Rakkauskirje Radio Helsingille

Save our radio!

Save our radio!

Rakas Radio Helsinki,

heinäkuun 11. vuonna 2013 oli surullinen päivä. Silloin kerrottiin, että Sinua uhkaa lakkauttaminen tulevan lokakuun viimeisenä päivänä. Annettiin ymmärtää, että teit omistajallesi, Helsingin Sanomille, tappiota 350 000 euroa vuodessa.

Helsingin Sanomilla on isot kustannuspaineet, joten näissä oloissa meidän on vaikea ylläpitää näin rajusti tappiollista kanavaa. Meidän on pakko keskittyä ydintoimintaan”, kertoi Riikka Venäläinen, Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja. Sinua oli yritetty siirtää Nelonen Median omistukseen. Se ei kuitenkaan lopulta ollut kiinnostunut ohjelmasisällöistäsi.

Hätäännyin. Suutuin. Masennuin. Liiketaloudellisista syistä, jotka tuntuivat minusta mitättömiltä verrattuna Sanoma-konsernin yli 2,3 miljardin liikevaihtoon, oltiin lopettamassa viimeinen Yleisradion ulkopuolinen, todella monipuolinen ja laadukas radiokanava. Tärkeä osa henkilökohtaista kulttuurihistoriaani oltiin pyyhkäisemässä unohduksiin.

Mieleeni nousi monia vihaisia kysymyksiä, joihin en löytänyt vastausta. Miksi maan paras radiotoimitustyö ja audiosisältö ei olisi Suomen suurimman mediatalon ydinosaamista? Miksei kanavalle oltu saatu myytyä enemmän mainoksia? Miksei kaupallisuutta, laatua ja intohimoa oltu onnistuttu yhdistämään? Oliko naiivin kulttuurin ystävän vain pakko ymmärtää, että liiketaloudelliset syyt olivat voittaneet taas? Oliko jälleen vain nieltävä sankokaupalla paskaa?

Rakas Radio Helsinki,

tunnettu iskulauseesi on ”Olet ystävien seurassa.” Sitä Sinä olet minulle ollut minulle jo kymmenen vuotta: ystävä, kumppani ja joku joka ymmärtää.

En ole ollut kanssasi aivan alusta asti. En kuullut Lepakkoradiota taajuudelta 95,2 vuonna 1999. En ollut äärelläsi, kun Maria Veitola soitti ensimmäisenä Radio Helsingissä soitettuna kappaleena Pekka Strengin Puutarhassa-biisin vuoden 2000 syyskuussa. En tuntenut sinua, kun sait vakituisen radioluvan vuoden 2001 maaliskuussa. Löysin Sinut pohjoiselta Uudeltamaalta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä rätisevältä taajuudelta 89.4. Rakastuin Sinuun ensi kuulemalta.

Rakas Radio Helsinki,

minä aloin kuunnella Sinua päivittäin. Opin tuntemaan tekjäsi.

Kun heräsin aamulla, kytkin ensimmäisenä Sinut päälle. Kuuntelin Harri Niemen ja Pauliina Siniauerin aamushowta ja heräilevää pääkaupunkia.

Iltapäivällä avasin Sinut jälleen. Kuuntelin maanantaisin Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin Tukevasti Ilmassa -ohjelmaa: sen charmanttia ja vakavamielistä keskustelua, hellyttävää rykimistä, nokkelaa vitsailua ja viileää älyllisyyttä.

Muina iltapäivinä kuuntelin Helsingin Henki– ja Mahtavaa Helsinki Mahtavaa -ohjelmia. Legendaarista Njassaa, ”hipsterinnäköistä” Aleksi Pahkalaa tai Anna Cadiaa. Perjantai-iltapäivien Paskalista oli puolestaan hyvä syy korkata viikonlopun ensimmäinen kalja.

Iltaisin oli erikoisohjelmien, kuten Nick Trianin 8,5:n tai Artemin ja Marko Makeloven Uuden Aallon aika. Ennen Spotifyta nämä ohjelmat olivat ulkomaisten nettiradioiden ohella ainoa mahdollinen kosketuspinta uunituoreeseen, päivän polttavimpaan indiemusiikkiin ja siihen, mikä oikeasti oli tällä hetkellä In ahtaan, pohjoisuusimaalaisen todellisuuteni ulkopuolella.

