä kuunneltiin Fogertyn levyjä ja, ikään kuin eräänlaisina rakkaudentunnustuksina, levytettiin niistä loputtoman paljon uusia versioita. Huomattavaa on, kuinka Fogertyn laulukirjaan tarttuivat vuodesta toiseen niin sanotut eturivin artistit.
1970-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle vain vähän levyttänyt ja esiintynyt Fogerty ei kuitenkaan näyttänyt vastaavan rakkauteen, ja vaikutti siltä, että härmäläisten on ikuisesti tyytyminen julisteiden tuijottelemiseen kostein silmin.
Kaikki kuitenkin muuttui viisitoista vuotta sitten. Silloin Fogerty aloitti toisen comebackinsa Blue Moon Swamp -levyllään. Samana vuonna hän saapui ensimmäistä kertaa Suomeen. Romanssi sai vihdoinkin täyttymyksensä Hartwall-Areenalla heinäkuussa 1997, liki 30 vuoden kaipauksen jälkeen.
Eikä elämys ollut yksipuolinen. Fogerty palasi Suomeen vielä samana vuonna, ja on sittemmin rampannut täällä jo seitsemästi. Tänä viikonloppuna luvassa ovat visiitit numero kuusi ja seitsemän, kun Fogerty konsertoi ensin Järvenpään Puistobluesissa (30.6.) ja sitten Raatin stadionilla Oulussa (1.7.). Niissä kuultaneen pakolliset vakuutukset molemminpuolisesta rakkaudesta: ”We love you Finland!”
Koska romanssien kaunein aika on kuitenkin usein ennen täyttymystä, Nuorgam esittelee kahdeksan rakkaudentunnustusta Fogertylle ajalta, jolloin tunteisiimme vastaaminen tuntui kaukaiselta haaveelta.
#1 Kirka: Kulman kundit (1970)
Kirka osoitti olevansa hyvin ajan hermolla versioimalla CCR:ia yhtyeen ollessa vielä olemassa. Laulu oli alun perin Venuksen b-puoli, mutta on kestänyt aikaa a-puolta paremmin, vaikka taustalla soittavaa Esko Linnavallin orkesteria ei ehkä kaikkein katu-uskottavimpana rock-yhtyeenä pitäisikään.
#2 Juice Leskinen & Mikko Alatalo: Matkasoittajat (1975)
Juice lainasi yleensä vain parhailta, kuten John Fogertylta. Travellin’ Band kääntyi Matkasoittajiksi Juicen ja Mikko Alatalon yhteislevylle.
Valitettavasti YouTubesta löytyy kappaleesta vain Coitus Intin kanssa levytetty demoversio, jossa siinäkin voi ihailla Juicen riimien terävyyttä: “Jäihän nuottipussi / kun kamat joku nussi”.
#3 Veltto Virtanen: UFO (1978)
Virtasen narsistisiakin ulottuvuuksia saava käännös It Came Out of the Skystä on käsitelty niin perusteellisesti tässä Nuorgamin artikkelissa, ettei asiaan ole juuri lisäämistä.
#4 Eppu Normaali: John Fogerty (1979)
Toisin kuin muut listan kappaleet, Eppujen luomus ei ole coveri vaan originaali. Silti kyseessä on sen luokan rakkaudentunnustus, ettei sitä yksinkertaisesti voinut jättää listalta: ”Jos nyt sitten kaikki maailman tytöt kuolis pois / niin John Fogertyn musiikki ainoa lohtuni ois.”
Eppujen kohdalla kannattaa muistaa myös Akun Tehdas -levyn hienoinen kumarrus CCR:n suuntaan.
#5 Kari Peitsamo Revival: Onnenpoika (1982)
Suomen suurimman Fogerty-ihailijan tittelin vie silti Kari Peitsamo, joka levytti Kari Peitsamo Revival -yhtyeensä kanssa 1980-luvulla useamman levyllisen Fogertyn materiaalia. (Lisätietoja aiheesta täältä.)
Peitsamon innostus oli ilmeisen tarttuvaa, sillä Fortunate Sonista väännetty Onnenpoika nousi listaykköseksi kesällä 1982. Enää Kari ei soita käännöksiään, koska ei pidä niitä originaalien veroisina. Fogertyn hän ottaa silti tosissaan: hän kertoo lukevansa miehen elämänkertaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa.
Todellisen uskovaisen tapaan Peitsamolle ei myöskään kelpaa nyky-Fogerty. Kari mielestä mies ei ole mitään ilman CCR:n rytmiryhmää taustallaan.
#6 Tuomari Nurmio: Paha Kuu (1988)
Vaikka Nurmio ei 1980-luvulla juuri covereita levyttänyt, ei hänkään pystynyt vastustamaan Bad Moon Risingin houkutusta. Nurmion version suuri oivallus on manata kuun pahuus esiin tiputtamalla tempo rohkeasti puoleen.
#7 Moogetmoogs: Vasen pakki (1993)
Moog Konttisen liian vähälle huomiollle jäänyt käännös Fogertyn 1980-luvun suurimmasta hitistä Centerfieldistä kääntää baseball-kappaleen jalkapallon maailmaan. Viimeisen säkeistön perusteella en tosin ole varma, kannattaisiko valmentajan lotkauttaa korvaansa pelihimoisen pakin anelulle.
#8 Freud, Marx, Engels & Jung: Paha Mari (2002)
Tapani Kansa levytti Fogertyn uran tunnetuimman laulun, ikonisen Proud Maryn, suomeksi jo vuonna 1971, nimellä Svengi Mary. Onnistuneempana voi kuitenkin pitää Pekka Myllykosken käännöstä Paha Mari, jota Freukkarit esitti livenä jo kauan ennen kuin levytti sen Paikkoi ja plessei -levylleen kymmenen vuotta sitten. Rolling, rolling, rolling on the Rizzla!
John Fogerty Puistobluesissa lauantaina 30.6.2012. Vanhannakylänniemi, Järvenpää. Portit aukeavat klo 11, Fogerty klo 18. Liput 63 €. Fogerty myös Piknik Livessä Raatin Stadionilla sunnuntaina 1.7.2012. Raatintie 2, Oulu. Ovet klo 17, Fogerty klo 21. Liput 69 €.
Giffaa hei! #269: Sydän, sydän
J-folkin ABC: ylioppilaspolitiikkaa ja rakastamisen tuskaa
