Popklassikot 1990: #1 New Order – World in Motion

New Order laulaa: ”E niin kuin ekstaa... ei kun Englanti.”

New Order laulaa: ”E niin kuin ekstaa… ei kun Englanti.”

Kesäkuun loppu 2012, jalkapallon EM-kisat huipentumassa ja Nuorgam viimeistelemässä vuoden 1990 popklassikkosarjaansa. Joskus kohtalo tarjoaa niin ilmeistä nappisyöttöä, että siitä ei voi laukoa ohi.

Siksi hämmennys olikin melkoinen, kun Nuorgam möhli tuhannen taalan paikkansa ja ykkössijalle raahattiin jostain puun takaa Sinead O’Connorin kammottava Nothing Compares 2 U, kappale, jota olin aina inhonnut. Tämä vaikutti henkilökohtaiselta loukkaukselta. Mutta usein viimeisillä hetkillä, ”kuolinvuoteella”, iskee katumus; jotain on tullut tehtyä väärin ja josko sen voisi korjata, pyytää anteeksi vääryyttä vielä, kun se on mahdollista. Niinpä Nuorgamin lopetellessa toimintaansa allekirjoittanutta pyydettiin kertomaan se todellinen ykkönen.

New Order on bändi, joka tuskin esittelyjä kaipaa. Yhtye syntyi Joy Divisionin jäännöksistä laulaja Ian Curtisin tehtyä surullisenkuuluisan lopullisen ratkaisunsa toukokuussa 1980. Jäljelle jääneet jäsenet päättivät jatkaa yhdessä uudella nimellä. Vähitellen 1980-luvun aikana yhtye hieman haparoiden loi oman soundinsa, julkaisi viisi loistavaa albumia ja ison tukun kuolemattomia singlejä.

Vuoden 1983 maksisinglellä Blue Monday yhtye karisti viimeisetkin menneisyyden tomut niskastaan kiehtovalla rytmikoneleikittelyllään. Tuloksena oli kaikkien aikojen myydyin 12″-single, jonka ensipainos huhujen mukaan tuotti tappiota, koska Peter Savillen suunnitteleman, tietokonediskettiä muistuttavan kannen reikien tekeminen tuli niin kalliiksi. Tarina kertoo myös, ettei yhtyeellä ollut edes kirjallista levytyssopimusta, ainoastaan suullinen herrasmiessopimus pienen Factory-levy-yhtiön kanssa. Mutta Factorylla bändi pysyi silti yhtiön loppuun asti.

1990-luvulle tultaessa moni asia kuitenkin muuttui. Factoryn kultakausi jäi taakse ja toiminta loppui konkurssiin. New Orderista oli kasvanut iso ja suosittu bändi, joka oli yhdistellyt taitavasti indierockia tanssittaviin konerytmeihin. Taiteellinen alamäki oli kuitenkin alkamassa, bändin jäsenten välille syntyi riitoja. Ensimmäinen isolle yhtiölle tehty albumi Republic oli taiteellinen pettymys, olkoonkin että sen ensimmäinen single Regret saattoi olla koko 1990-luvun paras biisi. Mutta tätä ennen, vuonna 1990 yhtye ehti vielä tehdä yhden napakympin, viimeisen julkaisunsa Factorylle ja samalla ainoan listaykkösensä. Kappale oli nimeltään World In Motion.

Levy oli Englannin jalkapallojoukkueen virallinen kisabiisi, ja sen esittäjäksi oli merkitty EnglandNewOrder. Mukana olivat muun muassa koomikko Keith Allen ja joukko Englannin joukkueen pelaajia, joista John Barnes pääsi levylle räppäämään. Itse kappale on vetävine housepianoineen ja innostavan, mutta samalla haikeanmelodisen kertosäkeensä voimin huikea näyttö yhtyeen kyvyistä tehdä täydellisiä pop-biisejä.

”Love’s got the world in motion
And I know what we can do
Love’s got the world in motion
And I can’t believe it’s true”

Vaikka allekirjoittanut ei mikään jalkapalloharrastaja olekaan, niin biisissä vain tuntuu tiivistyvän jotain olennaista. Sen tahdissa kelpaisi kannustaa joukkuetta. Vaikka laulu on kepeän hauska, siinä on jotain pakahduttavan aitoa fiilistä, joka melkein saa meikäläisenkin kirmaamaan viheriöille pallon perään.

”We’re playing for England {In-ger-land}
We’re playing the song
We’re singing for England {In-ger-land}
Arrivederci it’s one on one”

Sääli vain, että Englanti jäi neljänneksi vuoden 1990 Italian kisoissa. Kappaletta onkin pidetty joissain piireissä jopa jonkinlaisena novelty-hittinä. Itse olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että World In Motion ansaitsee paikkansa Blue Mondayn, The Perfect Kissin, True Faithin, Regretin ja muiden suurimpien New Order -klassikoiden rinnalla.

Eikä vain niiden, sillä – sanokaa mitä sanotte – kyseessä on vuoden 1990 ehdottomasti hienoin ja paras biisi, suuri popklassikko ja mestariteos, johon tulen tuskin koskaan kyllästymään. Ja ehkä vielä jonain päivänä Barney ja Hooky tekevät sovinnon, ja kappale kuullaan livenä heidän Helsingin-keikallaan. Unelmia ei voi koskaan olla liikaa.

”When something’s good
It’s never gone”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!