Kone-Suomi

Osa 3: Rikottujen biittien 10 kuninkaallista

Fanu työskentelee.

Fanu työskentelee.

Drum’n’bass on ollut aina leimallisesti brittiläistä musiikkia. Ja syntyperältään mustien musiikkia. Myös joukko kalpeita skandinaaveja on löytänyt taiteellisen kotinsa rullaavien breakbeatien ja mouruavien bassolinjojen katveesta.

Elektronisen musiikin alalajeista drum’n’bass, jungle ja niiden rinnakkaistyylit ovat olleet lähimpänä hiphop-maailmaa ja lähiöiden katukulttuuria. Niissä on ollut rujoa, spliffinkäryistä uskottavuutta. Junglistin estetiikka poikkeaa tyystin esimerkiksi trancen neonvärisestä muovisuudesta ja teknon akateemisesta tosikkomaisuudesta.

Rikottujen biittien kirjo on valtava. Tämän artikkelin kattokäsite on drum’n’bass, joka terminä valaisee hyvin mistä on kyse: rumpuihin ja bassolinjoihin nojaavasta musiikista, joka ei tosin melodioitakaan karsasta. Jazz-, soul- ja funk -samplet ovat tehneet tyylistä myös verrattain orgaanisen.

Sivupolut ovat loputtomat: ragga-jungle hakee inspiraationsa Jamaikailta, sliipattu liquid-soundi puolestaan istuu akvaariokahviloiden taustamusiikiksi. Murhaavimmillaan drum’n’bass lähentelee äärimetallin tehoja. Kylmiä industrial-sävyjä on maalailtu esimerkiksi futuristisessa neurofunkissa. Täysin palasiksi rytmit ovat menneet Amon Tobinin ja Photekin kaltaisten samplerivirtuoosien teoksissa. Rikas perinne kaikuu kauttaaltaan myös suomalaisissa tuotoksissa.

Dubstep on tuotu tässä tekstissä osaksi rikottujen biittien traditiota, vaikka rajusti popularisoitunut ja lukuisia alalajeja synnyttänyt genre saattaisi ansaita itsenäisenkin käsittelyn. Jatkuvia muodonmuutoksia kokevan dubstepin historia on toisaalta vielä niin nuori, että täysmittaiselle klassikkoartikkelille aika lienee otollisempi hieman myöhemmin.

Yksi drum’n’bassin tahattomista kantaisistä on soul-yhtye The Winstons ja sen vuonna 1969 julkaistu ”Amen Brother” -ralli, jolta sämplätty rumpusoolo kuuluu tuhansissa ja taas tuhansissa julkaisuissa. Muutamien muiden vanhojen funk-looppien ohella Amen-breakbeatia voi pitää jopa koko genren musiikilisena perustana. Koliseva ja epäluonnollisen kuuloinen rytmi on löytänyt paikkansa niin Ninja Tune -henkisestä downtempo-taiteilusta kuin suoraviivaisen piiskaavistakin raidoista. Ja esimerkiksi N.W.A:n definitiivisestä Straight Outta Compton -rapklassikosta. Kaikkialta.

Suomessa drum’n’bass on soinut niin megareiveissä kuin kellariklubeilla. Kansainvälisistä kärkinimistä käytännössä jokainen on rahdannut testipressejä lentolaukuissaan Euroopan takamaille: Roni Size, LTJ Bukem, Goldie, Grooverider, Dillinja, Fabio, E-Z Rollers, London Elektricity… Kulttuurin kenties elinvoimaisimpana aikana on allekirjoittaneen mieleen piirtynyt 2000-luvun alkupuoli, jolloin esimerkiksi Stealth Unit -illat energisoivat VR:n edesmenneet makasiinit ennennäkemättömällä tavalla. Alan ihmisiä kokoava stealthunit.net -sivusto on musiikillisen intohimonsa ja originellin huumorinsa osalta yksi Suomen kiinnostavimmista keskustelupalstoista.

Menestyneitä klubi- ja tapahtumabrändejä on ollut toki lukuisia muitakin, kuten Beatformers ja Pressure Tampereella. Oman hämmentävän alaviitteensä ansaitsevat myös DJ:t Alimo ja Control, jotka vuosituhannen taitteessa muuntautuivat drum’n’bass -promoottereista hivenen koomisiksi pophahmoiksi. 1990-luvun jälkipuoliskolla levylautasia hallitsivat edellä mainittujen lisäksi muun muassa Dizzy, Boke, Mekaanikko ja monista muistakin yhteyksistä tuttu Pirkka eli Adder. Näkyvän ja pitkäjänteisen DJ-uran on tehnyt myös esimerkiksi Genki.

Ennen Bassoradion aikaa viidakkorumpuja kolistelivat FM-aalloilla etenkin Dizzy ja tamperelaiskaksikko Skillsters, joilla oli viikottainen ohjelma Radiomafian ja sen seuraajan YleX:n legendaarisessa Tiistain tanssi-illassa.

Onneksi tätä perin marginaalisena pysynyttä musiikkia kuulee radion lisäksi verkossa. Seuraavassa kymmenen maistiaista suomalaisen drum’n’bass-, jungle- ja dubstep-kulttuurin lyhyestä, mutta monimuotoisesta historiasta.

