Nuorgamin joulukalenteri 2012

Luukku 18

Yona, ei pelkkää koivuntuohta ja tähtipölyä.

Nuorgamin levyjoulukalenterissa kirjoittajat suosittelevat päivittäin kolmea vuoden 2012 albumia sekä halutessaan yhtä kuluneen vuoden kokoelmaa, ep:tä tai reissueta. Vuorossa Niko Peltonen.

Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet – Vaikka tekee kipeää, ei haittaa

Olin sivuuttanut Yonan aiemmat levyt, koska tiettyjen haastattelulausuntojen perusteella pidin häntä niin sfääreihin leijaillena hippinä, että musiikkinsakin olisi pelkkää koivuntuohta ja tähtipölyä. Tätähän se onkin, mutta mitä väliä: Vaikka tekee kipeää, ei haittaa on niin täydellisesti oma romanttinen ja melankolinen satumaailmansa, ettei sen soidessa muita maailmoja tarvita. Yona itse on tuon maailman sydämensä särkenyt prinsessa, mutta vaikka tätä musiikkia ei olisi olemassa ilman häntä, ei sitä olisi olemassa myöskään ilman 11-henkistä, huikean taitavaa ja uskomattoman herkkävireiseen ilmaisuun kykenevää orkesteria. Chanson, laulelma, tango tai psykedeliahuuruilu – kaikki otetaan leikiten haltuun. Pitkine instrumentaaliosuuksineen tämä musiikki kaihtaa helppoa iskelmämuottia ja rikkoo kaikki kategoriarajat.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Saint Etienne – Words and Music by Saint Etienne

Vuoden comeback. Yleensä en kannata levyjen tekemistä levyistä, mutta ihanalle ja maailman brittiläisimmälle Saint Etiennelle tämä aihemaailma on niin vahvasti heidän taiteensa ydintä, että kunnianosoituksesta popmusiikille tuli heidän pitkän uransa tasaisimmin loistokas ja mahdollisesti paras albumi. Biisien taso liikkuu akselilla erinomaisesta nerokkaaseen, ja joukkoon on annosteltu euforisia tanssihittejä, melankolista keskitempoa ja suloisenhaikeita balladeja juuri niin kuin pitääkin. Levystä tulee mieleen kesä, nuoruus ja Lontoon puistot. Ne eivät voi mitenkään tulla liian usein mieleen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Jaakko Laitinen & Väärä Raha – Yö Rovaniemellä

Väärän Rahan suhteen olen aavistuksen jäävi, mutta jos kysytään, mikä musiikki on vaikuttanut elämääni kuluneen vuoden aikana eniten, vastaus on helppo. Kaikkein päällimmäisenä ovat lukuisat keikkamuistot: Kumpulan kyläjuhlilta, Kalasataman Konttiaukiolta, Kääntöpöydän luomukahvilalta, Lahden Torvesta. Tanssit saatiin aikaan kaikkialla, ja järjestään ilmassa oli niin paljon rakkautta ja yhteen ja samaan ihmiskuntaan kuulumisen tuntua, että läsnäolleille maailma on varmasti parempi paikka tämän yhtyeen takia. Levy on erinomainen sekin ja vie orkesterin Lapland-Balkan -soundia kohti uusia ääripäitä: niin suoraviivaisempaan iskelmään kuin härskiin hekumaan ja atmosfäärisiin balladeihinkin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS! Kauko Röyhkä – Olen messias: Valitut teokset 1980-2012

Superfanille kuuden cd:n  Röyhkä-boksi oli vesi suunnilleen niin kielellä odotettu kuin tällainen julkaisu voi olla. Narttua väheksyvistä biisivalinnoista voisi mussuttaa maailman tappiin, eivätkä ennen julkaisemattomat demot ja livevedot ole ehkä kuin kiinnostavia, mutta Röyhkän omakätiset kansitekstit pelastavat paljon. Ennen kaikkea tämä laatikko kuuluu kirjahyllyn kunniapaikalle todisteena siitä, kuinka älyttömän paljon upeita lauluja tämä mies on tehnyt.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!