Keskiyön tanssit – 13 laulua, jotka tulee kuunnella vuoden vaihtuessa

Hei hei, 2012!

Hei hei, 2012!

U2:n New Year’s Day, Europen Final Countdown, Princen 1999… niinpä niin. Been there, done that.

Nuorgam tarjoaa kolmetoista vaihtoehtoista kappaletta kuunneltavaksi sillä kellonlyömällä, kun vuosi 2012 päästää kuolonkorahduksen ja ojentaa imaginäärisen viestikapulan vuodelle 2013.

#1 Thee Silver Mt. Zion Memorial Orchestra & Tra-La-La Band – 13 Blues for Thirteen Moons (2008)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Jean Ramsay

Vuoden 2012 viimeinen täysikuu oli vuoden 13. täysikuu. Mielenkiintoista, sillä kuukausiahan on vain 12. Tätä tapahtuu harvoin; nyt poikkeuksena oli elokuu, jonka 4. ja 31. päivä oli täysikuu.

Amerikassa tuota ylimääräistä kuuta kutsutaan nimellä ”blue moon”. Jossain Elviksen haamu ratsastaa surumielisesti.

Godspeed You! Black Emperorin raunioista noussut Silver Mt. Zion oli aina mielestäni esiastettaan mielenkiintoisempi orkesteri. Viulukvartetto, jossa Efraim äänessä ja kitarassa, ja rumpali. Pidin yhtyeessä siitä, että se uskalsi hyödyntää konventioita; vääntää niiltä niskat nurin, mutta jättää ruumiit näkyviin.

Tässä kappaleessa katariinapyörässä pyörii hieman epäkesko romuluinen ja riemastuttavan kliseinen bluesriffi, jonka ympärillä maailma lonksuu hitaasti kohti tuhoaan. Efraimin epätoivoisesti määkimän litanian lauseet ovat kuin ylijäämää Leonard Cohenin kappaleesta Who by Fire, ja tuntuvat samalla tavoin varoittavan lopusta, kuolemasta, maailmojen tuhosta.

Lopun merkit toteutuvat, pankkiiri raiskaa siivoojan (Strauss-Khan, oletko kuulolla?), maailmamme lähestyy viimeistä kiertoaan. Kolmastoista kuu on noussut, kolmastoista vuosi alkaa, ja kolmastoista vieras on sinut suudelmallaan pettävä.

Juhli nyt, sillä ilta voi olla viimeisesi.

#2 Napalm Death – You Suffer (1989)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kimmo K. Koskinen

Jos joku kappale pitäisi kuunnella tismalleen vuoden vaihtumisen kellonlyömällä, You Sufferin kanssa pitää olla erityisen tarkkana. Maailman lyhimmän kappaleen titteliä kantava grindcore-sutaisu kestää vain 1,316 sekuntia.

You Suffer on erinomainen valinta H-hetkelle. Sen ansiosta jurrisimmatkin huomaavat, että nyt tapahtuu jotakin – tosin kappaleen saattaa peittää alleen ilotulitteen pamaus tai kovaääninen röyhtäys. Joka tapauksessa sen avulla voi ujuttaa tiivistetyn annoksen brutaalia metakkaa hillittyynkin illan biisirepertuaariin varsin huomaamattomasti.

Kappaleen eittämätön humoristisuus herättää hilpeyttä, mutta sen sanoman (”You suffer, but why”) voi myös ottaa tosissaan. Teemasta voi pyrähdyksen musiikilliset ansiot kyseenalaistavien tai muuten närkästyneiden kanssa kehitellä mittavat sössötykset periaatteessa mistä tahansa menneen vuoden maailmanpoliittisesta tai subjektiivisesta kärsimysnäytelmästä – ja samalla ennustella muutaman tunnin päässä odottavaa alkavan vuoden ensimmäistä kärsimystä.

#3 Pink Floyd – Interstellar Overdrive (1967)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Joni Kling

Olen aina rakastanut Interstellar Overdrivea yli kaiken. Se on kauneimpia tietämiäni kappaleita, koska se kuulostaa ilotulitukselta. Siksi se sopii myös hyvin uudenvuoden taustamusiikiksi. Rakettien paukkuessa laitan soimaan tämän ja/tai Gustav Holstin Planeetat-sarjan. Yhdessä ne kuulostavat vielä paremmilta.

Oletteko muuten yrittäneet katsoa Ihmemaa Ozia Dark Side of the Moonin soidessa? Ja pallit! Se elokuva on katsottava Interstellar Overdriven soidessa!

Katson The Wirea ja Joka kodin asuntomarkkinoitakin tämä taustalla. Hidastettuna. Takaperin.

#4 Karri Koira – Timanttisade (2012)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Joonas Kuisma

Vuoden vaihtuessa on tapana suudella. Jonkin luultavasti anglosaksisen taikauskon mukaisesti se, joka ei onnistu kellon lyödessä kaksitoista liittämään huuliaan toisiin huuliin, on tuomittu viettämään seuraavan vuoden yksinäisyydessä.

Vuonna 2012 ei tehty Karri Koiran Timanttisadetta parempaa musiikkia imutteluhetken taustalle. Voin kuvitella uudenvuoden juhlat tahmaisessa ja lasinsiruisessa suomalaisessa anniskeluravintolassa: ”Kolme, kaksi, yksi… ’Aina kun me suudellaan’”.

Alkaa soida klassinen, R. Kelly -henkinen ysäri-r&b-balladi, joka vastaa juustoisuudessaan neljä tuntia huoneenlämmössä hengittänyttä laatu-Camembertia. Jokaisella natsaa.

Potentiaalisille suutelukumppaneille haluan ilmoittaa, että vietän uuden vuoden Tampereen Klubilla. Se onnekas voit olla juuri Sinä. Toivonkin Hang the DJ -levyseppojen olevan pelissä mukana keskiyöllä.

#5 Children of Bodom – Needled 24/7 (2004)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Pauli Komonen

Vuoden vaihtuminen on kaksijakoinen hetki. Kuohuviinihumalainen olo katkeaa havaintoon, että tässäkö se taas oli. Uudenvuodenlupaukset kaduttavat jo, nakit on syöty. Toisaalta on mahdotonta olla katsomatta eteenpäin. Tarvitaan herättävä isku vasten kasvoja.

Pöljänä juopporetkueena kernaasti esittäytyvän Children of Bodomin Needled 24/7 on lähtölaukaus Hate Crew Deathroll -albumille. Se ei ole tunnelmaltaan kuplivan hilpeä, mutta se tekee moshpitissa olosta hilpeää. Korneja vertauskuvia ei tarvitse säästellä: kappaleen vuoristoratamaisessa rakenteessa kitara- ja kiipparisoolot ovat kuin räiskyviä ilotulituksia, pohjalla nakuttava tuplabasari on puolestaan kuin sadan metrin mittainen papattimatto.

Needled 24/7 on nälkäinen, näytönhaluinen ja itsevarma. Siinä kuuluu taiteellisesti itsensä löytäneen bändin luontevuus ja vaivattomuus. Virtuositeetti on kuin leikkiä. Ja piru vie, hauskaakin on. Juuri sellaisen olon jokainen haluaa, kun jokin uusi on alkamassa.

#6 Abba – On And On And On

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vilho Pirttijärvi

Abballa on useita kappaleita, jotka tuovat mieleen cocktail-pippaloissa juoksemisen sammareissa – tai jossain naisten juhlavassa vaatteessa, jos on nainen. Uudenvuoden olen kokenut aina juhlana, jota juhlitaan isolla porukalla. Otetaan vastaan uutta ja jätetään pois vanhaa.

Jotenkin On And On And Onin juhlakuvaus tuo mieleeni isot uudenvuodenjuhlat. Sellaiset, joiden isäntänä on joku merkittävä kaveri ja joihin on tullut noin puoli kaupunkia ja kaikkien käsissä tyhjenevät jämäkähköt juomasekoitukset. Kertojahahmo tapaa kaikennäköistä hiihtäjää ja viihdyttäjää.

Uudenvuoden juhlissa on aina vähän maailmanlopun meininkiä, vaihtuipa vuosituhat tai ei. Kappaleen kertojahahmo tapaa miehen, joka näkee lopunajan merkkejä, mutta neuvoo tarinan päähenkilöä jatkamaan bailaamista. Uutenavuotena alkaa ja loppuu asioita. Eikä siinä mitään, jatketaan harjoituksia normaalisti muutoksista huolimatta.

