Pintandwefall – Be My Baby

Gaea

Kissat ja neljä henkeä.

Kissat ja neljä henkeä.

Uutta kohti, olennaista hukkaamatta.

pintandwefall_bemybaby_kansiHarvoin olen hullaantunut niin kuin silloin. Pintandwefallin Wow! What Was That, Baby -debyytti (2007) osui heti ensimmäisillä soinnuillaan hermoon, jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut. Rämäpäinen ja hulvaton levy pysäytti vanhenemiseni, nosti ilmaan, repi suuni virneeseen ja muistutti kuinka raikasta musiikki voi olla, jos sen taustalta on katkottu kaikki pidäkkeet.

Kuuntelin levyä sekä innolla että ihailulla. Tuntui erikoiselta, että lauma lukiolaistyttöjä antoi minulle yhden elämän suurimmista opetuksista: älä koskaan lakkaa uskomasta siihen, että voit luoda jotakin.

Toisen levyn myötä suhde syveni. Jos esikoinen sai ihailemaan nelikon nöyristelemätöntä asennetta, ilmestyi tunneskaalan Hong Kong, Babyn (2009) myötä aitoa musiikillista kunnioitusta. Arvostin rajattomasti Pintandwefallin intoa rynnistää kaikkialle, minne soittotaidot antoivat mahdollisuuden mennä, ja palata retkiltään aina kädet täynnä löytöjä.

Noihin aikoihin uskoin pysyväni orkesterille lojaalina hamaan hautaan saakka, mutta hiljalleen huomasin ihastukseni hiipuvan. Yhtyeen kolmannelle levylle (Time Is Right for Romans, Baby, 2011) annoin enää murto-osan siitä ajasta, jonka sen edeltäjät saivat. Levyn ideavyörytys ei hurmannut, vaan pikemminkin puudutti. Löysin orkesterin otteista vääränlaista itsetarkoituksellisuutta. En osannut enää iloita muusikoiden kanssa heidän oivalluksistaan.

Johtopäätökseni oli looginen. Olimme kasvamassa erillemme. Se tuttu tarina. Tiesinhän alusta asti olleeni liian vanha tähän suhteeseen.

Vaikka noista ristiriitaisista ajatuksista on vain pari vuotta, tuntuu niistä kuluneen ikuisuus. Niinpä tuoreen levyn kuunteleminen on samanaikaisesti kutkuttavaa ja karvasta, aivan kuin hiertävän kohtelias kahvihetki entisen seurustelukumppanin kanssa. Yhtyeen tunnistaa heti tutuksi, mutta samalla levyn pinnasta katsoo täysin vieras hahmo. Jollakin tavalla hohtavampi, itsenäisempi. Ja luonnollisuudessaan koukuttavan saavuttamaton.

Be My Baby on valtava harppaus pois yhtyeen kitararockjuurilta. Levy soi kypsästi ja kohtalokkaasti, sen pinta on upottava ja äänimaailma tummansininen. Albumin kannessa yhtyeen Zorro-naamioinen personifikaatio laukkaa hattarankevyellä mielikuvitusratsulla jonnekin poispäin. Kuvan utuinen ja vangitseva tunnelma laskeutuu koko kuuntelukokemuksen ylle. Yhtye on edelleen matkalla, ja vaikka asetelma huokuu vapautta, siinä on myös haikea reunansa.

”And just like that I’m on the run”

Pintandwefallin kypsyminen tarkoittaa moneen suuntaan aukeavaa pehmeää ja kosketinvetoista otetta, jossa luova hulluus antaa tilaa harkinnalle, jopa hiljaisuudelle. Yhtyeen soolo- ja sivuprojekteista tuttujen Pasi Viitasen ja Teemu Markkulan tuottaman levyn alkupuolella innostus haetaan kepeästi popularisoidun chillwaven suunnasta, mietteliäillä loppumetreillä johtotähdeksi asetellaan jopa Tori Amosia.

