Popin eläkeläiset mennyttä aikaa etsimässä

Kuvan random-softrock-eläkeläinen ei liity tapaukseen.

Ikääntyneet popparit elävät nostalgiasta. Musiikissaan ja teksteissään he katsovat vähintään puolitukevasti taaksepäin. Isojen levy-yhtiöiden vaatimusten täyttäminen on historiaa. Levyjä julkaistaan omilla levymerkeillä – tai sitten isompi yhtiö julkaisee levyn lopputuloksesta mukisematta. Tällainen on tulos, kun päivän levylistat tai muut trendit eivät enää sanele millään tavoin musiikintekijän tekemisiä. Tähänhän he ovat aina pyrkineet?

Tässä uutuusalbumit neljältä konkarilta sekä yhtyeeltä, joka koostuu pitkän linjan musiikintekijöistä. Levyt on niputettu yhteen otoksena siitä, minkälaista materiaalia vuosi 2012 toi kuultavaksemme pitkän linjan ammattilaisilta. Levyjen tekotavoissa sekä sisällöissä on yhtäläisyyksiä.

Jeff Lynne – Long Wave (Big Trilby Records)

Jeff Lynne on palannut lapsuutensa radion pariin. Lähes yksin työstetty Long Wave sisältää monenlaista poppia 1950-luvulta 1960-luvun alkuun. Koska suurin osa alkuperäisistä kappaleista oli jo etukäteen tuttuja, kuten myös Lynnen tuotanto yksin ja Electric Light Orchestran kanssa, on todettava, etteivät kappalevalinnat yllätä millään tavoin. Parasta levyllä on Lynnen ääni, joka on edelleen iskussa ja sopii näihin hitaisiin, melodisiin vetoihin hyvin.

Suurin miinus tulee Lynnen rakentamista rumpuraidoista. Kun rumpujen on aikomus korvata liverumpali ja liverummut, niin silloin saundeissa pitää olla edes hieman variointia. Muulloin lopputulos on tasapaksua halonhakkuuta. Toistaiseksi ainoa Jeff Lynnen soololevy, jossa on uutta materiaalia, ilmestyi nykyajattelun mukaan ikuisuus sitten eli vuonna 1990. Tämä pitkä heilutus menneisyyteen ei lupaa hyvää uuden materiaalin suhteen. Eikä varsinkaan seuraava arvioitava tapaus.

Jeff Lynne – Mr Blue Sky: The Very Best Of Electric Light Orchestra (Frontiers Records)

Lopullinen niitti sille, että Jeff Lynne todellakin pitää ELO:a täysin omana juttunaan, on tämä uusi kokoelma. Lynne on äänittänyt uusiksi nipun ELO:n tunnetuimpia hittejä ja ilmeisesti omia suosikkejaan. Nykyteknologian ansiosta hänen on ollut mahdollista korvata bändin muiden jäsenten osuudet omillaan. Uudet versiot ovat kuitenkin varsin uskollisia kopioita originaaleista levytyksistä. Jeff Lynne, jonka ura perustuu vanhan kierrättämiselle, tekee niin nyt omalle menneisyydelleen. Jos nämä kaksi levyä jostakin kertovat, niin ehkäpä siitä, että Lynne kärsii jonkinlaisesta taiteellisesta jumitustilasta. Seuraavan kerran, kun kuulet radiosta jonkun ELO:n hiteistä, niin se saattaa olla joku näistä uusista Lynnen soolovedoista klassikkoversion sijaan. Eipä ollut koskaan tullut mieleen, että jonain päivänä Jeff Lynne tekisi zappat omalle historialleen…

Joe Walsh – Analog Man (Fantasy)

Eagles-kitaristi Joe Walsh on tehnyt melko raikkaan ja kantaaottavan levyn. Levyn materiaali on pääosin omaa. Walshia rassaa nykyajan digitaalinen ja kliininen äänilevyteollisuus. Hän on vanhan liiton miehiä. Kitarat soivat mallikkaasti, ja miehen persoonallisen nasaali, mutta vahva laulaminen toimii. Musiikki vaihtelee kunnon rockrunttauksesta balladeihin. Kahdella kappaleella appiukko Ringo Starr soittaa rumpuja.

Mutta mutta… Jeff Lynne on ollut taas asialla tuottajana ”rumpujensa” kanssa. Lynne soittaa myös suuren osan muistakin soittimista. Hetkinen, miten sen analogisuuden ja autenttisuuden laita olikaan? On mahdotonta, että Jeff Lynne soittaisi levyllä sekä rummut, basson että koskettimet – ja laulaisi vielä taustoja. Levy on siis rakennettu palasista.

Graham Gouldman – Love And Work (Rosala Records)

Graham Gouldmanin Love And Work on miehen kolmas soololevy yli 40 vuotta kestäneellä uralla. Hän aloitti tekemällä poppihittejä muille artisteille. Sitten tuli 10cc ja Wax. Musiikillisesti Gouldman palaa aikaan, jolloin hän aloitti laulujen tekemisen. Hän toisin sanoen otti kitaran käteen ja alkoi tehdä poppia sängyn laidalla. Musiikki on häpeilemättömän melodista, nostalgista poppia. Tässä tyylilajissa Graham Gouldman on parhaimmillaan.

