Kohti Kuudetta Aistia!

Maistiaisia nörtti-r&b:n kermasta – How to Dress Well ja neljä muuta keskeistä herkistelijää

How To Dress Well eli Tom Krell herkistyy myös turkkilaisessa saunassa.

How To Dress Well eli Tom Krell herkistyy myös turkkilaisessa saunassa.

Mitä sinulle tulee mieleen, kun termi r&b mainitaan? Todennäköisesti ylväillä lauluäänillä ja sielukkuudella kuorrutettu, ajoittain teemoiltaan kovin lihallinen musiikki, jota useimmiten esittävät tummaihoiset amerikkalais- tai englantilaislaulajat ja -laulajattaret. Ehkä mieleesi tulvii kuvakavalkadi diivoista, naistenmiehistä ja ihmissuhdekoukeroista? Tai tällä vuosikymmenellä yleistyneen, klubimusiikista ja popista lainaavan MTV-r&b:n kiillotetun kliininen musiikkivideomaailma?

Niin tai näin, aika todennäköistä on, ettei ensimmäinen mielikuva ole ainakaan valkoihoinen, hintelä kaupunkilaismies, joka pukeutuu r&b-kuvaston vaalimien kultaketjujen ja luksusmuodin sijasta kuin arkkitehti tai indierokkari.

Kaikista niin sanotun mustan rytmimusiikin lajeista r&b säilyi pisimpään nimenomaan mustan yleisön ja mustien artistien leipälajina ja on sitä jokseenkin voimakkaasti edelleen. Siinä missä räpistä tuli myös valkoihoisten pelikenttää viimeistään Beastie Boysin ja vielä enemmän Eminemin myötä, r&b pysyi vielä tälle vuosituhannelle tultaessa tummaihoisten dominoimana alueena.

Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut, kun varsinkin kokeellisemman popin ja elektronisen musiikin parissa operoivat, hyvinvoivan oloiset ja jokseenkin nörtähtävät valkoihoiset nuoret miehet ovat alkaneet tunnustaa rakkautaan musiikkilajeista lihallisimmalle. Tuloksena on ollut eräänlaisen uuden, sulkeutuneesti herkän, seksiä silti tihkuvan ja indiehtävämmän r&b:n nousu, jota voisi konemusiikkipainotteisuutensa ja akateemisten esittäjiensä vuoksi kutsua myös nörtti-r&b:ksi. Tässä viisi maistiaista kyseisen suuntauksen keskeisistä artisteista.

#1 How To Dress Well

Filosofiaa yliopistotasolla mm. Kölnissä ja New Yorkissa opiskellut Tom Krell vie kappaleissaan haavoittuvaisen, mutta kimeän äänensä suorastaan ärsyttävän rajamaille, minkä vuoksi perinteisemmän r&b:n ystävän voi aluksi olla vaikea hyväksyä Krellin utuisan, pääasiassa lo-fi-elektrosta ja popista vaikutteensa onkivan musiikin ja r&b:n yhteyttä.

Kuka tahansa lajin tunteva joutuu lopulta kuitenkin myöntämään, että kyseessä on uusia tulkintoja ajattomista lemmen teemoista onkivaa, puhdasta r&b:tä, vaikkakin hintelän akateemisella ja hillityllä otteella.

Miehen kliinisen tyylitelty olemus on myös nostanut hänen eteerisen musiikkinsa aina yhtä viilipyttymäisen viileän muotimaailman suosioon, ja esimerkiksi Urban Outfitters -ketju on tehnyt How To Dress Wellin kanssa yhteistyötä tämän musiikkivideoilla.

Samalla artisti itse on kertonut vaikutteistaan, että varsinkin Janet Jacksonin Velvet Rope -levyn kypsä seksuaalisuus on tehnyt häneen vaikutuksen, toimien esikuvana viime vuonna ilmestyneelle Total Loss -albumille. Lopputuloksena on laskelmoivaa alakulttuurien valtavirtaistamista keskiluokan kulutushyödykkeeksi yhdistettynä intohimoja tihkuvan mustan musiikin perinteiden kunnioittamiseen, eli pelkkää voittamista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
How To Dress Well – & It Was U

#2 Autre Ne Veut

Toinen alan moniosaaja ja niin ikään Urban Outfittersin musiikkivideokumppani, amerikkalainen Arthur Ashin, on noussut lajityypin mestaruussarjaan tänä vuonna julkaistulla Anxiety-levyllään. Aivan kuten Tom Krell, myös Ashin on maisterismiehiä. Psykologian alalta tutkintonsa tehneen Ashinin kappaleissa käsitellään usein lukkiutuneita tunnetiloja, ahdistuksia ja epätoivoa, mutta samalla niissä soi r&b-slowjameista tuttu seksuaalinen latautuneisuus. Haastatteluissa mies taas tekee sujuvasti viittauksia musiikin ja muun taiteen historiaan, mainiten esimerkiksi David Lynchin elokuvat yhtenä musiikkinsa tunnetilojen lähteenä, ja kertoo avoimesti kärsivänsä paniikkikohtauksista.

Elokuussa Flow Festivalille saapuvan Ashinin kokeellis-taiteellisesta ja r&b:n perinteestä irrallaan olevasta taustasta kertoo paljon se, että ennen uraansa nörttipanojamien tulkitsijana hän teki paljon noise- ja burleski-teemaisia keikkoja, joissa yleisöä hämmennettiin tanssiesityksin ja korvia raastavaa meteliä tuottamalla. Vähitellen hän kuitenkin myönsi itselleen r&b:n kutsun ja ryhtyi hiomaan kappaleitaan kevyempään muotoon. Viimeistään Anxietyllä niissä alkoikin soida popin ja modernin, Timbalandin vaikutuksesta kaikuja poimineen, säksättävän klubisoundin äänimaisema yhä voimallisemmin. Kuin muistona vähemmän valtavirtaan istuvista taiteilija-ajoistaan, Autre Ne Veutin levyt julkaisee kokeellisesta elektrostaan tunnetun Oneohtrix Point Neverin, eli Daniel Lopatinin levymerkki Software. Tämä selittyy sillä, että Ashin ja Lopatin olivat kämppiksiä collegessa.

Vielä ennen Anxietyn ilmestymistä Ashin epäili, että r&b-fanit eivät ottaisi hänen musiikkiaan kakistelematta vastaan, mutta genren viime vuosina kokema elektronisen minimalismin ja herkistelyn tulva, jota ovat kipparoineet artistit Weekndistä Migueliin, on siirtänyt koko tyylilajin lähemmäksi Autre Ne Veutin polveilevaa ilmaisua. Silti hämmentämisen taito on pysynyt hänen toimintansa ytimessä, ja ajoittain kuulijat ovat keskittyneet kaikkeen muuhun, kuin musiikkiin. Vuoden 2011 Body-ep:n kohdalla suurin kysymys tuntui ainakin internetissä olevan, onko levyn kannessa lähikuva naisen vaginasta? Ei, se oli öljytty käsi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Autre Ne Veut – Play By Play

#3 Inc.

Uuden nörtti-r&b:n ytimessä tuntuu olevan eri genreistä vaikutteita vimmaisesti omaan musiikkinsa imevän musiikki-intoilun lisäksi rautaisen ammattilaiskokemuksen kerääminen ennen varsinaista artistiuraa. Siinä missä modernin r&b:n mestarit R. Kellystä Jodecin jäseniin hioivat osaamistaan uransa alkuvaiheessa katulaulajina tai kirkkokuorojen kultakurkkuina, ovat tämän uuden r&b-aallon artistit usein kunnostaununeet joko kokeellisemman ilmaisun parissa tai toimineet ensin laulunkirjoittajina ja muusikkoina muille artisteille. Näin sai alkunsa myös yhdysvaltalaisen veljes-duon, Incin ura. Andrew ja Daniel Aged toimivat muun muassa Pharrell Williamsin sessiomuusikkoina ennen oman yhtyeensä perustamista.

Inc. on kuin indiepopin surusilmäisyydestä ja haikeudesta sekä 1980-luvun popin vilpittömästä tunteikkuudesta pitävien partaturrien ja humanistityttöjen r&b-unelma. Ei liian maskuliininen ja sovinistinen ollakseen ärsyttävä, eikä liian kliininen ja mainosmainen ollakseen vieraannuttava. How To Dress Wellia ja Autre Ne Veutia askelen loungehtavampaan, sanoittaisiinko jopa sademaisempaan (yhtye, ei sääolosuhde, toim. huom.) suuntaan kappaleensa vievä Inc on tehnyt kermaisen raskaine bassolinjoineen ja huokailevine laulusuorituksineen yhden alan hienoimmista esikoislevyistä. Viime vuonna julkaistu No World soi kuin kokoelma tämän uuden polven elektro-herkistely-r&b:n ytimestä puristettuja timantteja.