Sitten olivat vanhat starbat, kuten Uuge Kojola, Norppa tai Dj Bunuel. Heiltä opin. Ne ihmiset, jotka ylenkatsovat hyvin toimitettua radio-ohjelmaa, puheohjelmia ja soittolistattomuutta painottaessaan selkeitä yleisösegmenttejä, joille on kannatavaa markkinoida hyödykkeitä, eivät ymmärrä, millainen sivistävä vaikutus radion kuuntelemisella voi olla.

Oppiminen ei ole loppunut. Olen kuunnellut samoja ohjelmia tähän päivään saakka.

Sinun myötäsi toteutui lopulta myös yksi haaveistani. Vuosina 2012 ja 2013 minulla oli suuri ilo ja kunnia tehdä tajuudellasi kolme ohjelmaa Radio Nuorgamin lähetyksissä, ystävieni kanssa. Ohjelmat käsittelivät minulle tärkeitä asioita: kirjallisuutta, David Simonia ja unohtuneita popklassikoita. En todennäköisesti olisi saanut tehdä niitä millekään toiselle kanavalle.

Rakas Radio Helsinki,

halusin kirjoittaa sinulle henkilökohtaisesti ja tunnustaa palavan rakkauteni. Sinun suuremmasta kulttuurisesta merkityksestäsi tullaan kirjoittamaan lokakuun loppuun asti. Keskusteltaessa laadukkaan toimitus- ja kulttuurityön merkityksestä ja sen suhteesta markkinavoimiin tullaan Sinut muistamaan esimerkkinä vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Inhimillinen vakio vain on, että hyvästä työstä kiitetään liian harvoin, vaikka sitä olisi tehty 13 vuoden ajan. Siksi haluan kiittää Sinua ja tekijöitäsi kuluneista vuosista. Erityisesti niitä toimittajia, jotka mainitsin yllä, mutta myös niitä, joiden ohjelmien kuuntelemiseen aikani ja musiikkimakuni eivät riittäneet. Kiitos. Olette vaikuttaneet työllänne nuoreen ihmiseen suunnattoman paljon.

Rakas Radio Helsinki,

en tietenkään ole ainoa rakastajasi, mutten ole siitä lainkaan mustasukkainen. Jos lähdet, jätät suomalaiseen musiikki-, kulttuuri- ja radiokenttään ammottavan aukon, jota mikään ei lähitulevaisuudessa voi paikata. Jätät jälkeesi omistautuneen ja surevan kuulijakunnan, mutta myös suuren joukon kotimaisia artisteja, joita mikään muu radiokanava ei tule jatkossakaan soittamaan. Näiden artistien upea taide menettää myötäsi jälleen yhden tärkeän levityskanavan.

Mutta kenties vielä ei ole liian myöhäistä! Puolestasi on herätty taistelemaan. Save Radio Helsinki on sosiaalisen median liike, joka on kerännyt reilusti yli 20 000 seuraajaa Facebookissa ja lähes tuhat seuraajaa Twitterissä. Myös ulkomaalaiset suuruudet Viron presidentistä useisiin huippuartisteihin ovat ilmaisseet tukensa. Kun Red Hot Chili Peppersin Josh Klinghoffer puhui puolestasi, uutisoitiin tästä jopa Ruotsissa.

Mitä me rakastajasi voimme tehdä puolestasi? Joukkorahoittaa toimintaasi? Maksaa kuukausimaksua? Odottaa yksityistä ostotarjousta? Vaatia Yleisradiota hankkimaan tärkeimmät ohjelmasi?

Kukaan ei vielä tiedä vastausta, mutta jotain on tehtävä. Muuten meille jäävät vain soittolistat, kuuntelijoittensa älykkyyttä radikaalisti aliarvioivat kaupalliset kanavat, vitun hauskat aamujuontajat Make ja Pete ja Elokuu viikon Underground-nostona.

Radio Helsinki,
minä rakastan Sinua ikuisesti.
Älä jätä minua koskaan.

Joonas Kuisma
Nuorgam