Nuorgamin 1. vuosikatsaus: Season 2011–2012

Meillä on tänään synttärit ihan ekaa kertaa!

Tänään sunnuntaina 1. huhtikuuta tulee kuluneeksi 365 päivää Suomen parhaan pohjoisen kylän mukaan nimetyn musiikkimedian toiminnan alkamisesta. Seuraavassa keskipitkä vuosikatsaus ensimmäisen toimintavuotemme antimista.

Nuorgamin ensimmäisenä päivänä Ville Aalto esitteli lukijoille viisi 1990-luvun brittipopyhtyettä, jotka olisivat suositumpia nyt. Hetkeä myöhemmin hän perusteli lähtemättömästi, miksi Neljää Ruusua pitäisi arvostaa nykyistä enemmän. Ennen kuin avajaispäivä oli painunut mailleen, olivat ihmiset saaneet lukea myös kahdeksasta yhden hitin cover-ihmeestä, LCD Soundsystemin kiitollisuutta herättävästä hienoudesta sekä Sam Beamin ja Jean Ramsayn mahdollisesta veljeydestä.

Näiden juttujen myötä Nuorgamin journalistinen linja olikin selvillä. Kirjoittaa voi mistä vaan, kunhan jutussa on näkökulma. Ja aina ei tarvita sitäkään, jos sanottava vain saadaan puetuksi listan muotoon.

Niinpä olemme vuoden aikana julkaisseet kirjoituksia mitä moninaisimmista aiheista. Välillä olemme esitelleet skitsofreniaa sairastavia yhtyeitä, välillä hevimiehiä jotka vihaavat naisia. Punaisen langan kestävyyttä on koeteltu oudoilla yhteistyöprojekteilla, saattohoidon sävelillä, Suomessa menestyneillä r&b-hiteillä ja muilla musiikkimaailman kuriositeeteilla. Toistaiseksi nyöri on kestänyt jopa bändien lempinimisanakirjan painon.

Nuorgam oli lisäksi alusta lähtien rohkeasti tuottamassa ns. bleeding edge -multimediasisältöä. Kuten nyt jo yleisesti myönnetään, valokuvaajat, graafiset suunnittelijat ja muut populaarimusiikin kuvallista sisältöä tuottavat ja muokkaavat tahot vaikuttavat yhtä vahvasti kenttään kuin säveltäjät, sanoittajat, muusikot, tuottajat ja muut äänen kanssa työskentelevät. Tätä tosiasiaa Nuorgam on vuoden aikana alleviivannut julkaisemalla 235 gif-animoitua versiota Tomi Palsan valokuvista supersuositussa Giffaa hei! -sarjassa. Yleensä niin ikonisesti jähmettyneet muusikot heräävät Palsan taiteessa eloon.

Sarjan aloittivat The Ark ja Anvil, joista molemmat saivat Special Agent Double-0 Zero – tunnuksen. Varsinaisen numeroidun keräilysarjan aloitti Jippu ja skaala on ollut lavea: Mogwai, Turisas, Jenni Vartiainen, Metallica, Irina Björklund, Robin… Kukaan ei ole turvassa – ei etenkään The Flaming Lipsin Wayne Coyne!

Suurinta lukijasuosiota ovat nauttineet ne sopivan provosoidusti nimetyt artikkelit, joissa viina virtaa, pinta on paljasta ja kultaisen käytöksen oppikirjat palavat korkeana kokkona. Oireellisen usein näistä aiheista on kirjoittanut Mervi Vuorela. Hänen kynästään ovat kirvonneet muun muassa jymymenestyksiksi osoittautuneet katsaukset hardcore-punkkarien alkoholirappioon sekä poliittisesti epäkorrektiin musiikkiin.

Välillä otsikointiamme on moitittu tavoitehakuisesti harhaanjohtavaksi. Saako Dungenin Gustaf Ejstesiä esimerkiksi sanoa tyranniksi, kuten Jukka-Pekka Ronkainen rohkesi välillisesti väittää?

Lukemattomia lukukertoja ovat keränneet myös artikkelit, joissa jokin sukupolvikokemus tai kollektiivinen trauma on puettu sanoiksi, muistoiksi ja ääniksi. Kukapa voisi unohtaa ikimuistoisimpia festariperuutuksia, suosikkiurheilijoiden musiikillisia edesottamuksia, Nirvanan Nevermindia tai Poklan karhumaista olemusta?

