Nevermind 20 vuotta – muistoja juoksuhaudoista

Vuosi 1991, “the year punk broke”. Vuosi, jolloin pieni yhtye Washingtonin osavaltion Aberdeenin pikkukaupungista julkaisi toisen albuminsa yhteistyössä seattlelaisen riippumattoman Sub Popin ja valtavan David Geffen Companyn kanssa ja oli yhtäkkiä jokaisen huulilla ja korvissa.

Planeetat todellakin olivat järjestyksessä, sillä samana syyskuun 24. päivänä ilmestyivät Primal Screamin Screamadelica, Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magik ja Nevermind. Vaikka jokainen näistä on vastuussa omasta hirvittävästä ysärimusiikkityylistään (Screamadelica kaikesta rockia ja tanssimusiikkia yhdistäneestä, RHCP funkia ja rockia yhdistäneestä rasmuilusta eli pidemmän päälle pomppuhevistä), niin silti alakulttuurien viemärilietteiden sekoittuminen valtavirtaan on pitkälti tämän viimeksimainitun levyn ansiota.

Nevermindin ilmestymisen jälkeen isot levy-yhtiöt antoivat levytyssopimuksia kenelle tahansa, jolla oli ruutupaita, mutteivät loppupeleissä löytäneet ketään, joka olisi yltänyt samaan kuin Nirvana. Yhtyeen salainen ase oli laulaja-kitaristi-säveltäjä Kurt Cobain, jonka melodiantaju oli aivan eri tasoilla kuin aikalaisillaan. Jo vuoden 1989 debyytillä Bleach oli saatu kuulla todisteita tähän suuntaan, mutta vasta Butchin Vigin tuottamana ja niin Slayeriä kuin Bryan Adamsiakin miksanneen Andy Wallacen miksaamana Cobainin lahjakkuus puhkesi täyteen kukintoon. Kaikki laulettuna äänellä, jota Sonic Youthin Thurston Moore kuvaili sanoin “tasamitat Lemmyä ja Lennonia”.

Pankin räjäytti heti ensimmäinen single Smells Like Teen Spirit, jonka ovat coveroineet kaikki Tarja TurusestaTake Thatin kautta Tori Amosiin. Ja siinä todisteet vain T-kirjaimen kohdalta.

Nevermind on kolossaalinen levy jo senkin takia, että se on yksi viimeisistä kokonaisen sukupolven yhdistäneistä populaarikulttuurisista kokemuksista. Ehkä siksi se kuuluu niihin harvoihin levyihin maailmassa, jonka jokaisesta kappaleesta on covereita YouTube pullollaan.

20-vuotissynttäreiden kunniaksi kysyimme joukolta musiikkivaikuttajia ja Nuorgamin kirjoittajia, missä he kuulivat Nevermindia ensimmäisen kerran ja mitä he ajattelevat Nirvanasta nyt? Lue muisteloista mm. miltä Nevermind kuulosti ennakkokasetilta kuunneltuna.

Koska kaikki muistavat, miten ne alkuperäiset Nevermindin kappaleet menevät, on juttu höystetty parhailla amatööri- ja ammattilaiscovereilla.

Smells Like Teen Spirit

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Aleksi Pahkala (Stupido Shop, Radio Helsinki, The Duplo!)

“Olin Myyrmäessä Kilterin yläasteen jossain luokkahuoneessa, kun lumilautailevat skeittiystäväni (tais olla Litovaaran Aleksi, Sohlbergin Ville tai Vänskän Hannu tai kaikki kolme velikultaa) luukutti levyä c-kasetilta täysillä joskus syksyllä 1991 – sit kaikil paitti tietty mul oli jo Lepakkoon liput, mut hommahan lähti legendaarisesti lapasesta.

Ei se muhun ikinä niin kovaa vaikutusta tehny. Diggasin kyllä kovasti, mut mulle se oli enempi sellanen vähän lussumpi Mudhoney, mut mä olinkin sellanen räkänokka. Ei oo sellasta ensimuistoa jäänyt. Aika samanlainen suhde mulla on Nirvanaan kuin sillon 1991 – eli kuuntelen ehkä kerran vuodessa jotain ja ihmettelen vieläkin, et miksei kaikki diggaa Mudhoneystä enemmän.”