Sekoitus on ajankohtainen ja linjakas. Levyssä on samaa umpihämärää kotikutoisuutta kuin Espen esittämissä 22-Pistepirkko-lauluissa, mutta samalla yhtye valuu häpeilemättä Beach Housen kaltaisten dreampop-komeettojen reviirille nauraen näiden viileälle vakavuudelle. Ja kuten levyn kohokohtiin kuuluva Colin osoittaa, pelkistetympi ja harkitumpi ote saa Pintandwefallin soimaan suurempana ja jylhempänä kuin koskaan.

Be My Baby on Pintandwefallin yhtenäisin ja sävykkäin levy. Vaikka avausraita I Hope You Taste Goodin eteerinen laineilu tuntuu ensi kuulemalla yllätykseltä, se kuvaa hyvin koko albumin sisältöä. Orkesterin ote on kautta levyn mietteliäs ja monitasoinen, paikoitellen jopa surumielinen. Esimerkiksi Harmlessin ja Eater-Feederin mietteliäissä erokuvaelmissa luopuminen tuntuu konkreettisena kouraisuna. Mistään liian vakavasta ei ole kuitenkaan kyse. Kannibalit, kummitukset, skitsofrenikot ja swahilia puhuvat unikummajaiset kurkistelevat sieltä täältä, aivan kuin yhtye uskoisi pohjimmaisten totuuksien löytyvän sieltä, missä totunnaisuudet on sysätty nyrjälleen.

Pintandwefall ei siis ole luopunut valloittavasta naiiviudestaan tai terävästä absurdiudestaan. Orkesteri oivaltaa häkellyttävän hyvin, miten pinnallinen se voi olla ylittämättä kohtalokkaita rajoja, ja miten helppoja ratkaisuja se voi tehdä pysyen kuitenkin kiinnostavana. Apunaan nelikolla on herkkä pop-tajunsa, joka poikii maukkaita yksityiskohtia niihinkin lauluihin, joiden runko tuntuu muuten vaatimattomalta. Runsaimmin Pintandwefall annostelee sovituksellista lahjakkuuttaan motownilaisesti polveilevalla Five Yearsilla, jonka huumorissa on poikkeuksellisen raastava reuna:

”Cause in five years time
you’ll be a vet, and I will be dead
five years time
you’ll be a vet, there will be no regret
in five years time
you’ll have a life that will include a wife”

Vaikka Be My Babylta löytyy myös luonnosmaisia hetkiä, kestää kokonaisuus toistoa erinomaisesti. Lopulta levy paljastuu kerrosmaiseksi taideteokseksi, jota yhtye on lähestynyt juuri oikeasta perspektiivistä. Be My Baby ei ole väkinäinen irtiotto tai ulkokohtaiseksi jäävä yritys keksiä jotain uutta. Se kuulostaa pikemminkin luonnolliselta dokumentilta jostakin päin kehityskaarta. Levy upottaa edeltäjiensä hengen uuteen musiikilliseen asuun ja jättää tulevan avoimeksi.

Tärkeintä on kuitenkin, että albumi osoittaa Pintandwefallin olevan jälleen ilmaisutapojensa tasalla. Tuotannolliset jipot tai kalvaimmatkaan äänimaisemat eivät ota niskalenkkiä yhtyeestä, vaan alistuvat palvelemaan tekijöidensä kulloisiakin tarkoitusperiä. Alkuaikojen Pintandwefallia ei huomaa kaipaavansa kertaakaan siitä yksinkertaisesta syystä, että yhtye on yhä leimallisesti oma itsensä.

Ja minä olen jälleen heidän babynsa.

85 Be My Baby on jopa yllättävän muotovalio albumi ja ilahduttava muistutus siitä, mitä yhtye kuin yhtye voi saavuttaa avoimella elämänasenteella ja kyvyllä heittäytyä intuitioiden vietäväksi. Se ei poista naamiota Pintandwefallin silmiltä, mutta pesee tyylikkäästi kasvot naamion takana.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress