Nuorgamin joulukalenteri 2012

Luukku 9

Katson sinua surullisesti, koska levyni jäi jälleen liian vähälle huomiolle.

Levyjoulukalenterissa nuorgamilaiset suosittelevat kolmea vuoden 2012 levyä sekä halunsa mukaan yhtä kuluneena ilmestynyttä kokoelmaa, ep:tä tai reissueta. Vuorossa Tuomo Yrttiaho.

Sera Cahoone – Deer Creek Canyon

Harvoilla nykyisistä aktiivisesti musiikkia tekevistä laulaja-lauluntekijöistä on ääni, joka soi kuin Sera Cahoonella. Deer Creek Canyonilla tuo ääni on jälleen yhtä sitä ympäröivän musiikin kanssa – sopivasti surumielistä, elämänmakuista ja aseistariisuvaa. Cahoone on valinnut aiempien levyjensä tavoin sen hittirenkutuksia pidemmän polun kuuntelijansa sydämeen. Toki albumin hieno  aloituskolmikko on omiaan tasoittamaan tietä. Ensikuulemalla jopa hieman liiankin tasaiselta ja ilmeiseltä vaikuttanut Deer Creek Canyon on niitä levyjä, joita ei klassikkolistauksissa muisteta, mutta joihin huomaa palaavansa kerta toisensa jälkeen.

Tarjoiluehdotus: Kiireetön ja kuulas viikonloppuaamu, hampaat haastava ruisleipä ja pannullinen mustaa kahvia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Japandroids – Celebration Rock

Suhtauduin Brian Kingin ja David Prowsen kitara-rummut -rymistelyyn vielä kanadalaiskaksikon debyytin jälkeen varauksella, mutta parivaljakon kakkosalbumi sai minutkin puolelleen. Suoraa ja suodattamatonta tunnetta uhkuva Celebration Rock on jatkuvaa tasapainoilua innostavan elämän ylistyksen sekä naiivin ja kiusaannuttavan kirkasotsaisuuden välillä. Riittävän säästeliäästi kuunneltuna Celebration Rock tarjoaa joka kerta takuuvarman adrenaliinipiikin. Näin tarttuvaa albumia voi tosin olla vaikea kuunnella ”riittävän säästeliäästi”.

Tarjoiluehdotus: Mahdollisimman kovaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Wild Nothing – Nocturne

Jack Tatumin dreampop-viritys on toisella albumillaan saanut mukavasti lihaa luidensa ympärille. Kiehtovimmillaan sen utuisesta, mutta ei unettavasta äänimaisemasta nousee esiin toinen toistaan hienompia selkeälinjaisia popkappaleita, joiden tahtiin voisi harkita jopa tanssivansa, jos tietäisi miten tanssitaan. Nocturnen pehmeässä ja huumaavassa soinnissa on nimensä mukaisesti öistä tunnelmaa. Miljoonasade kutsuisi sitä tummaksi valoksi.

Tarjoiluehdotus: Nocturne on parhaimmillaan aina siitä hetkestä eteenpäin kun katuvalot syttyvät.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!