In Bloom

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Iida Sofia Hirvonen (Nuorgam)

”Nirvana nousi tietoisuuteeni joskus ala-asteella, kun viihdytin itseäni kuumeessa lukemalla Suosikista INXS:n Michael Hutchence-nekrologivuodatusta. Jutussa käsiteltiin ysärirokkikuolemia laajemminkin ja ehkä siksi Kurt Cobain, Michael Hutchence ja River Phoenix sekoittuivat päässäni yhdeksi samaksi tyypiksi.

Nevermind tuli uudestaan vastaan, kun luin Jake Nymanin Aution saaren levyt. Kirjan innoittamana lainasin cd:n lähikirjastosta. Nevermind kuulosti tosi naarmuiselta ja tunkkaiselta, kuin katsoisi pölyisenä kevätpäivänä telkkaria. Orastava Nirvana-innostus romahti nopeasti, kun levy oli niin hajalla, etteivät kaikki biisit edes toimineet kunnolla. Vasta Bleachin kuuleminen muutama vuosi myöhemmin sai minut tykkäämään Nirvanasta.”

Come as You Are

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikko Lohenoja (Superchrist, Aero, Tundramatiks)

“8-vuotiaana en tiennyt tuhoutuuko vai pelastuuko maailma, mutta muistan kyllä sen, kun yhden parhaan lapsuudenkaverini Karrin isä, joka osti kuulemma joka päivä töistä tullessaan uuden cd:n, kiikutti eräänä päivänä muovipussissa Nirvanan levyn pihamaan poikki ja esitteli sitä meille. Bändin nimi herätti tietysti meissä lapsissa hilpeyttä, kun se oli niin hassun kuuloinen. 

Seuraava muistoni onkin teinivuodelta 1998, kun itse ostin levyn Ranskasta leirikoulussa ollessani. Tämä levy ja muut aikalaisensa näyttelivät merkittävää osaa mm. ensimmäisen bändini Angel Lustin lyhyessä mutta sitäkin vauhdikkaammassa grunge-elämässä. Levy löytyy hyllystä edelleen ja on mielestäni aina ollut hienosti tuotettu kokonaisuus. Kiinnostaa kovasti kuulla myös tuo neljän levyn juhlapainokselta löytyvä Butch Vigin miksaama koko levyn versio.

Ai niin, pakko vielä lisätä tämä: mulla on kehyksissä ainoa Lepakon seinältä ehjänä pelastettu juliste ja se sattuu olemaan ironisesti Nevermind-kiertueen juliste. Siinä ei lue edes keikkapäivämäärää, sillä eiväthän ne Porkkalankadulle ikinä keikalle sitten päässeetkään… ”

Breed

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Arttu Tolonen (Giant Robot, Black Audio, Gunswamp, asui Seattlessa 1992–1997, Wisconsinissa 1988–1991)

“Oliskohan eka kosketus ollut, että broidini Aleksi halusi minun näyttävän hänelle miten Smells Like Teen Spirit soitettais bassolla? Ei se tuntunut mitenkään maailmaa muuttavalta jutulta, koska tuossa vaiheessa olivat jo kaikki Bad Brainisit, Black Flagit, Pixiesit, Sonic Youthit sun muut olleet kovassa kuuntelussa vuosia.

Mua on levyn tuottaja tylyttänyt levykauppiaana, kun olin nuori ja aloitteleva erikoisuudentavoittelija… Ja kaikkea muuta sekalaista kontekstitauhkaa: levy jonka ostamista sai hävetä, levy jota ei tarvinnut, vuodet Seattlessa ulkona koko Nirvana-jutusta, samaisen veljen tekemä ’GRUNGE SUCKS, COUNTRY RULES’ -t-paita. Muuten, niistä vaihtoehtokantribändeistä, joissa soitin, ’menestynein’ oli Cropcircles. Sen laulaja tykkäsi aina ei-seattlelaisille lehdille sanoa, että soittamamme tyyli on GRANGE ROCK.

Kaikesta huolimatta Nevermind on ihan hyvä levy. Mutta niin oli moni muukin noihin aikoihin… En oikein hiffannut miten iso juttu se oli ennen kuin vuosi-pari myöhemmin.”

