Oma napa paras napa – 10 lukemisen arvoista muusikon omaelämäkertaa

R. Kelly on paitsi esimerkillinen pano- myös kynäniekka.

R. Kelly on paitsi esimerkillinen pano- myös kynäniekka.

Kuka jaksaa lukea narsististen, huumeita vetävien ja ihmissuhdesotkuissa rypevien ihmisten tilityksiä? Me jaksamme. NKK, Nuorgamin Kirjakerho, kokosi yhteen pakettiin kymmenen elämänmakuista, keskivertoa mielenkiintoisempaa tai ihan vaan häiriintyneisyydensä takia viihdyttävää muusikko-omaelämäkertaa, joihin lukutoukan kannattaa tutustua.

#1 Rick James – The Confessions of Rick James: Memoirs of a Super Freak (Amber Communications Group, Inc., 2007)

1RickJames

”There was a birthday party for me. Prince came, he was sitting at a table with some people not drinking. I walked up to him, grabbed him by the back of the hair and poured cognac down his throat. He spit it out like a little BYTCH and I laughed and walked away. I loved fukking with him like that.”

Punk-funkin mestarin Rick Jamesin muistelmissa tapellaan, ryypätään, vedetään kaikki kuviteltavissa olevat huumeet, soitetaan himojen ja irstailun täyttämää musiikkia ja nussitaan kuin kanit. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, ovathan hedonismin ylistyslaulut musiikkimuistelmien keskeistä kuvastoa. Kirja on kuitenkin kiehtova paketti Jamesin sekopäisen, kustantajan editoimatta jättämän ulosannin ja muita artisteja käsittelevien osioidensa ansiosta. Armeijaa Kanadaan paenneen artistin kertomukset ystävyydestä Neil Youngiin tai kilpailusta uraansa aloittelevan Princen kanssa ovat maukasta musiikkihistoriaa. (Juuso Janhunen)

#2 Charles Mingus – Beneath the Underdog: His World as Composed by Mingus (Vintage, 1971)

2Mingus

”Ha ha, chica! But this ain’t serious, I just want to get my nuts off a few times.”
”A few times, Mingus?”
”Ho you, Hickey! In this white man’s society what else have I got, if God don’t dig me? Me, myself and I. And I came out from between thighs, not lies… How many is that so far?”
”Seventeen. You stone crazy, man!”
”No, man. Give me the tequila and lime. What’s your name, baby?”

Charles Mingusin omaelämäkerta tekee juuri sen mitä taiteen tuleekin: kertoo valheen kautta suuremman totuuden. Se on täynnä juttuja, joiden suhde reaalitodellisuuteen on etäinen. Se on yksi epälineaarisimmista elämänkerroista maan päällä. Se on yhtä holtiton kuin kirjoittajansa. Uhratessaan totuuden raa’asti ja kauniisti läpän alttarilla Mingus tulee kirjoittaneeksi psykologisesti tarkan ja paljastavan kirjan itsestään. Beneath the Underdog on svengaava, humoristinen, räiskyvä ja ennen kaikkea kipeä sekä haavoittunut kuva yhdestä 1900-luvun suurimmista säveltäjistä. (Arttu Tolonen)

#3 Anthony Kiedis – Arpikudos (Like, 2005)

3Kiedis

”Kokeneet kolaajat oli helppo tunnistaa, koska heillä kaikilla oli oikeassa pikkusormessaan pitkä kokaiinikynsi. Isäni oli todella ylpeä taidokkaasti manikyroidusta kokakynnestään. Huomasin myös, että yksi hänen kynsistään oli selvästi muita lyhyempi. ’Miksi tuo kynsi on noin lyhyt’, kysyin. ’Siksi, että tuolla sormella en satuta naisten paikkoja, kun pääsen sormeilemaan’, hän sanoi.”

Tältä kuulosti 10-vuotiaan Anthony Kiedisin dialogi huumediileri-isukkinsa kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin tuleva Red Hot Chili Peppers -”laulaja” alkoi elää tuota elämää nussittuaan ensin isänsä tyttöystävää ja tutustuttuaan sitten heroiinin, kokaiinin ja LSD:n maailmaan. Ulkomusiikilliset seikat ovat pääosassa myös Arpikudos-omaelämäkerrassa, jossa Kiedis valottaa menneisyyttään vuoroin hätkähdyttävällä, vuoroin humoristisella ja vuoroin svengaavalla tavalla. Välillä sanotaan pari sanaa musiikistakin. (Mervi Vuorela)

#4 Neumann – Tähti ja Meripoika (Otava, 1992)

4Neumann

”Kuka ajattelee nyt mitäkin. Kuka äitiä tai kuka trukkikuskin jobia. Tuskin nyt sitä kukaan kuitenkaan. Se olisi varmaa. TUSKIN!!! Kaikki ajattelivat vain yhtä asiaa. Selvitä vaiko ei.
Bermudan mystinen kolmio.
Se on sitten se rock’n’roll.”