Vaikka Nuorgam viilettää aistit avoinna pitkin musiikkitrendien jyrkimpiä aallonharjoja, ovat kirjoittajamme halunneet myös laventaa musiikkijournalismin perspektiivejä. Niinpä olemme eksyneet monesti valtavirran ja ydinalueiden ulkopuolelle. Sieltä on löytynyt sekä kiinnostavia genrejä että kokonaisia kulttuuripiirejä. ”Lyhyet oppimäärämme”, ”johdatuksemme” ja ”rautaiset tietopakettimme” ovat kuljettaneet lukijoita niin yhdysvaltalaisen black metalin, Venäjä-rockin, AOR/hiphop-crossoverin, japanilaisen popmusiikin kuin suomalaisen nu-metallinkin maailmaan. Lännen lokarien hengessä on samottu myös menneisyyden kultamaita. Viime viikkojen hittituote on ollut suomalaisen indien unohtuneita klassikoita esitellyt juttu, jolle tehtailtiin lukijoiden vaatimuksesta myös jatko-osa.

Myös ihka aito roskapop on kiinnittänyt tuon tuosta huomiomme. Olemme paneutuneet esimerkiksi muovitähtien himmeään tuikkeeseen, kesähitteihin ja Euroviisuhistorian katkerimpiin käänteisiin, kuten Viktor Klimenkon alla nähtävään taidonnäytteeseen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kuten musiikkikulttuurissa itsessäänkin, on myös Nuorgamissa musiikki ollut välillä varsin väljä viitekehys. Niinpä katseemme on siirtynyt tuon tuosta rinnakkaismedioiden puolelle. Olemme pläränneet sarjakuvalehtiä koirankorville, ja Nuorgamin kylätoimikunnan televisio on kytketty päälle aina, kun vuorossa on ollut Muppet Show tai Kauniit ja rohkeat. Kauniiksi ja rohkeiksi voinee luonnehtia myös monia niistä queer-artisteista, joita Niina Virtanen esitteli ansiokkaassa tekstissään.

Toisinaan olemme jättäneet yläotsikot sikseen ja tarkentaneet kiikarimme yksittäisiin artisteihin. Suurimmasta kunnianosoituksestamme ovat saaneet nauttia esimerkiksi Hector, Paul Simon, The Flaming Lips, Sepultura, Jethro Tull ja Xysma.

Omanlaisensa kunnianosoitus oli myös viime vapun aikaan julkaistu Teuvo Hakkarainen – bileet minariteetin nokassa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Musiikkimaailman ulkopuolista ääntä ovat pitäneet yllä etenkin poliitikot, joiden kaapeista olemme kaivaneet jos jonkinlaisia musiikillisia luurankoja. Ja onhan torillamme piipahtanut jopa eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen!

Kaikkein suurimmalla lämmöllä Nuorgam muistelee kuitenkin itseään Pentti Kokkosta, mäkihyppylegendaa jonka viiksissä ei ollut karvankaan vertaa ironiaa.

Jos artikkelien yhteydessä on käyty kaksinkamppailuja, ne ovat yleensä puhjenneet tarkkakorvaisten lukijoiden ja väärää yleistysastetta käyttäneiden kirjoittajien välille. Muutaman kerran kehään ovat kuitenkin astuneet todelliset sepät. Viime pääsiäisenä toisistaan mittaa ottivat Juudas ja Jeesus, Ruisrockin alla lukua laskettiin Elbow’lle ja The Nationalille. Jo näitä ennen tanner tömisi Grant Hartin ja Bob Mouldin mittelöstä.

Koska Nuorgam on rakkauden media, ovat tukkanuottaset jääneet mainiosta konseptistaan huolimatta vähäisiksi. Ehkä ”vaikea toinen vuosi” tuo ristiriidat kuitenkin pintaan ja saa pilkkakirveen taas heilumaan.

Muun muassa ääniteformaatteja ja seksin harrastamista oman musiikin tahtiin käsitteleviin Small talk -kysymyksiimme on vastannut lähes 100 artistia ja yhtyettä. Haastateltavinamme on ollut niin tulikuumia tulokkaita (The Men, James Blake, Zola Jesus, Yuck), asemansa vakiinnuttaneita indiesuosikkeja (Midlake, bob hund, Junior Boys, Patrick Wolf), kaikennähneitä konkareita (Peter Hook, Henry Rollins, Mudhoney, Saint Etienne) kuin todellisia kulttisankareita (David Tibet, Rhys Chatham, Silver Apples, Goblin) – sekä tietenkin Thor!

Kotimaisista tekijöistä olemme rupatelleet muun muassa Jukka Orman, Ilkka Mattilan ja Sami Kukan kanssa.

Hiljattain talviunilta palanneessa Suomipopin valkeat helmet -sarjassa olemme puolestaan esitelleet kotimaisen popmusiikin erinomaisuuksia. Kuudentoista kappaleen joukossa on muisteltu niin tunnustettuja klassikoita (Kauko Röyhkän Lauralle), tuntemattomampia herkkuja (Kadotettujen Hiljaiset kyyneleet) kuin Puolikuun ja Claudian kaltaisia ”kiellettyjä nautintojakin”.

