On ainakin 1 000 syytä rakastaa Janet Jacksonin The Velvet Ropea – tässä niistä viisi ensimmäistä

Janet Jackson vieraili Suomessa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran pian The Velvet Rope -albumin julkaisun jälkeen.

Janet Jackson on esiintynyt Suomessa vain kerran, 13. toukokuuta 1998. Sen kunniaksi, että tuota Turkuhallin-konsertista tulee tänään kuluneeksi päivälleen 20 vuotta, Anna Brotkin paljastaa muutaman syyn rakastaa Janetin tuolloin tuoretta The Velvet Rope -albumia.

Sain Janet Jacksonin The Velvet Ropen (1997) käsiini Hyvinkään Torikadun tennishallin hikisessä tyttöjen pukkarissa, luultavasti vuonna 1999. Olin 11-vuotias. ja levy on kulkenut elämässäni mukana siitä lähtien.

Palaan siihen aina, kun olen epämääräisen levoton, paskana tai onnellinen, sydänsuruinen mytty tai itsesäälin kourissa, melankolinen, turta tai rakastunut. Palaan siihen jatkuvasti.

Vuonna 2018, freesissä 21 vuoden iässä ja tasan kaksikymmentä vuotta Jacksonin Turun-konsertin jälkeen, The Velvet Rope on edelleen yksi maailman parhaista R&B-levyistä. Ja edelleen ajankohtainen. Tässä viisi syytä jumaloida sitä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#1 Se on synkkä ja raaka

Janet oli The Velvet Ropen ilmestyessä 31-vuotias ja viettänyt suurimman osan elämästään julkisuudessa. Hän oli sairastunut masennukseen ja alkanut käsitellä päänsä sisällä vellovaa moskaa. Tuo itsetutkiskelu purkautui The Velvet Ropella harvinaisen kauniilla tavalla.

Ihmisen sisältä aukeava suhruinen maisema ei ole aina pirteä, mutta se on loputtoman kiinnostava ja rumanakin kaunis. Jälkikäteen Janet on kuvaillut haastatteluissa levyn olleen hänelle keino kohdata demoninsa.

Eikä se päästä helpolla kuulijaansakaan. What About kertoo parisuhdeväkivallasta, superherkkis Every Time rakkaudenpelosta. The Velvet Rope tuntuu levyltä kaikille rikkinäisille ja kaikille keskeneräisille. Eli kaikille meistä.

#2 Se on seksuaalinen

The Velvet Rope esitteli uudenlaisen Janetin: kokeellisemman, monipuolisemman ja entistä seksuaalisemman. Levy on täynnä huokailua, kiehnäystä ja silkkaa seksiä.

Kuuntele My Need tai Anything ja tajuat mitä tarkoitan. Rope Burn kertoo nimensä mukaisesti bondagesta.

Rod Stewart -cover Tonight’s The Night käynnisti huhut Janetin biseksuaalisuudesta. Speaker Phone -välispiikillä hän kuulostaa kuin masturboisi puhelimessa.

#3 Se oli edellä aikaansa

Yksi levyn kohokohdista, Empty, kertoo siitä, kun rakkaus löytyy internetistä. LOL! Itse olin hädin tuskin nähnyt sähköpostia vuonna 1997.

Levyn edelläkävijyydestä mutta samalla sen klassisuudesta kertoo jotain myös se, että The Velvet Ropen kaikuja on kuultavissa monella viime vuosien hienoimmista R&B-levyistä.

Väitän, etteivät Solangen A Seat at the Table (2016), SZA:n Ctrl (2017) tai NAO:n For All We Know (2016) olisi samanlaisia levyjä ilman The Velvet Ropea.

#4 Se yllättää

Parhaat asiat tarjoavat sitä mitä yleisö haluaa, mutta myös jotain mitä se ei tiennyt haluavansa. Kuka helvetti yhdistää Q-Tipin ja Joni Mitchellin? No tietysti Janet Jackson, ja lopputuloksena on upea Got ’Til It’s Gone.

Toinen yllätysmomentti löytyy The Velvet Ropen hidden trackista. Kannattaa siis kuunnella levyn loppuun asti ja sen ylikin.

#5 Se on albumi sanan varsinaisessa merkityksessä

The Velvet Ropella on nykymittapuulla valtavasti mittaa (22 biisiä ja yli 75 minuuttia). Toki osa kamasta on lyhyitä introja biiseihin, mutta silti. Kovinkaan moni popartisti ei kestä kuuntelussa yli tunnin mittaa, mutta Janet kestää.

Levyn avaava nimibiisi esittää ajatuksen siitä, että meistä jokainen haluaa tuntea olevansa erityinen. Olevansa joku. Koko levyn ajan sitä tavoitellaan, kunnes loppupuolen Special-biisissä kaikki keskeytyy äkisti kuin veitsellä leikaten ja Janet ilmoittaa: ”Work in Progress”. Kuten ihminen, ikuisesti work in progress.

Draamankaarta ja tarinankerrontaa hallitaan niin hienosti, ettei sen kauneuden ääressä voi kuin itkeä. Suosittelen lämpimästi makaamaan pimeässä ja kuuntelemaan The Velvet Ropen alusta loppuun ilman taukoja.