Popklassikot 1984

#27 Propaganda – Dr. Mabuse

Propaganda – eipäs tirskuta siellä.

Saksa on suurten säveltäjien ja filosofien maa. Ehkä siksi korkeakulttuuri ja käsitteellinen pohdiskelu eivät ole kirosanoja paikallisille musiikintekijöille.

Propagandalle, Düsseldorfin toiseksi tunnetuimmalle popyhtyeelle, ainakin tuntui olevan luontevaa:

  • siteerata levynkansissa Schopenhaueria, markiisi de Sadea, William Blakea ja Samuel Beckettiä
  • aloittaa esikoisalbuminsa Edgar Allan Poen runon ympärille rakennetulla yhdeksänminuuttisella paisutuksella
  • vastata kasaripastelleihin saksalaisen ekspressionistisen elokuvan dramaattisella mustavalkoisuudella
  • pestata lyömäsoittaja sinfoniaorkesterista

Tekeekö mieli tirskua ja osoittaa sormella? Äläpä. Mokoma konstailu ja erikoisuudentavoittelu tuotti yhden historian hienoimmista debyyttisingleistä.

Tyystin omin voimin Propaganda tuskin olisi kyennyt näin dramaattiseen sisääntuloon. Verhon takana säätivät tuottaja Trevor ”Kultasormi” Horn ja journalisti-sloganisti Paul ”Huuhaa” Morley, joiden levy-yhtiö Zang Tumb Tuum nappasi sakemannit jotakuinkin suoraan kehdosta. Bändi sai käyttöönsä markkinoiden läskeimmät syntsabassot, kiperimmät Fairlight-sämplet ja lennokkaimmat pseudomanifestit.

Dr. Mabuse, kirjailija Norbert Jacques’n luoma pirullinen mestaririkollinen, esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1921 romaanissa Dr. Mabuse, der Spieler ja vuotta myöhemmin Fritz Langin ohjaamassa mykkäelokuvassa. Herr Doktor on hämäräherra ja kaikin puolin ikävä kaveri, joka haalii rahaa ja valtaa manipuloimalla ja hypnotisoimalla.

Propaganda sotki tarinaan vielä vampirismia, vanhaa kunnon Faust-myyttiä sekä 1980-lukulaista ahneuden kulttuuria:

”The man without shadow
Promises you the world
Tell him your dreams
And fanatical needs
He’s buying them all
With cash”

(Finanssilisko Gordon Gekko ilmestyi valkokankaalle vasta muutamaa vuotta myöhemmin, mutta tekstintekijä Ralf Dörper oli luultavasti törmännyt hänen prototyyppeihinsä työskennellessään pankissa analyytikkona.)

Mikä on Dr. Mabusen tarjoama houkutus? Ikuinen elämä, maine, mammona? Musiikin wagneriaaninen jylinä saa sen joka tapauksessa kuulostamaan kammottavan vastustamattomalta. Claudia Brücken vielä yllyttää vienolla germaanisella korostuksellaan:

”Sell him your soul, sell him your soul, sell him your soul
Never look back”

Kolmen ja puolen minuutin kohdalla kappale alkaa syöksyä kurimukseen, josta se lientyy crescendon kautta seesteiseen loppuliukuun. Yhtäkkiä ollaan nurinkurisessa paratiisissa, jossa lintujen kujerruskin kuulostaa takaperoiselta, kuristuneelta kurahtelulta. Potilas on antautunut kiusaukselle. ”Kein Zurück fur dich” – paluuta ei ole.

PS. Propaganda jatkoi vuonna 1985 klassikkosinkkujen sarjaa (Duel ja P:Machinery) ja levitti visionsa suurenmoiseksi albumiksi (A Secret Wish). Viisi vuotta myöhemmin julkaistiin eri kokoonpanolla tehty kakkosalbumi, jossa ei ollut hippuakaan vanhaa mustaa magiaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Anton Corbijnin videossa lainataan ronskisti ensimmäisen Mabuse-leffan ohjaajalta Fritz Langilta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
MTV-henkisempi videoversio on silkkaa Go Westiä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Propaganda-vokalistit Susanne Freytag ja Claudia Brücken esittävät Dr. Mabusen Wembleyllä Trevor Hornin juhlakonsertissa vuonna 2004.

Bonus!

Claudia Brücken jätti Propagandan vuonna 1986, mutta ura ZTT:n hoteissa jatkui. Act-duon (Brücken + Thomas Leer) kertakaikkisen komea Snobbery & Decay.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!