Myös duon ulkoinen olemus huokuu enemmän muotinäytöspopin androgyynia, 1990-lukulaista gootteilua kuin maskuliinisuutta ylivuotavaa r&b-machoilua. Yhtyeen viitekehyksestä kertoo paljon myös se, että heidän levynsä julkaisevalle 4AD-lafkalle levyttävät muun muassa Ariel Pink’s Haunted Graffiti, Atlas Sound, Bon Iver ja Grimes.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Inc. – The Place

#4 Jai Paul

Genren mysteerimies Jai Paul osaa nostattaa odotuksia. Keväällä hänen kauan odotettu esikoislevynsä, tai ainakin sellaiseksi väitetty, ilmestyi kokonaisuudessaan nettiin. Pian levyn sisältänyt Bandcamp-sivu kuitenkin katosi, ja artisti ilmoitti, ettei kyseessä ollut hänen sivunsa, sekä ettei levy missään nimessä ollut hänen valmis esikoisjulkaisunsa. Tapauksen mutkikkuutta lisäsi se, että muun muassa Jai Paulin levy-yhtiön XL:n edustaja twiittasi Bandcamp-julkaisusta ensin innostuneena, mutta vain pari päivää myöhemmin yhtiö ilmoitti, että kyseessä oli laiton julkaisu, joka sisälsi lähinnä Jain keskeneräisiä demoja.

Miksi tätä julkaisua sitten odotettiin niin paljon? No siksi, että aikaisemmin Jai Paul oli julkaissut vain kolme kappaletta, joiden niistäkin kahden perään oli merkattu sana demo, ja kaikki nämä julkaisut olivat saaneet niin kriitikoilta kuin muilta artisteilta suunnatonta hehkutusta osakseen. Esimerkiksi 2011 vuoden keväällä julkaistu BTSTU on päätynyt sekä Beyoncén ja Draken sample-käyttöön, ja viime vuoden keväällä julkaistu Jasmine (demo) sai artistin Soundcloud-tilillä yli puoli miljoonaa soittoa alle kuukaudessa. Oman lisänsä hypeen tuo myös se, ettei hänen oikeaa henkilöllisyyttään tiedetä, ja siitä käydään erinäisiä arvuutteluja pitkin ja poikin internetin musiikkisivustoja.

Musiikillisesti Jai Paulia on jo ehditty vertaamaan eroottisen latauksensa osalta Princen sensuelliin tunnelmointiin, ja kappaleiden lo-fi-soundeilla silattu, mutta suoraviivainen tarttuvuus on kieltämättä jotain, mitä niin moni yksin työhuoneensa nurkassa läppärillä säveltävä ja grimesmäisestä menestyksestä haaveileva taidekoululainen haluaisi saavuttaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Jai Paul – BTSTU

#5 Shlohmo

Oikeastaan Shlohmo on enemmän tuottaja ja biittinikkari, kuin r&b-laulaja tai ilmiselvästi tähän ryhmään kuuluva artisti, mutta silti hänet on pakko mainita tässä yhteydessä. Omilla levyillään abstrakteja ja villisti laukkaavia rytmimattoja kutoneen Shlohmon, eli losangeleslaisen Henry Lauferin musiikissa kuuluu ehkä selkeimmin se uusi r&b:n suuntaus, jossa elektroninen kokeilevuus ja utuiset äänimaiset suodatetaan mustan rytmimusiikin tunteikkuuden ja perinteisten kappalerakenteiden läpi. Shlohmon maalailevammasta musiikista ei ehkä kuule helposti yhteyttä r&b:hen, mutta kun soimaan laittaa tämän remixit r&b-artisti Jeremihin suorasukaisen himokkaasta Fuck U All The Timesta tai näiden yhteistyönä levyttämän Bo Peep (Do U Right):n, niin huomaa, että kyseessä on mitä selkeimmin tämän musiikkilajin nykykehityksen kannalta keskeinen tekijä.

Shlohmon taituruuden ovat huomanneet muutkin kuin Jeremih, ja mies on tehnyt omien, bassokoukkuja tulvivien ja poukkoilevien säksätysten peittämien levytystensä lisäksi yhteistyötä muun muassa How To Dress Wellin, Draken ja Burialin kanssa. Eikä ihme, hänen tekemisissään kun on parhaimmillaan r&b:n ja neosoulin mestarismiehen D’Angelon mieleen tuovaa haurasta sointia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Shlohmo – Places

How To Dress Well esiintyy Kuudes Aisti-festivaalilla sunnuntaina 7.7.