Lithium

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

“This is sooo bad, the band members are musicians, right?”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Gary Heffern (suomalaistaustainen sooloartisti, asui Seattlessa vuosina 1988–1999, asuu nykyisin Rovaniemellä, aktiivinen bändi Gary Heffern and the Beautiful People)

”Näin Nirvanan muutaman kerran Seattlessa, mutta he olivat tien päällä niin paljon, että keikkoja oli vähemmän, ja samalla suuremmissa ja suuremmissa mestoissa. Kuulin Nevermindille tulevia kappaleita ensimmäisen kerran, kun he olivat kiertueella Sonic Youthin kanssa. He olivat niin hyviä, että heidän settinsä jälkeen jäin kuuntelemaan vain pari biisiä Sonic Youthia.

Kun olin lähdössä, muistan nähneeni Sub Popin Bruce Pavittin aulassa ja sanoneeni hänelle, että Nirvanan setti muistutti minua ensimmäisestä kerrasta, kun näin The Clashin. Hänen silmänsä pullistuivat ja muistan, että hänen vastauksensa oli: odota vaan kunnes kuulet levyn, me (Sub Pop) tehdään vielä paljon rahaa sen kanssa, se tulee olemaan valtava menestys. Bruce oli oikeassa.”

Polly

http://www.youtube.com/watch?v=QoxyNUplcq8

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikael Jurmu (French Films)

”Ensimmäinen kosketus Nirvanaan oli, kun vanha naapurini soitti Territorial Pissingin hänen isoveljensä levyhyllystä. Isoveli kilpaili seinänaapurinsa kanssa siitä kummalla oli enemmän Nirvanan levyjä, nauhoitettuja VHS:iä tai muuta rompetta. Territorial Pissings oli hämmentävä kokemus puhe-introineen sekä särökitaroineen.

Bändin energia oli huimaa ja aiheuttaa edelleen kunnon fiilistelyn, kun laitan sen soimaan kotona sohvalla istuville kavereilleni.”

Territorial Pissings

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Jean Ramsay (Nuorgam)

”Muistan juoneeni tequilaa Eerikinkadun muinaisessa Comebackissa kun Teen Spirit pärähti soimaan. Olin lomalla Suomen sodasta. Ystäväni Kustaa meuhkasi bisiistä, joka oli vähän niinku Pixiesiä. Muistan pitäneeni etenkin Kurtin äänestä ja sanoituksen dadaistisesta ahdistuksesta. Ostin levyn seuraavana päivänä Tunnelin Anttilasta. Löytyy hyllystä yhä.”

Drain You

http://www.youtube.com/watch?v=IHzdGkulVDM

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Henri Keto-Tokoi (Nuorgam)

”Olin silloin töissä Epe’s Music Shopissa Treella ja vastasin mm. kauppaketjun indie-levyjen sisäänostosta. Tiesin odottaa Nirvanan Geffen-debyyttiä ja ensi kerran kuulin sitä kun suomalainen myyntiedustaja soitti sitä ennakkokasetilta Kyttälän liikkeessämme. Se kuulosti järkyttävän kovalta. Sanoin kaikille että tästä tehdään seuraavan kuun ns. tarjouslevy, jota mainostetaan kunnolla. Olin aivan varma et nyt lähtee. Itse asiassa Epe’s osti lähes koko ekan erän mitä kiekkoa tuli maahan, muistaakseni pari sataa kappaletta ja levyä ei löytynyt pitkään aikaan kuin meiltä.

Olihan se hurjan kovaa kamaa. Toki osasin Sliver-sinkun myötä odottaa tasokasta matskua, mutta kyllä se silti yllätti. Tuotanto ja soundit olivat niin älytömän kovia. Ja niitä sinkkubiisejä tuntui olevan ainakin 4-5.

Mulla oli aikoinaan lippu myös sille Nirvanan Lepakon keikalle ja Sub Popin singles clubin -jäsenenä tuli seurattua Seattle-skeneä ehkä liiankin tiiviisti. Nirvanan menestyksen myötä tuli Nevermind ja muu tuotanto soitettua puhki enkä ole varmaan yli kymmeneen vuoteen kuunnellut levyä kokonaan.

