“Ihmistä rupee se sapettaan, vaalikarja kun lusikoi apettaan. Eikä oo ihme jos ihmistä stressaa, kun Midaksesta leivotaan tulevaa pressaa.”
Moni tunnettu poliitikko sai Juicen kynäilyistä osansa, mutta 1980-luvulla yksi poliitikko oli kuitenkin muita suurempi pilkan kohde. Hän oli Paavo Väyrynen, tuo Keminmaan Kuningas.
Juice Leskinen ammensi kappaleissaan usein suomalaisesta politiikasta. Olennainen osa hänen tuotantoaan olivatkin poliittisia päätöksentekijöitä kritisoivat kappaleet. Moni tunnettu poliitikko sai Juicen kynäilyistä osansa, mutta 1980-luvulla yksi poliitikko oli kuitenkin muita suurempi pilkan kohde. Hän oli Paavo Väyrynen, tuo Keminmaan Kuningas.
Juice Leskinen kertoi vuonna 1983 Peter von Baghin haastattelussa: ”Eihän mulla oo tuotannossa kuin ihan muutama teema vaan. Semmoinen ihmisläheinen linja, kannattaa ihmistä ja vastustaa instituutioita.” (Lähikuvassa Juice Leskinen, Yleisradio 1983)
Tämä johtoajatus ”ihmisen puolelle asettumisesta” tuntuikin olevan Juicen lyriikoissa hyvin vahvasti läsnä – hän asettautui ikään kuin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi kritisoimaan poliittista päätöksentekoa. Tällä tavoin Juice tuntui pyrkivän herättelemään kansalaisia näkemään poliitikkojen toiminnassa piileviä ongelmia. Juicesta tulikin viimeistään 1980-luvulla eräänlainen Suomen virallinen hyväksytty kriitikko ja ”pienen ihmisen ääni” – toisin sanottuna hänestä tuli Valtakunnanvittuilija.
Poliittiset päättäjät olivatkin Juicen teksteissä hyvin usein hänen hampaissaan. Kultakautta tälle kritiikille oli 1980-luku, jolloin Juicen lauluissa kansanedustajat muun muassa viettivät kansalaisilta kusettamillaan rahoilla joulujuhlia, heidän puheensa kuulosti ”parfymoidulta paskalta”, ja eduskunnassa ja ministeriössä työskentelivät ”ne, jotka ei pysty ihmisten töihin”.
Toiset poliitikot lisäksi saivat Juicelta erikoiskäsittelyn. Yksi tällaisista niin sanotun perusteellisemman vittuilun kohteista olikin koko kansan rakastama Paavo Väyrynen – tuo jo vuosikymmenet tunteiden äärilaitoja herätellyt Kuningas-Paavo. Juicella oli Väyryseen selkeä erityissuhde, mikä näkyi ja kuului Juicen toiminnassa. Leskinen tuntui rakentavan ja lujittavan omaa rooliaan politiikan ulkopuolisena kommentaattorina rakentaen Väyrysestä eräänlaista vastakohtaa itsestään. Tämä oli samalla 1980-luvulla hyvin loogista, sillä Väyrynen toimi tuolloin sekä keskustapuolueen puheenjohtajana että ulkoasiainministerinä. Niinpä Paavo Väyrynen olikin helppo ja näkyvä pilkankohde yhteiskunnassa.
Ehkä tunnetuin näistä Koko Kansan Paavoon liitetyistä kappaleista on vuoden 1981 Juice Leskinen Slam-yhtyeen kanssa äänitetty hitti Midas. Ajan henki -albumilta löytyvä kappale kertoo nykyaikaisesta ”Midaksesta”, joka – toisin kuin myyttinen Fryygian kuningas – muuttaa kaiken koskemansa käytännössä paskaksi. Kappaleen Midas on töitä tekemätön poliittinen johtaja, joka hallitsee kansalaisia karjapaimenen tavoin pitäen heidät tyhminä ja kykenemättöminä kyseenalaistamaan päättäjiä.
”Hän katseli kansaa ja aatteli: ”Massaan mukavaan sen sullon. En tahdo häirikköyksilöitä!” Ei maata nyt sentään hallita voi kuka vaan – ei ainakaan niin että tekee töitä.
Ihmistä rupee se sapettaan, vaalikarja kun lusikoi apettaan. Eikä oo ihme jos ihmistä stressaa, kun Midaksesta leivotaan tulevaa pressaa.”
Laajemmassa kuvassa tarkastellen Midas voidaan toki helposti nähdä Juicen kritiikiksi kaikkia ihmisiä ”höynäyttäviä” päättäjiä kohtaan. Aikanaan kyseinen teksti tulkittiin kuitenkin kritiikiksi erityisesti Väyrysen suuntaan. Leskinen itse ei juurikaan myöntänyt eikä kieltänyt kappaleesta tehtyjä tulkintoja, mutta myöhemmin hän vihjasi kappaleen olevan kritiikkiä enemmänkin kaikkia niin sanottuja poliittisia broilereita kuin ketään yksittäistä henkilöä kohtaan. Oli miten oli, mutta Väyryseen kappale heti alusta alkaen vahvasti liitettiin.
