Nuorgamin joulukalenteri 2012

Luukku 5

Jukka Herva putosi luukusta kalenterin rakenteiden väliin.

Levyjoulukalenterissa nuorgamilaiset suosittelevat kolmea vuoden 2012 levyä sekä halunsa mukaan yhtä kuluneena ilmestynyttä kokoelmaa, ep:tä tai reissueta. Vuorossa Tuomas Kokko.

Barry Andrewsin Disko: Kuka siellä?

Barry Andrewsin Diskon eli Jukka Hervan Kuka siellä? -debyytti on ehdottomasti kuluneen vuoden hienoimpia kotimaisia levyjä. Hervan lofi-pop kulkee unen ja valvetilan rajalla. Se onnistuu viemään kuuntelijan toiseen aikaan ja paikkaan. Kuka siellä? ei ole itsetarkoituksellisen äkkiväärää taidepoppia, vaan levyltä tulee läpi Hervan vaisto tarttuville melodioille. Hetkittäin Herva kuulostaa Ristolta, hetkittäin Animal Collectivelta. Kuka siellä? on minulle ensimmäisiä levyjä pitkään aikaan, joita haluan kuunnella nimenomaan keskittyen ja sohvalle maaten. Usein levyn päätyttyä päässä soi Viime yönä -kappaleen mielipuolinen jodlaussample.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Pietari: Hopeatähti

Yllätyksekseni Pietari teki vuoden kovimman kotimaisen räppilevyn. Se on yllätys siksi, ettei hän ollut julkaissut musiikkia lähes kymmeneen vuoteen. Vielä vuosituhannen alussa Pietari oli kuin kuka tahansa räppäri. Hän riimitteli silloin ilmestyneellä omakustanteellaan sympaattisen kömpelösti kännisekoiluistaan ja ylivertaisuudestaan. Syksyllä julkaistulla levy-yhtiödebyytillään hän osoittaa olevansa poikkeuksellisen omaperäinen kirjoittaja. Nukkavieru samplepohjainen tuotanto tekee Hopeatähdestä albumin, joka ei ole sidoksissa viime vuosien trendisoundeihin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

The Helio Sequence: Negotiations

U2, Coldplay ja Keane. Ne ovat asiasanoja, jotka nousevat mieleen, kun kuuntelee yhdysvaltalaista The Helio Sequencea. Negotiations-albumi on täynnä melankoliaa, sydänsuruja ja taivaalle kurottelevia kitaramelodioita. Levy on kuin aikamatka yli kymmenen vuoden taa, jolloin näinkin yksinkertaisella reseptillä saattoi nousta stadionluokan bändiksi. Mutta en tietenkään nosta Negotiationsia yhdeksi vuoden parhaimmista levyistä vain sen herättämän nostalgian vuoksi. Tärkein syy on, että yhtye osaa tehdä hienoja kappaleita: One More Time, October ja When The Shadow Falls. Ne ovat kaikki vuoden komeinta kitarapoppia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!