Nuorgam esittelee: R&A-musiikkileffat, osa 2

Ginger Baker: vanha vihainen mies.

Ginger Baker: vanha vihainen mies.

Syksy ja Rakkautta & Anarkiaa -festivaali kuuluvat yhteen. Niinpä onkin hienoa, että olemme saaneet Helsinkiin syysilmat hämmentävän ilmastonmuutosintiaanikesän sijaan.

Sateella ei nimittäin ole mitään sen parahultaisempaa tekemistä kuin istua elokuvissa – ja vieläpä musiikkielokuvissa. Nuorgam kahlasi läpi festivaalin jollain tapaa musiikkia sivuavat elokuvat. Nyt esittelemme niistä kiintoisimmat kahdessa osassa.

Rakkautta & Anarkiaa alkoi eilen, jolloin julkaisimme myös äärimmäisen minin minisarjamme ensimmäisen osan.

Harry Dean Stanton: Partly Fiction

Yli 250 elokuvaroolia urallaan tehneen kulttinäyttelijä Harry Dean Stantonin henkilökuva rakentuu vähäeleisesti.

Mustavalko- ja värikuvien vuorotellessa niin näyttelijä itse kuin tämän uran varrella kohtaamat alan konkarit David Lynchistä Wim Wendersiin pääsevät ääneen. Keskusteluista rakentuu kuitenkin vain Stantonin monia hahmoja muistuttava muotokuva, joka ei juuri kerro henkilökohtaisia salaisuuksia.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että dokumentti olisi pinnallinen tai vailla merkitystä. Nyt jo 87-vuotiaasta näyttelijästä välittyy juuri se, mikä on oleellista hänen taiteilijapersoonalleen: tinkimättömyys, kyky nähdä kirkkaasti elämän eri puolet ja tietty humoristinen lakonia.

Ainoa suurempi yllätys, ja musiikki-intoilijan näkökulmasta mielenkiintoinen sellainen, on dokumentin kohteen intohimo folk-laulujen esittämiseen. Kun Stantonin elämän karhentama ääni alkaa tapailla ikivihreiden sanoja puoliksi laulaen, puoliksi jutustellen, aukeaa tämän olemuksesta toinen, hauraampi mutta silti periksiantamaton puoli.

Kun sen yhdistää elokuvan muuhun vähäeleisyyteen ja kuivakkaaseen huumoriin, on tuloksena aineksiinsa nähden ajattoman tuntuinen kunnianosoitus hienolle taiteilijalle.

Musafanin kiima-aste 70%
Yleiskiima-aste: 90%

Näytökset: Kinopalatsi 6, 21.9. klo 12:00, 25.9. klo 14:00. Andorra, 23.9. klo 18:30.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Beware of Mr. Baker

Dokumenttielokuva Creamin legendaarisesta rumpalista Ginger Bakerista on tiivistettävissä kahteen pääväittämään:

1. Ginger Baker on yksi kaikkien aikojen hienoimmista rumpaleista.

2. Hän on myös hullu, oikutteleva ihmisvihaaja.

Molempia näistä pääväittämistä todistellaan halki elokuvan niin arkistomateriaalin, kuuluisien muusikoiden (mm. Eric Clapton ja Lars Ulrich) ja Bakerin läheisten haastatteluiden kuin Bakerin omien lausuntojen voimin.

Vaikka aika ajoin elokuva uhkaa luisua sekoilua ihailevan kultinrakentamisen puolelle, se onnistuu aina oikaisemaan takaisin kohteensa intiimiin ja avoimeen käsittelyyn, eikä vähiten siksi, että Baker itse tuntuu olevan valmis näyttämään myös sen epämiellyttävämmän puolensa muun muassa lyömällä elokuvan ohjaajaa ja haukkumalla suunnilleen joka toisen elokuvassa mainitun rocksuuruuden.

Ei ehkä elokuvallisesti oivaltava, mutta taatusti sekä viihdyttävä että hämmentävä kuvaus rockrumpaloinnin uudistajasta, ikuisesta kulkurista, huumesekoilijasta, ihmisvihaajasta, oikuttelijasta ja sarja-aviomiehestä.

Musafanin kiima-aste: 120%
Yleiskiima: 70%

Näytökset: Orion, 21.9. klo 14:00. Kinopalatsi 8, 23.9. klo 21:00. Andorra, 26.9. klo 21:00.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

The Suicide Shop

Lähitulevaisuudestamme löytyvän pienen ranskalaiskaupungin tunnelma on niin synkeä, että sen asukkaita vaivaa ainainen masennus.

Apatia on yltynyt niin suureksi, että itsemurhat ovat kukoistavaa liiketoimintaa, ainakin itsemurhavälineitä myyvälle kauppiaalle ja tämän perheelle. Kaikki menee kuitenkin sekaisin, kun perheeseen syntyy iloinen poikavauva, joka ei tunnu olevan maailman kurjuudesta moksiskaan.

Tästä herkullisen mustanpuhuvasta asetelmasta ohjaaja Patrice Leconte rakentaa visuaalisesti todella tyylitellyn, viime vuosien osoita ja klikkaa -indieseikkailupelien ja ranskalaisen animaation huippujen rinnalle kiehtovuudessaan kohoavan animaatiomaailman, jossa makaaberi huumori ja yliampuva synkistely paiskaavat kättä.

Ihmisiä sataa ikkunoista kiihtyvällä tahdilla, perhe tekee voittojaan ja yrittää tukahduttaa uuden tulokkaan iloa, ja jyrsijäkuoro laulaa. Meno on siis kaikinpuolin apokalyptista.

Harmi vain, että mehevän ja näyttävän animaation musiikissa ollaan menty aika lailla helpoilla ratkaisuilla. Kyllähän tämän aiheen ympärille olisi saanut revittyä vaikkapa goottien ja black metallin ystävien stereotypiosta myös musiikillisesti paljon enemmän irti.

Musafanin kiima-aste: 50 %
Yleiskiima-aste: 80 %

Näytökset: Kinopalatsi 9, 21.9. klo 14:15, 25.9. klo 12:15. Kinopalatsi 10, 24.9. klo 21:15.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!