Näin merimies Pertti Nieminen koki David-myrskyn Bermudan kolmion alueella seilatessaan vuonna 1979. Toki ylläoleva voi olla rocktähti-Neumannin värikynillään rikastuttamaa. Tähti ja meripoika on ainutkertainen teos. Taiteilija on 140 sivuun pelkin päälausein ahtanut elämänsä käänteet vuodesta 1974 vuoteen 1992. Hurjalla tahdilla Neumann kertoo niin merimiesvuosistaan kuin elämästään Suomen suosituimman rockyhtyeen keulilla ja ajasta sen jälkeen. Mereltä tulevat tarinat ovat kuitenkin värikkäämpiä kuin miehen seikkailut rock-maailmassa. Tähti ja meripoika on hauska kirja luettavaksi, sillä Neumannin ulosanti on aivan omanlaistaan. Kirja on viihdyttävä dokumentti siitä, millaisena Neumann on nähnyt itsensä Dingo-vuosien jälkeen. (Vilho Pirttijärvi)

#5 Peter Criss – Makeup to Breakup: My Life In and Out of Kiss (Scribner, 2012)

5Criss

”The band sent me one fucking card the whole time I was there. GOOD LUCK. GLAD YOU ARE THERE. FUCK YOU. GENE, PAUL, ACE. I guess they were being funny.”

Ensimmäisellä sivulla Kissin alkuperäisrumpali työntää pistoolin suuhunsa keskellä saavutustensa raunioita. Liipaisin ei liikahda, mutta lukija jää koukkuun. Nuoruus Brooklynin kaduilla vaihtuu todellisuuspakoisiin vuosiin, joissa puitteet ja egot ovat massiivisia, naiset kaatuvat heinän tavoin ja kokaiinia riittää. Ja kun ote elämästä kirpoaa, on uusi kosketus siihen sitäkin kivuliaampi. Peter Criss käy läpi ala-arvoisen soolouran, onnettoman avioliiton, katkaisuhoidot ja rintasyövän – ja päätyy lopulta epilogiin, jota voisi pitää onnellisena, jos menneisyyden yli olisi mahdollista päästä. Teos maalaa rehellisen kuvan pikkumaisesta ja katkerasta mutta myös sydämellisestä ja hyväntahtoisesta tunnekimpusta, jonka kasvoilta vuosien maalaama maski ei lähde millään pois. (Hannu Linkola)

#6 R. Kelly – Soulacoaster: The Diary of Me (SmileyBooks, 2012)

6Kelly

”On ‘The Greatest Sex’, I paint the scene on a bigger canvas. It’s great sex – yes – but it’s spiritual sex, where the lovemaking leads to the birth of a child. When I wrote it, I told people it felt like sexual I Believe I Can Fly or a sexual inspirational song.”

Verkkaisen jutustelevaan tyyliin etenevällä Soulacoasterilla R&B:n kuningas ei ainoastaan tyydy selittämään yksityiskohtaisesti kaikkia niitä neronleimauksia, jotka ovat tehneet hänestä alansa kiistattoman hallitsijan. Hän myös kertoo yksityiselämästään enemmän kuin kukaan täysipäinen haluaisi tietää. R. Kelly kertoo muun muassa harrastaneensa seksiä ensimmäisen kerran 12-vuotiaana äitinsä ystävän kanssa ja tekee musiikkielämäkertojen epävirallisen maailmanennätyksen namedroppailun saralla. Esimerkiksi Tupac Shakurille, Michael Jacksonille, Céline Dionille ja Notorious B.I.G.:lle omistetaan omat lukunsa, joissa R. Kelly lähinnä fiilistelee sitä, kuinka paljon he tykkäsivät työskennellä hänen kanssaan. (Juuso Janhunen)

#7 Mark Oliver Everett – Things the Grandchildren Should Know (Little, Brown, 2008)

7Everett

”It lasted five or six years. In the end, it didn’t work out. But, after all, this is Chapter 13. What did you expect?”