#7 Pet Shop Boys – Memory Of The Future (2012)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Samuli Knuuti

“Over and over again I keep tasting the sweet madeleine”

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän uudenvuodenaatto on tulevaan tähystelyn sijasta sarja proustiaanisia sykäyksiä: muistoja kuin raketteja purskahtamassa tajunnan apokryfiselle taivaalle.

Neil Tennant ja Chris Lowe ovat jo vanhoja mutta eivät väsyneitä. Tästä on todisteena juuri tänään, 31.12., singlenä julkaistava Memory Of The Future – se on karvasmantelilla maustettu madeleineleivos, arvokkaan europopin merkkiteos tulevaisyyden vääjäämättömyydestä ja muiston pysyvyydestä. Elysium-albumia koristava alkuperäisversio kuulostaa Cambridgea käyneeltä Modern Talkingilta, yllä kuultavalle singleversiolle Stuart Price on karistellut kosolti nonparelleja pohjattomasta säkistään. Kumpikin kelpaa, molempi parempi.

#8 Visage – Fade to Grey (1980)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Iida Sofia Hirvonen

Olen kuunnellut tätä biisiä loppuvuoden aikana usein kenties siksi, koska kappale soi Laurence Anyways -elokuvan upean juhlakohtauksen taustalla. On vaikea päättää kumpi on stressaavampi pakkobiletyspäivä, uusi vuosi vai vappu. Hipata vai ei-hipata, pirskeet vai ei-pirskeet! Todennäköisesti vietän aattoillan kulunutta vuotta kontemploiden, seuraavasta uneksien ja levyjä kuunnellen.

Fade to Grey kuulostaa uudelta vuodelta siksi, koska sen ”we fade to grey” -kohdan jälkeen tulee sellainen ”zuuuuum”-jysähdys, joka kuulostaa ihan raketilta.

Tätä kirjoittaessani ulkona sataa ja harmastaa. Että ampukaa velhopäällikköpataukkosmegaydinpommejanne rauhassa vaan, pilvimassaan harmauteen ne kuitenkin haihtuu. Romanttista!

#9 Kent – Thinner (1996)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Hannu Linkola

Vuonna 1996 Kent oli nuori ja angstinen yhtye. Läpimurron tuonut viileä tyylittely oli vielä muutaman oivalluksen päässä, eikä myöhempien aikojen diskosävyistä ollut etäisintäkään aavistusta.

Näissä olosuhteissa syntyi Verkligen, orkesterin kakkoslevy, jonka kauneus on himmeää, äänet kuin särjettyä tiiliseinää ja sanat paikoilleen jäätyneitä anomuksia. Levyn kätketty kaunokki – ja oikeastaan koko albumin tiivistymä – on basisti Martin Sköldin säveltämä Thinner, mittavaa päätösraitaa edeltävä hauraansuloinen tunnepurkaus, joka alleviivaa hetken merkitystä.

Laulu tarkastelee suoralla katseella sitä ristiriitaista aikakuplaa, jossa mennyt ja tuleva kohtaavat ja josta ihminen ei pääse koskaan pois. Tämän katseen alla mennyt on opetus ja tuleva on päätös. Niiden yhtymäkohdassa alakulo muuttuu indikaattoriksi, joka tekee toiveista nöyriä:

”Och där faller ännu ett år
spricker upp och försvinner
men av dagarna som går
ska jag fylla varje timme…”

Irtipäästämisen, paikalleen jäämisen, unohtamisen ja välittämisen väliset ristiriidat virittyvät säkeistö säkeistöltä, kunnes muistot ja haaveet räjähtävät tiheäksi kitararyöpyksi, ahdistuksen ja toiveikkuuden värjäämäksi ilotulitukseksi. Ilmaan jäävä ruudintuoksu kuljettaa sauman yli, kenties kohti parempaa.

Seuraavana vuonna Kent levytti Isolan. Mitä sinä aiot tehdä vuonna 2013?

#10 Will Smith – Will 2K (1999)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Anton Vanha-Majamaa

Vuosi on 1999, ja uusi vuosituhat alkamassa. Mitä teet? No et ainakaan käytä viimeisiä hetkiäsi musablogin selaamiseen tai soittolistojen pykäämiseen. Nyt hip hop kaduille bilettämään!