Toinen, edellistä selkeämpi esimerkki Juicen Väyryseen kohdistamasta kritiikistä on vuoden 1986 kappale Mikä hätänä. Kyseisessä kappaleessa kerrotaan tarinaa maakravuista, jotka ohjaavat ”valtiolaivaa”, ja jotka samalla kummastelevat laivan lastin ongelmia. Yksi kappaleen tunnistettavista hahmoista on Paavo Väyrynen, joka on jo tuolloin ilmoittautunut ehdokkaaksi vuoden 1988 presidentinvaaleihin. Väyrynen oli ryvettynyt jo vuonna 1982 niin sanotussa ”Jalasmökkikohussa”, jota Leskinen ei tietenkään ollut unohtanut.
”Ulkoministeri on meillä aivan verraton: katsoo yhtaikaa itään ja länteen. Mutta toipuuko maa, jos se pressaksi saa runonlausujan äänijänteen?
Suomen kansa voisi tarkistaa makuaan! ‘Menköös sissiksi hän Nigaraguaan!’
Eihän Helsingissä luista mökin jalaskaan! ‘Menköön kirjoille hän vaikka Alaskaan!’”
Väyrynen sai kyseenalaisen kunnian esiintyä myös monissa muissa Leskisen kappaleissa ja julkisissa esiintymisissä – Juice väänsi vitsiä Väyrysestä niin keikoillaan kuin tv-esiintymisissäänkin. Joskus Juicen kritiikki ja pilkka Väyrystä ja muita kohtaan oli hyvinkin sivistynyttä ja asiapitoista, mutta toisinaan mentiin reilusti navan alle. Selvää kuitenkin oli, että Väyrynen sai tuolloin 1980-luvulla Juicelta suurella kauhalla osakseen kritiikkiä ja suoranaista vittuilua.
Miksi sitten juuri rakas Paavo oli niin vahvasti Juicen hampaissa? Mikä teki tuosta Keminmaan pienestä suuresta miehestä niin suuren maalitaulun Juicelle? Yksi helppo selitys varmasti olisi, että Paavo Väyrynen on aina herättänyt tunteita suuntaan ja toiseen, joten sikäli Väyrysen nälvintä oli populistiselle Juicelle hyvä ja looginen harrastus. Olihan kyseessä kuitenkin poliittisten broilereiden broileri – itseriittoinen, omanarvontuntoinen, nopeasti poliittisen arvoasteikon askelmia noussut puoluejohtaja.
Toinen, jokseenkin tylsempi selitys liittyy Väyrysen silloiseen rooliin Suomen politiikassa: suosittu Väyrynen toimi yhtäjaksoisesti ulkoasiainministerinä aina vuodesta 1979 vuoteen 1987 toimien samalla koko 1980-luvun keskustapuolueen puheenjohtajana. Niinpä auktoriteetteja ja poliittisia päättäjiä vihanneen Juicen oli loogista kohdistaa kritiikkiä siihen poliitikkoon, joka oli ehkä yksi kaikkein näkyvimmistä poliittisista päättäjistä.
Totuus onkin jossain näiden kahden selityksen välissä. Koko Kansan Paavo oli tanhuavana ja runoja lausuvana persoonana helppo kohde, mutta samalla Leskisen mielenkiinto kohdistui varmasti myös siihen näkyvään asemaan, joka Väyrysellä tuon ajan Suomessa oli. Tämä tulkinta saa vahvistusta Reijo Korpeisen kirjan Ekkös sää Juice oo? haastattelusta vuodelta 1987:
Miksi Paavo Väyrynen on niin usein levyilläsi ja keikoillasi mukana?
Kyseessä ei ole Väyrynen, vaan ulkoministeri, Keskustapuolueen puheenjohtaja ja presidenttiehdokas. Se on ihan sama kuka se on. Tällä haastatteluhetkellä se vain nyt sattuu olemaan Väyrynen – se ei ole minun vikani. Mutta heti kun sanotaan ulkoministeri, niin kuvitellaan, että se on Väyrynen. Miksi? Eihän se ole mikään ikuinen asiantila. […] Jossain haastattelussa kysyttiin minulta, mitä eroa Väyrysellä ja minulla on. Minä en ole ikinä pyrkinyt mihinkään, Väyrynen väittää ettei ole. Ei siinä ole ainesta edes Kalevi Sorsaksi. Ja sekin on aika vähän.
Bonus!
Väyryselle kettuilu ei todellakaan jäänyt Juicella pelkästään hänen tuotantonsa tasolle, vaan hän niin sanotusti löi verbaalisesti Väyrystä aina kun siihen oli mahdollisuus. Hyvä esimerkki tästä on vuoden 1986 Yleisradion Aikuisten joulukalenteri, jonka yhdessä jaksossa Juice on sanoittanut uuden version tutusta joululaulusta. Ihan vain Paavolle.
Tähän loppuun Elävästä arkistosta video Luukku 10.
