No Age, No Gain – lyhyt oppimäärä No Agen musiikkiin

No Age.

Iättömät noiserockarit Randy Randall ja Dean Spunt.

Losangelesilainen No Age nähtiin Suomessa viimeksi kesällä 2008 julkaistuaan kehutun Nouns-levynsä. Amerikan uusi noiserock-skene näytti voittamattomalta: vuoden sisään ilmestyneitä albumeja olivat myös Fuck Buttonsin debyytti Street Horrrsing, Death Setin Worldwide, Sic Alpsin U.S. EZ sekä Black Dicen Load Blown.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, No Age on julkaissut uransa selkeästi parhaan albumin, Objectin. Mitä kaikkea kitaristi Randy Randallin ja rumpali Dean Spuntin bändille on tässä välissä ehtinyt tapahtua?

#1 Nouns (2008)

Mittavan pinon puhdasta feedback-hälyä ja piilohittejä parittaneita sinkkuja julkaistuaan (alkutuotanto koottiin Weirdo Rippers -kokoelmalle vuonna 2007) No Age järjesti varsinaiselle debyytilleen nämä osaset yhteen ja Sub Pop tarttui noisepop-täkyyn. Välillä meluisuus ja voimasoinnut kävivät yhteen lähes MGMT-tyylisen kepeyden kanssa (Eraser), ja Pavement pumpattiin steroideilla (Teen Creeps). Näistä lähtökohdista Nounsista muotoutui syystäkin vuoden 2008 puhkisoitetuin levy.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Losing Feeling (2009)

Nounsin nostamien odotusten jälkeen Randall ja Spunt vetäytyivät novelty-projektien pariin: tekemään yhteistyötä Hedi Slimanen kanssa, säveltämään soundtrackia Jean-Jacques Annaud’n klassikkoelokuvaan Karhu ja työstämään zineä Losing Feeling -ep:n kylkiäiseksi. Kokeellinen pienoislevy esitteli yhtyeen työskentelemässä looppien ja samplejen parissa. Omaperäisiä videoita harrastavan duon tyyliin sopien Losing Feelingin nimibiisin video paljastaa, että bändi on edellisessä elämässään ollut pari hellyttäviä hiiriä!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Everything in Between (2010)

Äijähtävän indierockin pariin hetkeksi palanneen Everything in Betweenin myötä parivaljakko kömpi ulos kokeellisesta eksiilistä. No Age laajensi repertuaariaan motoriseen taiderockjytkeeseen (Life Prowler), mutta myös nössöön tweepunkiin (Common Heat). Glitter-sinkku oli lähes sonicyouthmaista noiseherkistelyä. Fever Dreaming -musiikkivideossa miesluola tuhotaan symbolisesti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 An Object (2013)

Vaikean ja pitkän levytysprosessin jälkeen No Age löysi lopulta uuden inspiraation cottage scale -työskentelytavoista. Postpunkin vinoutuneesta käsitteellisyydestä ammentaen syntyi An Object -albumi, jota bändi käsitteli ennen kaikkea fyysisenä esineenä, jonka oli myös synnyttävä fyysisen työprosessin kautta: kaksikko painoi ja pakkasi itse koko albumin 20 000 kappaleen painoksen ja videoi prosessista dokumentin. Tuloksena on yhtyeen energisin ja tunnelmiltaan monisävyisin palapeli.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

No Age ja Hopeajärvi Kuudennella linjalla tiistaina 29.10.