Unohtamatta tietenkään kotijumalaamme Pave Maijasta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Nousevia nimiä bongaavassa Kaikki huomisen bändit -sarjassamme olemme esitelleet 18 lupaavaa yhtyettä ja artistia – ja lisää on tulossa. Talven sensaatiotulokkaat Burning Heartsin ja Death Hawksin noteerasimme syksyllä ja Räjäyttäjistä kirjoitimme ensimmäisen kerran viime kesänä. Lisäksi olemme jututtaneet The New Tigersin, Black Twigin ja Barry Andrewsin Diskon kaltaisia nopeasti asemansa vakiinnuttaneita bändejä.

Popklassikot-sarjassa olemme esitelleet ensimmäisen toimintavuotemme aikana tasan 360 populaarimusiikin helmeä vuosilta 1976–1987. Sekä Prince että New Order ovat esiintyneet sarjassa kuusi kertaa. Korkeimmalle pallille ovat tähän mennessä yltäneet Fleetwood Mac (Go Your Own Way), Donna Summer (I Feel Love), Wire (Outdoor Miner), The Buggles (Video Killed the Radio Star), Joy Division (Love Will Tear Us Apart), The Human League (Don’t You Want Me), ABC (The Look of Love), New Order (Blue Monday), A-ha (Take on Me), Kate Bush (Running Up That Hill), Bon Jovi (Living on a Prayer) ja M/A/R/R/S (Pump Up the Volume). Sarja jatkuu huhtikuussa vuoden 1988 parhauksilla.

Levyraadin olemme järjestäneet 29 kertaa, joten pisteitä on annettu nyt 145 kappaleelle. Ylivoimaisesti korkeimpaan pistekeskiarvoon, tasan 8 pisteeseen, on yltänyt amerikkalaisen indierockyhtyeen The Menin buzzcocksmainen punkrepäisy Open Your Heart, jonka kärki paikkaa tätä kirjoittaessa Beach Housen Myth vakavasti uhkaa. Pahnan pohjimmaisena lojuu irlantilaisprovokaattori Sinéad O’Connorin reggaepala How About I Be Me, jolle soitte keskimäärin vaivaiset 2,42 pistettä. Kotimaisen osaston ääripäät ovat Joose Keskitalon ja Kolmas maailmanpalo -yhtyeen Kärpäset (6,61 p.) ja The Saturnettesin Just a Song (2,57 p.)

Olemme naputelleet iloksenne ja ärtymyksenne noin 200 täysmittaista levyarviota sekä 250 minikritiikkiä. Korkeimman pistemäärän on saanut hardcore- ja indierockyhtye Fucked Upin viime kesäkuussa julkaistu David Comes to Life, jolle Ville Aalto intoutui antamaan 98 pistettä. Viittä vaille pisteeseen ovat yltäneet muun muassa Kate Bush (50 Words for Snow), Beardyman (I Done a Album) sekä kotimainen neofolkyhtye Tenhi (Saivo). Huomattavan pieneen pistemäärään ovat saaneet tyytyä esimerkiksi muuten nuorgamilaista palvontaa osakseen saanut Circle (Infektio, 17 p.) ja Male Bonding (Endless Now, 18 p.) sekä kyseenalaista huonousennätystä 11 pisteellä hallussaan pitävä Lou Reedin ja Metallican Lulu. Eniten kommentteja on poikinut Scandinavian Music Groupin Manner-albumin arvio. Oskari Onnisen teksti paitsi herätti vilkasta keskustelua, myös keräsi peräti 348 Facebook-tykkäystä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Spotify-soittolistoja olemme vuoden aikana julkaisseet (lähes) joka sunnuntai. Välillä sunnuntai-soittari on jäänyt tekemättä syistä (jotka eivät ole koskaan olleet läheskään niin hyviä kuin ”Jukka Virtasen” perustelut Levyraadin tulosten myöhästymiselle). Ensimmäisen toimintavuotemme soillistasaldo on lähes 70, ja aiheet ovat olleet moninaisia. On ollut luontevia ja hienoja kokonaisuuksia, kuten ruokaa käsittelevät tai artistin nimen mukaiset kappaleet. On ollut vaivalloisia vääntöjä, kuten gregoriaanisen kalenterin 50. päivää “juhliva” lista, jonka olemassaolon oikeutuksesta kukaan ei vieläkään ole varma.

Välillä listat ovat kasvaneet mammuttimaisiin mittasuhteisiin, kuten yli 8-tuntinen AOR-pläjäys. Yksi suosituimmista ja laajimmalle levinneistä soittolistoistamme on ollut Homotanssit, mutta sekään ei pärjää viime vuoden parhaat kappaleet rankanneelle Top 365 -listamme, jonka on tilannut peräti 765 Spotify-käyttäjää. Eikä unohtaa sovi tietenkään joka kuukauden 30. päivänä ilmestyviä popklassikko-soittolistojamme!