#10 Dharma & Dice: Soul Warrior (Audio Couture, 1999)

Täpärästi 1990-luvun puolelle mahtuva Soul Warrior nojaa kauttaaltaan bändi-instrumentteihin. Terävästä bassolinjasta, vetkuttavasta kitarasta ja muun muassa uruista rakentuu eräänlaista hyperaktiivista funkia. Dharma & Dice -kaksikon muodostaneet Jouni Helminen ja Jani Niiranen olivat vuosituhannen vaihteessa aktiivisia myös Breakwater Crew -ryhmässä. Soul Warriorin julkaisi tunnetun brittiläisen Moving Shadow -levyfirman Audio Couture -alamerkki.

http://youtu.be/RZSHBXeeOD0

#9 Resound: Carbon Soul (Horizons Music, 2009)

Resoundin eli Ilpo Kärkkäisen Carbon Soul on tunnelmaltaan kolea, yksinäinen ja dystooppinen, kuin ääniraita Alienin kaltaisesta scifiä ja kauhua sekoittavasta elokuvasta. Määrätietoisesti eteenpäin puskeva rytmi ei missään vaiheessa varsinaisesti räjähdä, vaan tyytyy hienovaraiseen variointiin: Carbon Soulin kiinnostavuus vaanii pienissä yksityiskohdissa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#8 Bluez & Bronco: Take No More (Defunked, 2002)

Niko Niemisen ja Juha Tuukkasen Take No More on tyylipuhdasta liquid-rullausta, jossa kuminen bassolinja kerrostetaan soul-vokaaleilla ja kuulailla atmosfäärisoundeilla. Biisin julkaisi brittiläinen Defunked-levymerkki.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#7 Desto: Gremlinz (Noppa Recordings, 2010)

Risto Roman eli Desto on suomalaisen dubstep-skenen näkyvimpiä tekijöitä, joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa Jimi Tenorin kanssa. Järkälemäisen Gremlinzin pohja rakentuu mouruavasta bassosta, jonka päällä liikkuu helmeileviä, videopelimäisiä ylä-ääniä. Gremlinz on A-puolen avausraita Tes La Rokin Noppa Recordingsin julkaisemalla Desto EP:llä.

http://youtu.be/sW-s8WXu8Zc

#6 Physics & Kaleb: Disconaught (Phuturistic Bluez, 2003)

Paljon itsenäisestikin julkaisseiden Physicsin ja Kalebin Disconaught on Dharman & Dicen ohella jazz-henkisin tämän listan biiseistä. Glenn Gripin ja Kalle Wahlbergin näpeissä wah-kitaroista, puhaltimista ja vokaalisampleista rakentuu pehmeä ja tyylikäs raita, joka ei kuitenkaan jää kädenlämpöisen äänitapetin asteelle.

http://youtu.be/utBaBaQojGw

#5 Rico Tubbs: Gangsters (Menu Music, 2008)

Tamperelainen Riku Pentti tunnetaan paitsi Rico Tubbsina myös Infektona. Pentti on myös Skillsters-kaksikon toinen osapuoli. Tuotanto-ansioidensa ohella Pentti on yksi Suomen karismaattisimmista tiskijukista, jonka keikoilla levysoittimet saavat kyytiä kuin kitarat Pete Townshendin käsittelyssä. Gangsters on rave-henkinen, läskeillä bassolla ja muljuttavalla rytmiikalla varustettu bailuraita, jonka julkaisi brittiläinen Menu Music.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 L.A.O.S: Panda Style (Hospital Records, 2007)

Tuottajakollektiivi Large Amount of Soulin Panda Style kulkee ärsyttävyyden rajoilla. Ja on kenties juuri siksi pirun koukuttava. Se pyörittää tanssilattiaa varmaotteisesti ja epäsuomalaisen hyväntuulisesti. Hittibiisin julkaisi maineikas brittiläinen Hospital-merkki.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Tes La Rok: Ritual Murdah (NarcoHz, 2007)

Tes La Rok eli Jani Niiranen on ollut yksi dubstepin 2000-luvun puolivälin jälkeisen kasvuvaiheen merkittävimmistä artisteista kansainvälisestikin. Myös Dice-aliaksella tällä listalla esiintyvän Niirasen Ritual Murdah on puhdasveristä dubstep-ilmaisua, jonka pelkistetystä wobble-muljuttelusta ja kaikuvista vokaalisampleista rakentuu juuri sopivan häijy pahapoika-fiilis.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Fanu: From Afterlife She Speaks (Lightless Recordings, 2007)

Fanu eli Janne Hatula paloittelee breikkinsä kirurgin ottein. Fanun synkissä atmosfääreissä rullaava drumfunk on raivannut itselleen myös vahvan kansainvälisen jalansijan. Remixejä tuottelias Hatula on tehnyt muun muassa ilmeiselle oppi-isälleen Amon Tobinille ja rap-komeetta Graciakselle. Yhdessä Bill Laswellin kanssa Fanu on muokannut myös industrial-tähti Nine Inch Nailsia. Tähän kokoomaan valittu From Afterlife She Speaks henkii kaunista, eteeristä mystiikkaa. Kuten monet muutkin, on Fanu kanavoinut suuren osan tuotannostaan omalle levymerkilleen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#1 Muffler: Showdown (SighCo Recordings, 2005)

Tuotantonsa laajuuden, tasokkuuden ja monipuolisuuden osalta Muffler eli Konsta Mikkonen on selkeästi Suomen johtava drum’n’bass-hahmo. Demoskene-taustainen Muffler alkoi saada huomiota jungle-piireissä 2000-luvun alussa ja julkaisutahti kiihtyi hurjaksi etenkin vuosikymmenen puolivälissä, jolloin alkunsa sai myös oma levyfirma SighCo Recordings. Showdown edustaa Mikkosen synkempää puolta, jossa trillerimäinen tunnelma yhdistyy hyökyaallon lailla vyöryvään bassoriffiin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!