Millaisen juonen kirjoittaa elämälleen syntyjään alakuloinen mies, joka on saattanut hautaan niin vanhempansa kuin siskonsakin? Eels-yhtyeen keulahahmo käy tarinaansa läpi suorin lausein ja tummaan huumoriin upoten. Suurimmat salaisuudet taiteilija pitää ominaan, mutta julkiseksi valitsemansa osan persoonastaan hän kuvaa mieleenpainuvasti, kuten oheinen sitaatti hänen avioliittokokemuksestaan paljastaa. Mies uppoaa elämänsä saumakohtiin kaunistelematta, kohtalostaan ja jatkuvasta ulkopuolisuuden tunteestaan lakonisesti huvittuneena. Kuivakassa hymyssä on syvällisen traaginen taustasävy, joka tekee Everettin otteesta paitsi henkilökohtaisen myös unohtumattoman. Teos puhuu samalla apeankauniilla äänellä kuin miehen musiikki. (Hannu Linkola)

#8 Luke Haines – Bad Vibes: Britpop and My Part in Its Downfall (Windmill Books, 2009)

8Haines

”The Suedey boys saunter about their dressing room. They don’t bother with false modesty; they’re fucking full of it. I like that. They laugh at Glenn’s spats – we all do – and in mocking silly voices sing my songs back to me. Half admiration, half piss-take. I don’t care. I’ve heard their single and I know I can overwrite them. Brett’s got a few good lines and knows there’s a bit of mileage to be had in writing lyrics about ‘retards’ and ‘dads’ but overall they’re just a little too reliant on the old wasted-glamour-in-council-estates routine.”

The Auteursin ja Black Box Recorderin Luke Hainesista piti tulla suuri brittiläinen rocktähti. Sitten väliin tulivat Sueden, Blurin ja Oasiksen kaltaiset bändit, jotka kiinnostivat yleisöä enemmän kuin Hainesin laulut lapsenmurhista. Brittipopin kultavuosia omasta näkökulmastaan analysoiva Haines vie katkeruutensa aikalaisbändejä kohtaan pitkälle itseironian puolelle, ja todennäköisesti hän on itsekin nauranut katketakseen kirjoittaessaan Bad Vibesia. Aikuisen miehen angsti on lopulta söpöä. Tui tui Luke! (Oskari Onninen)

#9 Bill Drummond – 45 (Little, Brown Book Group, 2000)

9Drummond

”There were times when I was driving along in my truck, cocooned from the rest of the world, and I would laugh and laugh and laugh in an almost maniacal state, just thinking of it.
FUCKING COW.
FUCKING COW.
FUCKING COW.
Louder and louder.”

Parhaiten The KLF:n poptaideterroristina tunnettu Drummond on lukuisten muiden puuhiensa ohella tuottelias kirjailija, joka on julkaissut yhteensä 15 enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallista teosta. 45 koostuu lyhyistä tarinoista, joissa Drummondin senhetkinen taviselämä vuorottelee hänen toinen toistaan eriskummallisempien tempaustensa kanssa vuosien varrelta. Eräässä luvuista Drummond asuu Helsingissä, jossa hän ajaa joka aamu bussilla numero 14 Finnvoxin studioille äänittämään suomalaisen Kristiina Bruukin kanssa – joka on fiktiivinen hahmo. (Santtu Reinikainen)

#10 Ray Manzarek – Light My Fire: Matkani Doorsin kanssa (Tammi, 1999)

Light My Fire

”Sen käsitin LSD:ssä. Tämä on meidän leikkikenttämme ja me olemme täällä nauramassa, tanssimassa ja laulamassa auringonpaisteessa. Laulamassa, nauramassa, tanssimassa ja soittamassa musiikkia kuunvalossa… soittamassa rumpuja ja soittamassa kitaraa, soittamassa Vox Continental -sähköurkuja, kun samaani/runoilija johdattaa meidät hulluun ja intohimoiseen dionyysiseen juhlaan suuren, loimuavan nuotion ympärille. Se on elämän tarkoitus. Rajaton aisti-ilo! Ja maailman luojien syvällinen vastuu. Paratiisin hoitajien ja vallanpitäjien vastuu.”

The Doorsin kosketinsoittajan Ray Manzarekin muistelmat jäsentävät yhtyeen tarinaa ja ajanhenkeä tenhoavasti. Teksti on kuitenkin syövytetty niin hurmoshenkisellä mystisismillä, että välillä sen voisi luulla olevan silkkaa ironiaa. Ray puhuttelee lukijaa suoraan ja yrittää myydä tälle jonkinlaista happovallankumousta noin joka kymmenes sivu. Näin hippi-innoittunutta teosta ei voisi kirjoittaa kukaan muu kuin todellinen vesimiehen ajan lapsi! (Iida Sofia Hirvonen)