Odessey & Oracle ja 5 muuta kamaripop-jalokiveä

Odessey & Oracle, sellaisen sadan pisteen levy.

”Good morning to you
I hope you’re feeling better, baby”

Näillä empaattisen toiveikkailla sanoilla alkaa The Zombiesin vuonna 1968 julkaistu toinen ja myös heidän viimeisekseen jäänyt albuminsa. Avauskappale Care of Cell 44 on positiivisuudessaan poikkeus muuten katkeransuloisella ja melankolisella levyllä. Kuunnellessa Odessey & Oraclea tuntuu kuin tämän pitkähkön ajan kuluessa sävelletyn levyn kirjoittajat olisivat aina tienneet heittävänsä hanskat pian tiskiin.

Albumiprojekti, joka sai alkunsa arvostetun yhtyeen aikaansa nähden yltiöpäisenä suunnitelmana luoda vihdoin täysin ulkopuolisesta tuotantoavusta vapaa teos, päättyi katkeriin tunnelmiin ja budjetin pettämisestä sekä henkilökohtaisista paineista syntyneisiin riitoihin.

Odessey & Oraclen tunnettu syntytarina ei hälvennä sitä tosiasiaa, että kyseinen albumi on täydellinen kiteytys upeasta ajasta ja paikasta popin historiassa. Barokin säveltäjien ja jopa jazzin vaikutus, kosketinsoittaja Rod Argentin sekä basisti Chris Whiten toisiaan täydentävät sävellykset ja sanoitukset, Colin Blunstonen täydellinen lauluääni ja yhtyeen kevyen svengaava soitto erottavat Zombiesin totaalisesti muista Englannissa 1960-luvun puolenvälin tienoilla läpi lyöneistä yhtyeistä. On kuin 1600-luvun kamarimusiikkiyhtye soittaisi poppia, tai toisin päin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Tältä kuulosti Care of Cell 44 neljä vuotta sitten Oslon Rockefellerissä.

Tätä reseptiä käyttivät samoihin aikoihin toki monet muutkin – The Rolling Stonesin Lady Jane on yksi hienoimmista yksittäisistä täysosumista – mutta Zombiesin herkkyyden ja svengaavuuden kohtaaminen on omaa luokkaansa. Siinä missä The Beatlesilla oli omalla tasollaan mahdollisuus hioa musiikkinsa viimeistäkin piirtoa myöten täydelliseksi, joutui Zombies kamppailemaan tavoittaakseen kunnianhimoisen visionsa ja saadakseen rahat riittämään. Tuloksena on silti tunnustetusti nerokasta, perienglantilaista musiikkia.

The Zombiesin tulevan lauantain Korjaamon-keikalla mukana ovat alkuperäisestä kokoonpanosta Blunstone ja Argent. Väistämättömän Time of the Season -hitin lisäksi keikalle kuullaan varmasti muitakin kappaleita Odessey & Oraclelta sekä aiempia hittejä, kuten Tell Her No ja She’s Not There.

Keikan kynnyksellä on hyvä syy kuunnella myös muita kamaripopin (tai barokkipopin, mitä nimeä nyt haluaakin käyttää) jalokiviä. Tässä viisi poimintaa 1960- ja 1970-lukujen vaihteesta.

#1 Colin Blunstone – Caroline Goodbye (One Year, 1971)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Upeaääninen Blunstone piti The Zombiesin hajoamisen jälkeen pitkän tauon ja se kannatti. Soolodebyytti on yksinkertaisesti mestariteos.

#2 Billy Nicholls – Portobello Road (Would You Believe, 1968)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Immediate-levymerkin Andrew Loog Oldham vaikuttui juuri julkaistusta Beach Boysin Pet Soundsista niin, että palkkasi nuoren Nichollsin kirjoittamaan ”Britannian vastauksen” Brian Wilsonin luomukselle. Would You Believe -albumilla kuullaan Englannin studiomuusikoiden kermaa ja hienoja kappaleita. Small Facesin Steve Marriott laulaa usealla kappaleella.

#3 Bergen White – What Would You Do In My Place (For Women Only, 1970)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Tuottajana paremmin tunnettu Bergen White on vastuussa yhdestä maailman harhaanjohtavimmista albuminkansista. For Women Only -albumin on varmasti moni tuominnut vain yhdeksi cocktail-musiikkia sisältäväksi roskakokoelmaksi. Oikeasti levy on pohjattoman syksyisen melankolinen, orkestroitu helmi.

#4 Duncan Browne – Babe Rainbow (s/t, 1973)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Duncan Browne oli taiturimainen kitaristi, mutta Nick Draken tapaan vetäytyvä persoona. Hänen huvittavan viattomia tekstejä sisältävät sooloalbuminsa ovat silti upeita. Tämän, henkilökohtaisen suosikkini lisäksi maininnan arvoinen on etenkin haluttu keräilyharvinaisuus Give Me, Take You vuodelta 1968.

#5 Left Banke – Desiree (Left Banke Too, 1968)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Zombiesin tapaan vastikään reunion-kelkkaan hypännyt Left Banke on tullut taannoisten vinyyli-remasterointien kautta monille tutuksi. Yhtyeen uralle mahtuu hittien Walk Away Reneen sekä Pretty Ballerinan lisäksi muutamia hutejakin, mutta Desireen kaltaiset orkestroidut helmet antavat kaiken anteeksi.

The Zombies Korjaamolla 31. maaliskuuta.