Laulut kuulostavat Gouldmanilta, vaikka suurin osa onkin yhteistyölauluja uudemman polven tekijöiden kanssa. Lauluissa on positiivinen tai nostalginen ote elettyyn elämään. Taustat on rakennettu muutaman ihmisen toimesta. Shadows-rumpali Brian Bennett on kreditoitu rumpuihin, joten elävä rumpali on ainakin osalla levyä mukana.

Kappale Daylight on omistettu Gouldmanin Wax-kumppanillle Andrew Goldille, joka menehtyi yllättäen tänä vuonna. Kappaletta on ollut tekemässä myös Chris Braide, joka vastaa levyn bassoista ja osittain myös tuotannosta. Tästä pääsemme notkeasti seuraavaan arvioon, jossa Braide seikkailee toisen 10cc-jäsenen kanssa…

Producers – Made In Basing Street (The Last Label)

On ihme, että tämä levy lopulta ilmestyi. Vuodesta 2006 työstetty Made in Basing Street on Producersin debyyttilevy. Trevor Hornin kädenjälki basistina ja varsinkin tuotantopuolella on helposti kuultavissa. Levy on huoliteltu, mutta siltä kuulee, että siinä soittavat elävät soittajat – myönteisessä mielessä siis. Rumpali Ash Soan pitää pohjat hyvin kuosissa ja soitto on tarpeeksi eläväistä. Kitaroista vastaavat Steve Lipson sekä 10cc:stä ja musiikkivideo-ohjaajana tunnettu Lol Creme. Koskettimet ja laulun hoitaa Chris Braide.

Made In Basing Street on kuulas poplevy. Braiden lauluääni sopii tällaiseen menoon erittäin hyvin. Parhaimmasta päästä on hituri Your Life. Musiikki ei ole aivan tätä päivää. Se on lähempänä 1980-luvun progepoppia. Kyse on pohjimmiltaan laadukkaista, melodisista popsävellyksistä, joissa ilotellaan paikoitellen instrumentaaliosuuksilla. Menneisyyteen katsellaan, melankolisesti sekä nostalgisesti. Lähin verrokki voisi olla Hornin tuottama Yes-levy 90210. Tässäkin mielessä kyseessä on musiikillinen paluu menneeseen.

Donald Fagen – Sunken Condos (Reprise)

Steely Danin Donald Fagenin uudella levyllä on useita muusikoita elävöittämässä sovituksia, mutta jälleen kerran on liverumpali jäänyt kutsumatta studioon – nykyään on varmasti vapaana enemmän taitavia rumpaleita kuin koskaan aikaisemmin. Fagen on rakentanut pohjat tuottaja-muusikko Michael Leonhartin kanssa.

Fagen muistuttaa laulutavaltaan aina vain enemmän Ray Charlesia. Muutkin esikuvat löytynevät kaukaa menneisyydestä, jazzin, rhythm and bluesin sekä soulin rikkaasta perimästä. Levy ei ole aivan edellisten veroinen tuotannoltaan, mutta soitto on irtonaisempaa ja Fagenin tulkinta eläväisempää. Donald Fagenin musiikillinen ja tekstillinen maisema löytyy edelleen 1950-luvun newyorkilaisista asuinlähiöistä. Hänen soololevyilleen tekemä materiaali ei poikkea kovinkaan paljon Steely Danin materiaalista. Musiikillisesti mies on ollut johdonmukainen lähes koko uransa ajan.

* *

Näillä levyillä muusikoita ei ole pakotettu mihinkään muottiin. Tyylinsä he ovat määritelleet itse. Tai sitten sen on määritellyt heidän menneisyytensä.

Laulun tekemisen taito on osalla vielä hallussa. Heistä vain Jeff Lynne on ryhtynyt sataprosenttisesti kierrättämään omaa menneisyyttään. Levyt on tehty pienten tiimein voimin. En ole varma, voiko tämän oikeasti kuulla lopputuloksesta.

Suurin puute roolituksissa on yleensä elävän rumpalin puute. Ilmeisesti on niin, että muusikot ovat kehittäneet menneisyydessään jonkin kompleksin epätarkoista pohjaraidoista? Nyt kun on mahdollisuus tehdä metronomintarkkaa jälkeä ja lähes autenttisen kuulosta rumpuraitaa, niin sellaista myös tehdään.

Se, onko nämä levyt äänitetty analoginauhalle vai digitaalisesti, ei muuta kuunteluelämystä muuksi. Ongelma on lähinnä musiikintekijän ja kuulijan omassa tajunnassa.

Lopputulokset:

#1 Donald Fagen – Sunken Condos

Kun putoaa korkealta, kestää kauemmin pudota? 80/100.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
I’m Not The Same Without You

#2 The Producers – Made In Basing Street

Eläväistä soittoa rumpalia myöten. 78/100.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Freeway

#3 Graham Gouldman – Love And Work

Hyvään popsävellykseen riittää akustinen kitara ja laulu. 64/100.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Daylight (akustinen BBC-live)

#4 Joe Walsh – Analog Man

Ei loogisuuden väliä, kunhan musiikki toimii. 56/100.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Analog Man

#5 Jeff Lynne – Long Wave

Lainavaatteet yllä, aurinkolasit pysyvät. 50/100.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Mercy Mercy

#6 Jeff Lynne – Mr. Blue Sky

Originaaliversiot eivät huuda: korvatkaa meidät! 20/100.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Mr. Blue Sky