Onhan se ansaitusti klassikko-albumi ja vaikuttanut kokonaiseen muusikkosukupolveen ja yleensäkin punk/indie-skene otetaan tänä päivänä vakavasti Sonic Youthin ja Nirvanan kaltaisten bändien ansiosta.”

Lounge Act

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Antti Koivumäki (Nuorgam)

“Selailin Fazerin musiikkikerhon lehteä, enkä keksinyt sille kuukaudelle mitään muutakaan tilattavaa. Nevermind kopsahti postilaatikkoon, enkä siitä heti innostunut, mutta näemmä levy on edelleen hyllyssä. “

Stay Away

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

http://www.youtube.com/watch?v=ncZW9QSz7Go

Hannu Linkola, Nuorgam

“Kuulin levyä ensimmäisen kerran kotisängyssäni kelloradiostani. Odotin oletettavasti Pekka Saurin Yölinjan alkua, kun helsinkiläinen paikalliskanava soitti Nirvanaa mainostaakseen Lepakon-keikkaa. Laulu meni ohi korvien, varovaista innostusta poikivat vasta television listaohjelmalla pyörineet videot. Levy soi monesti kaveripiirini illanvietoissa, joten osasin kappaleet jo ulkoa siinä vaiheessa, kun viimein ostin sen. Albumi on edelleen hyllyssä, ’koska se nyt vain pitää omistaa’. Pidän kiekosta ja tunnustan sen arvot, mutta taidan suhtautua siihen sittenkin ensisijaisesti ajankuvana ja sukupolvi-identiteetin kulmakivenä.”

On a Plain

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mirel Wagner, lauluntekijä

“Muistan, että autossa koulumatkalla veli soitti Teen Spiritiä. Tykkäsin sanoituksista, kitarasoundista ja Kurtin huudosta. Suhteeni Nirvanaan nykyään on, että makaan joskus lattialla ja kuuntelen Lithiumia.”

Something in the Way

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Antti Lähde, Nuorgam

”Kuulin Nirvanaa ensimmäisen kerran Nokianvirran yläasteen… liikuntasalissa. Miten sopivaa. Jonkinlaista musiikkiluokkien esiintymistä valmisteltiin, ja Smells Like Teen Spirit soi ämyreistä valmistelumusiikkina. Kysyin luokkatoveriltani Mikolta, että mikä tämä on, ja hän vastasi, että Nirvanaa. Pidin kappaleesta, mutta ehkä jopa enemmän pidin Teen Spiritin jälkeen soimaan pärähtäneestä Erasuren I Love to Hate Yousta.

Pidän kappaleista yhä melko täsmälleen yhtä paljon. Enkä sano tätä vähätelläkseni kummankaan kappaleen arvoa, päinvastoin.

Nevermind on tiettyjen Beatles-albumien tapaan niitä levyjä, joille tiettyjen kappaleiden puhkisoittaminen on tehnyt pelkästään hyvää. Se, ettei Teen Spiritiä, Come as You Area tai In Bloomia jaksanut enää pian Nevermindin ilmestymisen jälkeen edes kuunnella, pakotti keskittymään albumin muihin kappaleisiin. Ja millaisia helmiä sieltä paljastuikaan: On a Plain, Lithium, Breed, Territorial Pissings

Nevermind on myös niitä harvoja levyjä (vai ainoa?), jonka jokaista kappaletta on tullut joskus soitettua dj-keikalla. Viisi tähteä, ikuisesti.”

Bonus!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Ps. Nevermindin baby näyttää nykyään tältä.

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!

Nuorgamin torille saapui kirjattu paketti, josta paljastui NIRVANA – NEVERMIND 20th ANNIVERSARY EDITIONS – VIIDEN RINKULAN PAKETTI!

Johan on rompetta. Kurt kääntyisi haudassaan.

WAU! Me tietenkin arvomme paketin teidän kanssanne, rakkaat flanellipaidanrakastajat. Osallistu arvontaan vastaamalla kommenttina tähän kysymykseen:

Missä sinä olit, kun kuulit Nevermindia ensimmäisen kerran? Miten reagoit?

KILPAILU ON PÄÄTTYNYT! Onnetar suosi Sami Ranttia Porvoosta, onneksi olkoon!

KIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE!