Paha luihin ja ytimiin – 5 oleellisinta Bad to the Bonen käyttötapaa

Aurinkolasijätkä? Check. Bandanajätkä? Check. Filosofi-lookalike? Check. Valkoparta-jazzari? Check.

Aurinkolasijätkä? Check. Bandanajätkä? Check. Filosofi-lookalike? Check. Valkoparta-jazzari? Check.

Läpitunkevasta hyvyydestä kertova nimi ei kuulosta maailman uskottavimmalta lähtökohdalta bluestähteyteen.

Yhdysvaltojen Delawaresta kotoisin oleva George Thorogood ei ole kuitenkaan antanut sukunimensä – Thorogoodin uskotaan olevan yhdistelmä norjalaisperäistä ukkosenjumala Torin englantilaista kirjoitusasua Thurgod sekä läpeensä hyvää tarkoittavaa keskiaikaista sanaa ”thurogh” – häiritä.

Päinvastoin, hän on 1970-luvun alusta saakka saarnannut rouhean bluesrockin ilosanomaa. Aseinaan kitara, tuhoajiksi nimetty taustayhtye ja huolella valikoituja siivuja bluesin ydinlihasta, muiden muassa John Lee Hookerin One Scotch, One Bourbon, One Beer ja Bo Diddleyn Who Do You Love. Taistelumotivaatiosta kertoo uuttera kiertäminen, josta esimerkkinä 50 osavaltion kiertäminen 50 päivässä.

Menestys on ollut kiistatonta. Thorogood on uransa aikana levyttänyt 16 levyä, joista kaksi on myynyt yhdysvalloissa platinaa ja kuusi kultaa. Yhteensä Thorogood on myynyt yli 15 miljoonaa levyä.

Suuri yleisö muistaa Thorogoodin kuitenkin ennen muuta yhdestä kappaleesta. Vuonna 1982 levytetty Bad to the Bone onkin kuvaavasti mahdollisimman kaukana esiintyjän nimen hyvyydestä: nythän mies nimenomaisesti julistaa olevansa paha, luitaan myöten.

Tarkemmalla kuuntelulla laulun kertojan pahuus paljastuu kuitenkin lähinnä pikkutuhmuudeksi: kursailematta Bo Diddleyä, Muddy Watersia ja Johnny Guitar Watsonia lainaava sanoitus on perinteistä bluesuhoa sydämien särkemisestä.

Muutenkaan kappaletta ei varsinaisesti voi syyttää omaperäisyydestä: kitarariffi on kovin lähellä Chuck Berryn No Money Downia ja paljon tilaa iskujen väliin jättävä rytmi on tuttu tuhansista muista blueskappaleista.

Mutta väliäkö tällä, kun keitos on näin maukas: alun kitara on välittömästä tunnistettava, rytmiryhmä kaatuu mukaan painovoiman vaatimalla vääjäämättömyydellä ja laulussa on sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Tyylikäs on myös tapa, jolla yhtye antaa saksofonin kuljettaa kappaletta säkeistöjen aikana säästäen kitaran tehot kertosäkeeseen.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on bluesrockin napakymppi, joka on valittu soimaan myös lukemattomia elokuvakohtauksiin, urheilutapahtumiin ja mainoksiin. Tässä viisi ikimuistoisinta Bad to the Bonen käyttötapaa, olkaa hyvä.

#5 Christine – tappaja-auto

John Carpenter käytti kappaletta tuoreeltaan Stephen King -filmatisointinsa Christinen pahaenteisessä alkukohtauksessa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Wrangler-farkut

Testosteronia puhkuva Wranglerin farkkumainos, tähtenään pelinrakentaja Brett Favre.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Pulmuset

Pulmusissa kappaletta käytettiin useita kertoja. Mahdollisesti paras niistä on tämä maaninen ruokailukohtaus.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Biljardiottelu

Kappaleen alkuperäinen video jakaa tyylikkäästi kunniaa lainatuille mestareille haastamalla Bo Diddleyn biljardiin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#1 Terminator 2: Tuomion päivä

Kaikkein parhaiten Bad to the Bone sopi kuitenkin teräsrunkoisen tappajarobotin tunnukseksi. ”I need your clothes, your boots and your motorcycle.”

http://youtu.be/zkmc1FNLInM

Puistoblues Järvenpäässä 26.–30.6.2013. George Thorogood and The Destroyers pääkonsertissa Järvenpään Vanhankylänniemessä 29.6. Konsertti alkaa klo 12, Thorogood esiintyy noin klo 18. Muita esiintyjiä Robert Randolph, Q-Stone ja Curtis Salgado. Liput 65 euroa. Lisätietoja tästä.