Nuorgam ei suinkaan ole ollut pelkkä verkkomedia, vaan muiden ja itsemme kauhuksi olemme näkyneet melko paljon niin sanotussa todellisessa maailmassakin. Ei suurin, mutta ehdottomasti ikimuistoisin tempaus, on ollut järjestämämme Flow-kisastudio, jossa oranssitakkiset miehet pitivät showta joka festivaalipäivä tunnin ajan.

Musiikki & media -tapahtuman yhteydessä järjestetyllä Lost in Music -festivaalilla saimme käyttöömme Tampereen Yo-talon, ja klubi-illassamme esiintyivät Magenta Skycode, Burning Hearts sekä Iconcrash. Edellä mainitun M&M-tilaisuuden yhteydessä Nuorgam valittiin Suomen toiseksi parhaaksi musiikkimediaksi. Sitä voitaneen pitää hyvänä saavutuksena, sillä sivustomme oli siinä vaiheessa toiminut vain puolisen vuotta (eikä tiennyt edes olleensa ehdolla).

Olemme myös soittaneet levyjä – ihan julkisillakin paikoilla. Ensimmäisenä kävimme Kosto!-klubilla soittamassa 20 parasta paikannimibiisiä. Sitä seurasi Tampereen 931:ssä järjestetty Nuorgam Spring Break, jossa soitimme vuoden 2011 siihen asti parhaita kappaleita. 931:ssä olemme tämän lisäksi soittaneet 2000-luvun nerojen musiikkia sekä niputtaneet musiikkivuoden parhaimmiston marraskuussa. Vuoden 2012 Spring Break järjestetään 12. toukokuuta.

Tavastian Lauantaidiskossa olemme käyneet Semifinalin puolella kahdesti, syyskuussa ja sitten joulukuussa. Jälkimmäisellä kerralla tanssilattialla villitsivät teknisiä ongelmia uhmaten popklassikkosarjamme biisihelmet vuosilta 1978–1982. Seuraavassa popklassikkodiskossa 26. toukokuuta soivat vuodet 1983–1987.

Olemme myös viihdyttäneet yleisöä soittamalla koko illan pelkkää Pet Shop Boysia (Helsingin Roskassa heinäkuussa) ja hellimällä krapulakansaa Monsters of Popin Aamiaisklubilla soittamalla “darrashoegazea”.

Tähän tilanteeseen auttaa Slowdive.

Kävimme myös tammikuun alussa Black Twigin levyjulkkareissa Säpinää-klubilla Kuudennella linjalla, helmikuun puolivälissä Tampereen Klubin Hang the DJ!:ssä, Active Childin keikalla Tavastialla sekä menneenä viikonloppuna Goodpie Bakeryn Nuorgam-brunssilla Galleria Keitaassa.

Näyttää kovasti siltä, että Nuorgam tulee näkymään tavalla tai toisella myös ensi kesän festivaaleilla. Siitä lisää myöhemmin…

Rakkauden musiikkimediana olemme saaneet myös rakkautta osaksemme. Meitä ovat käsitelleet ja jopa kehuneet palstoillaan ja aalloillaan muun muassa Helsingin Sanomat, Metro Live, Ylioppilaslehti ja Radio Helsinki. Kiitos myös blogeille ja keskustelufoorumeille, jotka ovat jaksaneet jauhaa meistä. Tiedätte keitä olette!

Nuorgamin Facebook-sivu paukautti Suomen suosituimmaksi ei-radiossa toimivan musiikkimedian sivuksi jo viime syksynä ja tällä hetkellä meillä on yli 4 300 tykkääjää. Me tykkäämme myös teistä kaikista!

Kaikkiaan Nuorgamissa on julkaistu lähes 1 500 kirjoitusta, joita noin 290 000 eri kävijää on käynyt ihmettelemässä noin 770 000 kertaa. Taloudellisesti riippumattomalle (lue: köyhälle, voittoa tavoittelemattomalle ja minimirahalla itseään pyörittävälle) musiikkimedialle tämä on ällistyttävän huikea lukema. Olemme siitä ylpeitä!

Artisteille ja yhtyeille, joista kirjoitamme, on supermenestyksen jälkeinen toinen levy aina vaikea. Nuorgamilla on edessään toinen vuosi. Vielä emme tiedä, millainen siitä muodostuu, mutta käy miten tahansa, niin kiitämme lämpimästi teitä kaikkia, jotka olette olleet mukana Nuorgamin ensimmäisessä, mahtavassa vuodessa!

!EFIL4MGRN!