Kone-Suomi

Osa 4: Teollisuusryskeen 7 syntisintä

Advanced Art vei suomalaisen teollisuusrykseen aina Music Television taajuuksille asti.

Advanced Art vei suomalaisen teollisuusryskeen aina Music Television taajuuksille asti.

Kauneus on pimeydessä, väkivallassa ja ihmiskunnan häiriötiloissa. Elektroninen industrial-musiikki on ollut Suomessa harvojen laji, mutta kulttuurin tekijöistä sitkeimmät loistavat sitäkin kirkkaammin.

Industrial, EBM ja niiden sisartyylit ovat asemoituneet osaksi goottialakulttuuria. Suomessa erilaiset suuntaukset ovat skenen pienuuden vuoksi eläneet myös rinnakkain: goottirokkarit eivät ole karsastaneet futuristisia koneartisteja, kauhuromantiikka on kohdannut tieteisfiktion androidit ja teollisen metallin ruhjovat riffit. Kulttuurin vahva kaupunki on ollut Tampere, mutta klubeja ja tapahtumia on järjestetty säännöllisesti myös Helsingissä.

Toisaalta etäisyys massojen metallimusiikkiin on jäänyt pitkäksi. Myyntilistojen kärkiä kansoittavan hevisynkistelyn suosio ei ole sanottavasti heijastunut maanalaiseen industrial-skeneen, vaikka maailmoilla paljon yhtäläisyyksiä onkin. Alakulttuuri on pitänyt myös hajurakoa The 69 Eyesin kaltaisiin valtavirran goottipoppareihin.

1980-luvulla postpunk, goottirock, androgyyninen mustahuulipop ja esimerkiksi krautrock näkyivät jo pieninä ilmiöinä Suomessa. Musta Paraati, Psyyke, Hefty Load, Mana Mana ja Syyskuu loivat uudenlaisia, usein kylmän ahdistuneita äänikuvia, jotka nojasivat kuitenkin valtaosin perinteisiin bändi-instrumentteihin.

Samoja henkisiä tiloja luotaava elektroninen industrial löysi vaikutteensa Blade Runner– ja Mad Max -elokuvien, H.R. Gigerin biomekaanisen taiteen ja William Gibsonin Neurovelho-romaanin kaltaisista visioista: teollistunut ja koneellistunut maailma oli matkalla kohti vääjäämätöntä epäonnistumista. Musiikillista inspiraatiota mielenmaisemiin toivat maailmalta Einstürzende Neubautenin ja Throbbing Gristlen kaltaiset avantgardistit, mutta myös suoraviivaisemmat dystoopikot, kuten Front 242, Skinny Puppy ja Front Line Assembly.

Kyberpunk- ja scifi-aineksiin ovat sekoittuneet viktoriaaninen goottiromantiikka, Nosferatun kaltainen varhainen kauhukuvasto, Tim Burtonin fantasiamaailmat sekä esimerkiksi vanhan koulukunnan EBM-musiikin homoeroottisuutta lähentelevä äijäily ja sotilaallisuus. Kovaotteisella konemusiikilla on ollut vahva asema myös fetissipiireissä. Goottien voimakkaasti estetisoitu seksikkyys on usein ulkopuolisten näkökulmasta tulkittu virheellisesti huorahtavaksi vilautteluksi.

Tällaisessa kulttuurisessa sulatusuunissa syntyvä musiikki on kiinnostavaa. Aiemmista Kone-Suomi-listoista poiketen artisteja on nyt vain seitsemän: syy on tarjonnan niukkuus, mutta luku assosioituu myös osuvasti kuolemansynteihin. Seuraavat seitsemän dekadenttia hengentuotetta johdattelevat kotimaisen konemusiikin pimeimmille kujille.

#7 Oldschool Union: Pohjoinen Taivas (V2.0) (EK Product, 2012)

Jos Jouni Hynynen ja Impaled Nazarene joutuisivat tekemään musiikkinsa syntetisaattoreilla, olisi lopputulos todennäköisesti jotain sellaista kuin Oldschool Union. Kyseessä on alkukantainen ja riisuttu EBM-musiikki, joka käsittelee modernin elämän mädännäisyyttä ja arjen latteutta lievästi humoristisella otteella. Oldschool Unionin muhkeat bassolinjat ovat silkkaa turpaanvetoa, jonka päälle räitään punk-henkistä huutoa. Oldschool Unionin Seppo Ahlstedt tunnetaan myös englanninkielisestä Machine Park -projektistaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 Neuroactive: Put Your Trust In Me (Cyberware Productions, 1999)

Jo 1990-luvun alussa aloittanut tamperelainen Neuroactive on pehmein ja popahtavin tämän listan artisteista. Advanced Art -yhtyeestäkin tutun Jarkko Tuohimaan ja laulaja Kimmo Karjalaisen melodiat helmeilevät 1980-lukulaisen uusromanttisesti. Neuroactiven futurepop on levinnyt maailmalle etenkin amerikkalaisen A Different Drum -levymerkin ja Suomessa 1990-luvulla ansiokkaan katalogin rakentaneen Cyberware-firman toimesta. Edellisen levynsä Tuohimaan sooloprojektiksi supistunut Neuroactive julkaisi vuonna 2009.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 Kuroshio Current: Hollow Man (Single Cut) (UHOtrax, 2007)

Helsinkiläinen Kuroshio Current alkoi aQin eli Aki Sallisen sooloprojektina. Hiljalleen bändiin liittyivät syntikkaohjelmoija tQ ja kitaristi ErilaZ. Kuroshio Currentin maailmassa tukahdutettu aggressio, kyberpunkin tulevaisuuskuvat ja aQin kolkon käskevä lauluääni ovat nivoutuneet tiukaksi paketiksi. Bändin hajottua sen jäsenet ovat tehneet musiikkia sekä itsenäisesti että erilaisissa yhteenliittymissä: aQi jatkaa riisutusti Kuroshiona, ErilaZ on sooloprojektissaan keskittynyt metallis-kokeelliseen industrialiin, kun taas tQ on vihkiytynyt vintage-syntetisaattoreiden maailmaan. UHOtrax-levymerkki julkaisi Hollow Manin ammattimaisena tuotantona, mutta vähintään yhtä väkevä versio kappaleesta löytyy omakustanteena ilmestyneeltä Innerspace Trauma EP:ltä. 

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Chaingun Operate: Monuments of Flesh (Cyberware Productions, 1996)

Chaingun Operaten Monuments of Flesh naittaa raakalaismaisen huutolaulun kohtalokkaisiin syntetisaattorimaisemiin. Valtaosan urastaan kolmihenkisenä toiminut tamperelaisbändi oli aktiivinen vuosina 1991–1997. Monuments of Flesh on poiminta vuonna 1996 ilmestyneeltä Binary Idol -albumilta. Voimakkaina vaikutteina kuuluvat Front 242:n ja Leaether Stripin kaltaiset klassikot.

http://youtu.be/tdssjO3SlIA

#3 Beati Mortui: Let the Funeral Begin (Danse Macabre, 2010)

1990-luvun lopulta alkaen klubitrancen tehokeinot ovat tulleet rytinällä industrial-musiikkiin. Uuden tyylin suosion nopean kasvun myötä on syntynyt taiteellinen inflaatio: etenkin lukemattomien saksalaisartistien levyt ovat olleet aistielämyksinä yhtä yllättäviä kuin Big Mac. Messiaaniset trance-melodiat ja kähistyt särövokaalit ovat läsnä helsinkiläisen Beati Mortuinkin musiikissa, mutta ulosannissa on myös raikasta intohimoa ja sävellyksellistä kekseliäisyyttä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Pimentola: Psychopompos (Cold Meat Industry, 2007)

Neoklassismi, elokuvallinen kauhu, Nick Caven varhaistuotannon tunnelma ja synkkä ambient ovat kulmakiviä Pimentolan eli Risto-Matti Salon tuotannossa, jonka huippukohta on toistaiseksi ollut tyylitajuinen ja vaikutteiltaan rikas Misantropolis-albumi. Levyn julkaisi ruotsalainen Cold Meat Industry, joka on historiallisesti ollut yksi alansa tärkeimmistä toimijoista. Misantropolis on kiehtova, paikoin hämmentäväkin matka pimeyden labyrintteihin. Albumin kappaleista Psychopompos edustaa Pimentolan teollisempaa puolta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#1 Advanced Art: Wake Up (Poko Records, 1993)

Advanced Artin pioneerityö alkoi jo vuonna 1985. Wake Up on poiminta bändin vuonna 1993 ilmestyneeltä Product-albumilta. Hienossa kappaleessa Nitzer Ebb -henkinen raaka EBM kohtaa syntikkapopin tarttuvat kertosäkeet. Vuonna 1995 kuopatun bändin jäsenet ovat jatkaneet musisointia aktiivisesti. Jarkko Tuohimaan Neuroactive on julkaissut läpi 2000-luvun, P.W:n ja Vincen tuore avaus on puolestaan suoraviivaista futurepoppia tekevä Impakt!-yhtye. Kuten videosta voi havaita, soi Advanced Artin kehittynyt säveltaide aikoinaan myös MTV:llä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!