Nuorgamin joulukalenteri 2012

Luukku 7

The Killers löysi ajattoman leopardikuosin.

Levyjoulukalenterissa nuorgamilaiset suosittelevat kolmea vuoden 2012 levyä sekä halunsa mukaan yhtä kuluneena ilmestynyttä kokoelmaa, ep:tä tai reissueta. Vuorossa Auroora Vihervalli.

The xx – Coexist

Piirtyy selvä kuva: tyhjä uima-allasosasto, vain pinnan alla valot. Veden lohdutan liplatus, ei muuta ja siinä juuri kaikki. Coexist on tämän vuoden surullisin levy. On käsittämätöntä, miten lontoolaiset ovat saaneet yhteen levyyn niin todentuntuista melankolisuutta ja nimenomaan sellaista, joka ei ole sepitettyä tai teennäistä. The xx:n minimalistinen ote on kylmä ja kliininen, taitava. Coexist ei kuitenkaan ryve surussa määrättömästi, vaan levyssä on myös odottamatonta toiveikkuutta. Oikeastaan levyn kaikki kappaleet ovat tematiikaltaan samanlaisia: on joku, jonka halutaan takaisin. Siksi Coexist antaa myös hieman lohtua kaikesta riipivyydestään huolimatta. Se on paljon yhdeltä levyltä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

The Killers – Battle Born

– Älä oo tommonen.
– Miten niin tommonen, kysyin.
– No tommonen, joka tuomitsee ennalta. Tule nyt vaan, Brandon Flowers sanoi. Kyräilin, mutta lähdin mukaan. Jaa minne? Nevadan auringon korventamaan autiomaahan, cowboy-bootsien jalanjäljille Flowersin perään. Se kannatti. Alkuvaikeuksista huolimatta Battle Born osoittautui yhdeksi tämän vuoden parhaimmista levyistä. Se on yhtä suuruudenhullu kuin Mount Rushmore ja yhtä komea kuin Bruce Springsteen pimeässä tanssiessaan vuonna 1984. Hienointa lienee se, että levy onnistuu olemaan kaikessa stadionmaisuudessaan vakuuttava ja karismaattinen. Oli siis hätiköityä ajatella, että Sam’s Town –levy olisi The Killersin huippu. Miss Atomic Bombin kaltainen superhitti kuulostaa kaiuttimissakin hyvältä, joten voi vain kuvitella, miltä se kuulostaa isolla areenalla. Helmikuu, tule jo!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Zebra and Snake – Healing Music

On suoranainen vääryys, kuinka vähän Zebra and Snaken debyyttialbumi on saanut huomiota. Healing Music on loistava levy, joka ansaitsee tulla nostetuksi korokkeelle. Levyltä löytyvät Money in Heaven, Now and Forever ja Empty Love Song ovat kaikki tämän vuoden ehdottomia suosikkeja. Tapio Viitasaari ja Siinaistakin tuttu Matti Ahopelto eivät turhia kikkaile, vaan miehet luottavat selkeyteen ja sopivaan koruttomuuteen. Healing Musicin tarttuva synapop ei ole varsinaisesti mitään mullistavaa, mutta se kuulostaa innostavalta, tuoreelta ja yksinkertaisesti hyvältä. Jos Healing Music soisi useamman kuulokkeissa aamupimeässä bussia odottaessa, ei luonnonvalolamppuja tai D-vitamiinipuristeita juurikaan tarvittaisi.

http://www.youtube.com/watch?v=05IV1u2xDdg