Miksi kaikki rakastavat Mastodonia?

Jaa mekö suosittuja? Noemmäätiedä.

Atlantalainen Mastodon on viisi albumia julkaissut amerikkalainen yhtye, jonka uusin albumi The Hunter ilmestyi syksyllä 2011. Albumin ensimmäinen single Curl of the Burl kuulostaa tältä:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mastodon mielletään yleisesti metallibändiksi, ja yhtye on usein esiintynyt samoilla lavoilla metallin isoimpien nimien kanssa. Silti bändi nauttii suurta arvostusta yli genrerajojen: Kerrangin, Metal Hammeinr ja Terrorizerin kaltaisten lehtien tavanomaisen suitsutuksen ja palkintojen lisäksi yhtye on saanut kunniaa muun muassa Rolling Stone -lehdessä (”Sukupolvensa paras raskaan rockin bändi”) ja Pitchforkissa, joka kiinnitti sen Pitchfork Music Festival -tapahtumaan esiintymään rap- ja indie-bändien joukkoon.

Näiden lisäksi Mastodon on vieraillut Conan O’Brienin ja David Lettermanin talk show’issa ja säveltänyt musiikit Megan Foxin ja Josh Brolinin tähdittämään Jonah Hex -elokuvaan. Leffa haukkasi rapaa mutta Jonah Hex: Revenge Gets Ugly EP -levy sai varauksetonta kiitosta. Mastodon on lisäksi ollut kaksi kertaa Grammy-ehdokkaana parhaan hard rock -esityksen sarjassa.

Näyttäisi siis siltä, että te rakastatte, me rakastamme ja kaikki tuntuvat rakastavan Mastodonia. Erityisesti ns. indie-piirit tuntuvat ottaneet yhtyeen omakseen. Tässä neljä myötävaikuttavaa elementtiä tähän yllättävään liittoon.

1. Imago!

Mastodonin soittajat eivät ole kaljupäisiä hevijermuja, vaan muistuttavat partoineen, takatukkineen ja tatuointeineen lähinnä rasvaisten rock-klubien kantapeikkoja. Yhtye on antiteesi mustiin pukeutuville ja kädet puuskassa poseeraaville metalliyhtyeille. Nämä miehet voivat kietoutua vaikkapa oransseihin kauluspaitoihin tai keltaisiin t-paitoihin. Samoin bändin livetuotanto on Marshall-seiniin ja valtavan kokoisiin rumpukioskeihin verrattuna hyvinkin askeettinen.

Katso Mastodonin biitit ja tyylit vuoden takaisilta Download-festareilta:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

2. Soundit!

Mastodonin soundi koostuu alavireisistä mutta vain kevyesti särötetyistä kitarariffeistä ja -valleista, kaiutetuista ja oktaaviefektein tuetuista sooloista ja jopa jazzia lähenevästä, ilmavan progressiivisesta rumputyöstä. Siinä missä nykymetallilevyt editoidaan ja sämplätään täydellisen kuuloisiksi ja koneellisiksi, Mastodonin albumeiden yleissoundi on hengittävä, viimeistelemättömän kuuloinen ja luonnollinen. Bändi käyttää perinteisiä Les Paul -, Flying V -ja Explorer-kitaroita, Precision- ja Jazz-mallisia bassoja, Marshallin ja Fenderin vahvistimia ja hyvin riisuttua rumpusettiä.

Lauluvastuun jakavat rumpali Brann Dailor, basisti Troy Sanders ja kitaristi Brent Hinds, joiden äänet eivät ole metalliseen tyyliin muhkean moitteettomia vaan ennemminkin tyylikkään ohuita ja omalaatuisia. Soittotaidoltaan yhtye pesee useimmat metallibändit.

Kitaristit Hinds ja Bill Kelliher valottavat soundinsa saloja:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

3. Sanoitukset!

Raskaassa rockissa on aina flirttailtu fantasia- ja kauhuaiheiden kanssa, mutta Mastodon vie tämän tematiikan tukevasti yläpilviin. Neljä ensimmäistä albumia on Sandersin mukaan jaettu temaattisesti elementteihin: Remission (2002) edustaa tulta, Leviathan (2004) vettä, Blood Mountain (2006) maata ja Crack the Skye (2009) ilmaa.

Lisäksi yhtye heittää tehosekoittimeen popkulttuuri-, kirjallisuus-, korkeakulttuuri- ja kansanperinnelainoja. Sanoituksissa vilahteleva kapteeni Ahab ja Moby Dick, kykloopit, yksisarviset, lumimiehet, Loch Nessin hirviö, Rasputin, Venäjän tsaarit ja David Lynchin Elefanttimies. Tässä vaiheessa viittaussuhteissaan piehtaroiva kuuntelija lienee lopullisesti koukutettu Mastodonin huuruiseen todellisuuteen.

Sukella Blood and Thunder -kappaleen unohtumattomiin tarinoihin:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

4. Yhteistyökumppanit!

Feattaaminen on metallipiireissä epätavanomaista, mutta Mastodon on kerännyt itselleen kunnioitusta herättävän – ja yllättävän – vierailijalistan. Neurosis-yhtyeen laulaja Scott Kelly on mukana kaikilla paitsi bändin ensimmäisellä levyllä, ja muutkin vierailijat ovat indie-uskottavia: Queens of the Stone Agen Josh Homme, The Mars Voltan ja At the Drive-inin Cedric Bixler-Zavala, Clutchin Neil Fallon

Tuottajikseen bändi on valinnut metallinimien sijaan hiphop-hahmoja (Mike Elizondo; yhteistyötä muun muassa Eminemin, 50 Centin ja Dr. Dren kanssa), rockguruja (Rich Costey; miksannut ja tuottanut muun muassa Musea, Mew’ta, New Orderia ja Glasvegasia) ja grunge-tekijöitä (Matt Bayles; nauhoittanut Soundgardenia, Pearl Jamia ja Alice in Chainsia).

Ainoa etäisesti (uus)metallinen nimi Mastodon-levyjen takana on Crack the Skye -albumin (2009) tuottanut Brendan O’Brien, joka on lukemattomien rock- ja popduuniensa ohella tuottanut Kornin, Limp Bizkitin ja Papa Roachin albumeita. Juuri Crack The Skyella Mastodon otti tyylillisiä harppauksia metallijuuristaan kohti klassista rockia ja huutolaulusta kohti laulumelodioita.

Cedric Bixler-Zavala vierailee Siberian Divide -biisissä:

http://www.youtube.com/watch?v=w2IGkpkagz8

Bonus: Miksi Suomi rakastaa Mastodonia?

Mastodon on suomalaisten suosiossa. Miksi? Rakkaussuhteen muotoutumiseen ovat myötävaikuttaneet ainakin Mastodonin lukuisat Suomen keikat. Bändi kävi vuonna 2005 Tavastialla klubikeikalla, minkä lisäksi se on soittanut muun muassa Sonisphere- ja The Unholy Alliance -kiertueilla sekä Metallican ja Iron Maidenin lämppärinä. Ainoa festariesiintyminen on toistaiseksi vuoden 2007 Ruisrockissa. Yhteensä bändi on esiintynyt Suomessa kymmenkunta kertaa.

Crack the Skye -albumilla on myös voimakkaasti Amorphis-vaikutteinen kappale Ghost of Karelia, joka on – enteellistä kyllä – myös levyn nopein, raskain ja surumielisin raita:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mastodon esiintyy 11.1. Tampereen Pakkahuoneella ja 12.1. Helsingin The Circuksessa.