Kaikki huomisen bändit

Osa 39: Utu

Nyt on epäselvää, tarjoaako Petra tässä risuja vai ruusuja.

Nyt on epäselvää, tarjoaako Petra Poutanen tässä risuja vai ruusuja.

Tampereen ylioppilasteatteri joulukuussa 2012. Kello on vierähtänyt jo seuraavan vuorokauden puolelle, kun UTU:n seitsemästä jäsenestä viisi on istahtanut tyhjän teatterin lavan lattialle ottamaan muutaman juhlistusjuoman. Tänä iltana Petra Poutasen johtama bändi on julkaissut debyyttialbuminsa Songs in Flesh-minor parituntisin konserttimenoin. Ensikohtaamiseni bändin kanssa oli tapahtunut noin vuotta aiemmin niin ikään Tampereella, Artturi-baarissa. Jo silloin vaikutuin seitsikon kirjavasta soundista, assosiaatioiden kulkiessa Kuusumun Profeetasta Edith Piafin kautta suomenruotsalaiseen saaristolaismusiikkiin ja Big Time -ajan Tom Waitsiin.

Jäsenet:
Petra Poutanen (laulu, kantele, kitara), Teemu Kiiskilä (kitara, elektroniikka), Iida Savolainen (alttoviulu), Tatu Kekkonen (haitari, kellopeli, lyömäsoittimet, elektroniikka), Margit Urantowka (piano, melodika), Aku-Pekka A. Niemi (rummut, lyömäsoittimet, elektroniikka), Tony Sikström (basso). Kysymyksiin vastailivat Petra, Teemu, Iida, Margit ja Aku-Pekka.

Petra: ”Kukaan ei ihan muista, milloin bändi on perustettu. Mutta se oli ehkä niinkin aikaisin kuin syksyllä 2007, kun oli ekat treenit. Eka meitä oli 5, sitte 6, sitte 7, joista 3 on ollu siinä ekasa viiesä. 2008 Utubiisejä esitettiin ekan kerran Teemun kanssa duona Vastavirralla. Pelotti niin perhanasti.”

Julkaisut:
Sailor / Calm Way To Go -digitaalisinkku (2012)
Songs in Flesh Minor -LP (2012)

Todennäköisimmin UTU…
…nostattaa kastehelmiä myös ulkomaille näyttäviin ikkunoihin.

Epätodennäköisimmin UTU…
…levyttää Arttu Wiskari-covereita.

Levyhyllyssä UTUn voi sijoittaa…
Johonkin Billie Holidayn, Kuusumun Profeetan ja Yonan välille.

Miksi UTU on hyvä?
”Sen kaihoisassa keinahtelussa on jotain tuttua ja yleiseurooppalaista, mutta samalla jotain ainutlaatuista. Haitarin ja viulun kabaree-tunnelmaan kiemurtelevat silloin tällöin Sonic Youth -kitarat, ja kokonaisuuden päällä Petra Poutasen ääni taipuu moneksi, liiat jazz-maneerit ja rallienglannin tyylikkäästi välttäen.”

Kuvailkaa UTUa viidellä sanalla:
Margit: Helmeilevä!
Iida: Miekka!
Petra: Mahoton!
Teemu: Aika jees!
Aku-Pekka: Rynkkäjynks!
Petra: Siinä tuli itse asiassa koko soundimaailma…

Mitä levyä olette kuunnelleet eniten elämässänne?
Teemu: ”Absoluuttisen Nollapisteen Muovi antaa periksi ei varmaan mene kauas.”
Iida: Katri Helenaa, tai jos mennään tosi aikaiseen vaiheeseen, niin Smurffien Tanssihitit Vol. 1:tä.”
Petra: ”Eka kasetti joka mulla oli oli Helen Hoffnerin Summer of Love, koska se oli ensimmäinen kasetti joka ei ollut enää Rölliä. Tai sitten jotain Roxettea.
Margit: ”Kehtaanko sanoa tässä porukassa… Miles Davisin Kind of Blue, sori vaan.
Aku-Pekka: ”En mä oikein muista mitä olen kuunnellut paljon silloin joskus… Toton IV tai joku Sonic Youthin 80-luvun levy.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä levyjä ostitte viimeksi?
Aku-Pekka: ”Krysztof Pendereckin Kosmogonia.”
Petra: ”Mikäs meillä oli se kolmentoista kasetin ja levyn nivaska…”
Aku-Pekka: ”Siinä oli muun muassa Martin Herterichin Psalm.”
Petra: ”Joo, no pistetäänpä tämä. Ja Ectoplasm Girls!”
Teemu: ”Kid Koalan 12 Bit Blues.”
Margit: ”Mä en muista levyn nimeä, jotain arabialaista taidemusiikkia.”
Petra: ”Taas se pisti paremmaksi.”
Iida: ”Taisin ostaa jonkun kansanmusiikki-CD:n, mutten muista minkä niistä.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä bändiä tai artistia suosittelisitte uudelle tuttavuudelle?
Petra: ”No UTUa varmaan!”
Teemu: ”WAM-ELB:ia. Tai ZZ Topin kolmea ekaa levyä suosittelen aina kaikille.”
Iida: ”Trepaaneja.
Aku-Pekka: ”Trepaneringsritualen on aika tiukka! Tosi pahaa kohinaa.”
Iida: ”Tai sitten Meshuggahia.”
Teemu: ”Hyvää autossa kuunneltuna!”
[Taustalta huudetaan Arppa Suomalaista, mikä silminnähden aiheuttaa hetkellisen psykoosin koko bändissä]
Petra: ”Ja toinen on Keijo Minervan Tomi, jota koko bändi suosittelee!”
Teemu: ”Et sä oikeasti ole tota mieltä…”
Iida: ”Mutta ainakin Arppa Suomalainen.”
Teemu: ”Kaikki huusi Arppa Suomalaisen. Hanurini helmiä -kasetti.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitkä ovat suosikkisäkeenne musiikissa?
Petra: ”Ensimmäinen joka räjäytti tajunnan teini-iässä oli Suzanne Vegan 99.9F°-levy. Etenkin se että joku voi tehdä biisin siitä, että veri kohisee liikaa eikä pysty olemaan. Tuli sellainen fiilis että ”totta, näinkin voi olla!” Ja sitten Fiona Applen Extraordinary Machine, jossa oivalletaan nerokkaasti se, miten kaikilla maailman asioilla voi leikkiä. Se toimii eräänlaisena muistisääntönä. Tämänhän jotkut pohjois-Siperian nganasanit ovat oivaltaneet parhaiten, että kaikki käännetään kielikuviksi!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Aku-Pekka: ”Aika vähän kuuntelen lyriikoita… Mutta ainoa jonka sanoituksia olen kuunnellut on varmaankin Jim O’Rourke. Niillä kolmella levyllä, jotka hän julkaisi Drag Citylle 1990-2000-lukujen vaihteissa, on aivan käsittämättömän hyvää matskua.”
Teemu: ”Herään painajaisestani kun lyön nyrkillä tyynyn yli seinään”. Tommi Liimatta vaikuttaa jatkuvasti minun elämääni. Toisaalta myös Teemu Eskelisellä on Liimatan ekalla soololevyllä ihan hillittömiä vetoja. Kuten Karjan vauhkoontuminen!”
Iida: ”Mä voisin sanoa M.A. Nummisen. Se on varmaan myös bändiä yhdistävä tekijä.”
Teemu: ”Sanotaanko Ajokortti ja kuulokyky vai Jenkka hevosen puhdistamisesta?”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä biisi parantaa todennäköisimmin krapulasi?
Teemu: Se on se… Suomi-ääliöitten ”Jallu, jallu, jallupa jallu, Tyyskän Jallu lähti torigrillille ostamaan käristemakkaraa”
Aku-Pekka: Luulisin että se ultimaattinen darranpoistaja on tuo Arppa Suomalaisen Brasilia-bras-brasil-brsl-ukulele. Tai sitten Hassun Pellen Jumppaherne!
Iida: Ja hei! Rokkimakkara?
Teemu: Voi helevetti…
Iida: Ja sitten myös Katri Helenan Vie minut!
Petra: Tuo kysymys on sinällään kiero, koska usein juuri musiikin parissa tulee hankittua se darra. Mutta kyllä krapulassa soittaminenkin on kivaa!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Minkälainen musiikki on mielestänne utuista?
Aku-Pekka: ”Öö, meidän?”
[suosionosoituksia koko bändiltä]
Petra: ”Onhan noita samannimisiä black metal -bändejä, ja joku DJ oli, mutta kyllä me ollaan se aidoin UTU.”
Aku-Pekka: ”Me ollaan Uu-kakkonen. Ja sähkökaapeissa lukee ”utu”.”
Teemu: ”Sumerilaisten kulttuurissa oli jotain muistaakseni… Ja Turun yliopisto on UTU.”
Iida: ”Turussa oli joku sähköfirma nimeltä UTU.”
Petra: ”Että kyllähän tämä nimi on selkeästi mietitty, siellä on sellaista kosteutta. En kyllä keksi yhtään bändiä joka kuulostaisi utuisammalta kuin me.”

Mitkä ovat suosikkiäänenne maailmassa?
Teemu: ”Windowsin käynnistysääni.”
Margit: ”Sydämen syke!”
Petra: ”Näin juuri viime yönä unta suosikkiäänestäni! Juuri levyjulkkareita ennen otti Ruotsin prinssi Carl-Philip soittobattlen jonkun munkin kanssa. Molemmilla oli kaavut ja sellaiset kanteleen, sitarin ja [kiinalaisen] guzhengin näköinen soitin…”
Teemu: ”…silloinhan se oli brasilia-brasil-brs-brsl-ukulele!”
Petra: ”…niin siinä oli sellainen vähän nylonimpi ja suolikielisempi, eikä niin kilisevä soundi kuin kanteleessa ja vielä sitarin tapaan resonanssikielet. Kun Carl-Philip ja se munkki soittivat sitä battlea, niin siinä saattoi olla maailman suosikkiääneni!”
Iida: ”Mä sanon Bontempi! Semmoinen lasten syntsa.”
Teemu: ”Joo, tolla meidän levylläkin Bontempi pyörähtää, pattereilla toimiva kahden markan syntikka. Se on huippu! Siinä ei ole mitään soundia, joka muistuttaisi sitä soitinta, jota se yrittää matkia. Paitsi ehkä fagotti. Ja kaiken kruunaa se, että jos sillä on soittamatta yli puoli minuuttia, se vaihtaa soundiksi automaattisesti sen kaikkein hämärimmän, joka on joku ”world bells”. Aivan käsittämätön soundi, joka ei noudata ollenkaan sen kiipparin koskettimistoa. Se on jostain syystä luonnollisen harmonian asteikolla…”
Iida: ”Ja harmoni, epävireinen harmoni on parasta!”
Teemu: ”…ja jos sitä ei soita siihen puoleen minuuttiin, niin se muistuttaa olemassaolostaan äänellä, joka ei sovi mihinkään musiikkiin missään maailmanluokassa. Ja se tulee justiinsa sillä ”street bells”-soundilla.”
Petra: ”Oo hiljaa jo!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on mielestänne yliarvostettua, mikä taas aliarvostettua?
Petra: ”Maki Kolehmainen! Täytyy kyllä sanoa se, että suomalainen musiikkimaailma on tällä hetkellä sitä, että Maki Kolehmainen tekee kolmetoistavuotiaille biisejä…”
Teemu: ”Kuuden vuoden kultainen suihku.”
Petra: ”…ei ole mitään artisteja vastaan, mutta sitä, että Maki Kolehmainen on vuoden Tuottaja-Emma-ehdokkaana, niin sitä vastaan minulla on kyllä jotain vahvasti. Vähän on ihmetyttänyt, että mistä tässä on kyse?”
Aku-Pekka: ”Odotamme Makilta vastinetta!”
Iida: ”Mikä on aliarvostettua? Minusta tänä päivänä semmoinen aito musiikki…”
Petra: ”…tai ylipäätään musiikki!”
Iida:” Musiikilla ei oikein ole mitään sijaa tässä maailmassa. Että mitä jossain mediassa näkyy, niin ei siellä ole mitään. Ne jutut pitää itse kaivaa, mikä on perseestä. Tiedän niin monia bändejä, jotka eivät näy missään tai saa siitä tekemisestä rahaa.”
Aku-Pekka: ”Toisin kuin Tauski.”
Iida: ”Tauski, vittu, ja Maki! Eikä se ole niiden syy, mutta tekeehän ne nyt ihan paskaa settiä.”
Teemu: ”Aliarvostettua on herkkyys, tai semmoinen antautuminen. On helppoa tehdä musiikkia joka on jo valmiiksi purtua.”
Petra: ”Musiikkia on helppo tehdä, mutta sisältöä…?”
Teemu: ”Mikä se oli se iPhone-sovellus, johon pystyi ölisemään mitä sattuu, ja sitten se nappasi siihen sointukaavan ja autotunetti laulun, ja kyllä se sitten kuulosti ihan musiikilta.”
Petra: ”Niin, tästä herkkyydestä, liittyen UTUun, niin tuossa levylläkin ollaan pyritty sellaiseen dynamiikkaan. Että ei olisi niin, että musa alkaa, ja menee hirveällä töötillä loppuun. Toivottavasti se sävykkyys kuuluu edes vähän siinä levyllä, mitä me tehdään livenä. Että tehdään jostain pienestä tunteesta joku vitun iso tunne.”
Iida: ”Kyllähän musiikista tulee pidemmän päälle tylsää, jos sen dynamiikan tiivistää joksikin neliöksi ja karsii seitsemästä minuutista neljä pois.”

Mitä pidätte Eppu Normaalista?
Teemu: ”Suomi ryömii on kuninkaitten kappale!”
Iida: ”Mä oon kyllä hirveä fani, kuuntelin sitä Lyömättömiä joskus. Afrikka, sarvikuonojen maa!”
Petra: ”Minä oon nähnyt Martti Syrjän uimahallissa uimahousuissa! En sano mittään muuta.”
Aku-Pekka: ”Eppu Normaalissa on parasta se, kun Martti Syrjä ajaa mopolla Mika Kaurismäen Rossossa.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!