Kohti Sidewaysia!

Kitara kainaloon, diskoteekki kutsuu – siispä hymyä huuleen, Warpaint-gootit!

Warpaint esiintyy Sideways-festivaalilla perjantaina 8. kesäkuuta.

Warpaint on kymmenen vuotta kestäneellä levytysurallaan kasvanut monokromaattisesta kitararockista värikylläiseksi crossover-indieksi.

John Fruscianten miksaaman Exquisite Corpse -debyytti-ep:n julkaisun aikaan New Yorkin ja sen vuosituhannen alussa kitararockin uudelleen löytäneiden nuorten seurapiirirokkareiden vaikute oli viimein hellittämässä ja vaakakuppi kääntymässä taas länteen: sieltä oli nousemassa kiinnostava, garagempi kitaraindien muoto.

Muutos maantieteellisessä painotuksessa näkyi myös Johnny Jewelin ja Ariel Pinkin kaltaisten pienen mittakaavan puuhastelijoiden nousemisessa tastemakereiksi ja brooklyniläislabelien, kuten Sacred Bonesin ja Mexican Summerin, tekemissä läntisissä kiinnityksissä, jotka pystyivät kanavoimaan samaa indieperinnetietoisuutta kuin Strokes ja Interpol suhteettomalla suosiollaan vain hetkeä aiemmin.

Pitkässä jatkumossa tuo soundi oli aina ollut siellä. Wall of Voodoo ja X olivat angeleno-postpunkin ensiluonnostelijoita, The Doors osa sen fossiilikokoelmaa. Pahimmillaan se oli Autolux ja Cold War Kids tai hollywoodinhajuisia möhöprojektejaan sinne kuratoimaan siirtynyt Jack White, parhaimmillaan se oli sekalainen joukko uusia nousevia 2000-luvun bändejä No Agesta Joyce Manoriin ja Wax Idolsista Perfect Pussyyn.

Warpaint aloitti näistä lähtökohdista sekoitellen ensimmäisellä pitkäsoitollaan The Fool (2010) amerikkalaiseen college rock -soundiin 1980-luvun taitteen brittiläisiä goottiklassikoita sekä grunge-vivahteita, jotka kuuluvat esimerkiksi Nirvana-coverina alkunsa saaneessa Undertow-singlessä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Tyylillinen harppaus toteutui 2013 julkaistulla kypsällä eponyymilevyllä, jossa oli enää nimeksi punkahtavaa viskomista. Enemmän albumi soi postrockin, tumman psykedelian ja shoegazen värittämää melankolista indietä isolla, autiolla äänenkuvalla toteutettuna.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Albumin emotionaalisessa jumituksessa mateleva tunnelma ja verkas tahti realisoituivat myös dubmaisilla rytmeillä, ja paikoitellen levy taas tuntuu punkbändin soitinkokoonpanolla soitetulta kulmikkaan kotikutoiselta triphopilta vain kääntyäkseen seuraavaksi lynchiläiseen savuisuuteen konvertoiduksi versioksi krautrock-poljennosta. Välillä se taas on kuin Slits soittamassa ESG:n kanssa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Ennen kaikkea nimikkolevy näytti, että bändi ei ollut jumittunut garagemaisiin manerismeihin, joihin sen oli saattanut vielä The Foolin aikaan yhdistää. Toisaalta Warpaint ei ollut debyytti-ep:lläänkään kaihtanut kunnianhimoista tyylikirjovalikoimaa.

Elephant-kappale on kuin This Mortal Coililta ja Kate Bushilta napattuja ideoita toteutettuna Sonic Youth -filtterin läpi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Warpaintin uusin albumi Heads Up ilmestyi 2017. Se näyttää viimein edeltäjästään alkaneen, orgaanisen, mutta konemusiikin logiikalla toimivan eteerisyyden tulleen hiotuksi loppuun asti. Yllättävän elektronisena ja rytmikkäänä se merkitsee jälleen uutta vaikutepalettia yhtyeelle: tavallaan sitä voi kutsua Warpaintin synthpop-levyksi. Mieleen tulevat nyt The Studio, Cut Copy ja The Radio Dept. sekä The xx:n quietcore.

Heads Upin soundin käyntikortiksi käy parhaiten New Song. Kappale osoittaa Los Angelesin goottien tulleen ainakin hetkeksi tiensä päähän synkistelyssä ja siirtyneen luontevasti ilottelevana räiskyvän popin pariin. Kenties taas vain hetkellinen, mutta ilahduttava muodonmuutos bändin uralla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Warpaint esiintyy Sideways-festivaalilla perjantaina 8.6.2018.