Unohda joditabletit ja foliohatut, maailman kiltein räppäri järjestää meille kaikkien aikojen kemut yhdessä Cedric ”K-Ci” Haileyn kanssa. Levyn kannessa Big Will smyygailee alas hissikuiluun. Pohjalla odottaa uusi millennium, pari monilahjaista muksua ja valtaisa Hollywood-ura.

Albumi sen sijaan rysähtää pohjalle nopeasti, ainakin verrattuna valtaisia lukuja myyneeseen Big Willie Styleen. Levy kuolee yhtä nopsaan kuin koko Y2K-mania. Mutta vielä ei siitä ole tietoa, eikä väliä!

”What’s gonna happen, nobody knows
we’ll know when the clock gets to 12-0-0
Chaos, cops gonna block the streets
Man who the hell cares, just don’t stop the beat!”

Toista vastaavaa vuotta ei tule, mutta joka vuodenvaihde nostan mieluusti skumppalasini maailman koleimmalle tyypille ja parhaalle millennium-levylle.

#11 Eluvium – Repose in Blue (2007)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Antti Piirainen

Tämän kappaleen kohdalla maksimaalinen vaikutus tulisi ajoituksesta. Itsessään se ei ikinä sitä tarvitsisi, mutta tämä lienee lopun räjähdyksien takia kaikkein ilmeisin listalle päätynyt kappale. Jos fanfaari synkronoituisi ilotulituksiin, nauraisin varmaankin ilosta.

Repose in Blue on kymmenminuuttinen yhdyssanahirviö, tässä tapauksessa laajakangas-sellodrone. Se kasvaa jatkuvasti, tempaisten sekaansa vaskipuhaltimia ja pieniä variaatioita täyttävän lopputuloksen saavuttavaan päämelodiaansa. Lopulta valtavat ilotulitteet räjähtelevät joka puolella täyteen ahdettua äänikenttää, ja kokonaisuus ottaa vähitellen askelia taaksepäin, haihtuen hiljalleen ilmaan kuin ruudinhajuinen savu.

Ei siihen sen enempää tarvitse: ikuisuuksia pullistuva äänikenttä ja se loogisin lopetus. Ei pelkästään biisille vaan koko vuodelle, sillä sen räjähdykset ovat enemmänkin lähtölaukaus seuraavalle.

#12 The Verve – Bittersweet Symphony (1997)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Tuomas Kokko

Vuoden vaihtuessa on perusteltua kääntää katseensa menneeseen. Vaikkapa niihin aikoihin, kun oli nuori ja miltei yhtä laiha kuin The Verven Richard Ashcroft. Mutta nyt on nyt eikä mennyt tule takaisin. Siksi ei voi muuta kuin hyvällä omallatunnolla raapia kaljamahaansa ja antaa Bittersweet Symphonyn jousimelodian hukuttaa alleen ilotulitteiden paukkeen.

Kappaleesta on myös self help -oppaaksi. Alkavan vuoden voi kuvitella kappaleen musiikkivideon kaduksi. Pitää vain kulkea eteenpäin yhtä määrätietoisesti kuin Ashcroft kulkee.

#13 John Martyn – May You Never (1973)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Antti Lähde

“May you never lose your temper if you get hit in a bar room fight
May you never lose your woman over night

May you never lay your head down without a hand to hold
May you never make your bed out in the cold”

Uudenvuodenlupaukset ovat mitä viihdyttävin itsepetoksen muoto, ei siinä mitään. Mutta emmekö tänä uutenavuotena mieluummin kiittäisi rakkaitamme ja lausuisi hiljaisia toiveita heidän puolestaan?

Ihan jo sen takia, että John Martynin May You Never – vaikka parrakkaan ja jo sikäli epäilyttävän folkjazz-hipin tekele onkin – on mahdollisesti maailman kaunein kappale.

“You’re just like a great strong brother of mine
and you know that I love you true
You never talk dirty behind my back
and I know there are those that do
won’t you please, won’t you please, won’t you bear in mind
love is a lesson to learn in our time
won’t you please, won’t please, won’t you bear it in mind for me”