Kansa taisteli, Prince perui

Prince tulee, oletko valmis?

Tänään tulivat myyntiin liput Princen heinäkuiselle Helsingin-keikalle. Se ei tarkoita vielä mitään. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että Prince olisi tulossa Suomeen. Suomessa on aiemminkin myyty lippuja hänen korkeutensa keikoille, mutta keikkoja ei ole nähty.

Princen keikkojen peruuntumisista on tullut samanlainen kollektiivinen trauma kuin viime hetken lätkätappioista tai Speden kuolemasta. Mutta siinä missä kaksi MM-kultaa ovat kuitanneet pahimmat lätkätraumat, niin Spede pysyy maatuneena eikä Princeä ei ole vieläkään saatu Suomeen.

Kansa taistelee, Prince peruu. Missä sinä olit, kun kuulit Princen peruneen Suomen-keikkansa? Kolme kokenutta Prince-fania kertoo tarinansa.

Antti Isokangas: Eka kerta sattuu

George Michaelin piti esiintyä Faith-kiertuellaan Helsingin jäähallissa huhtikuun 25. päivänä 1988. Minulla oli lippu keikalle. Muistan elävästi keikkapäivän aamun ja sen hetken, kun kuulin konsertin peruuntumisesta Radio Cityn aamulähetyksestä. Söin aamiaista pohjoishaagalaisessa opiskelijasolussani ja nielaisin paahtoleipää pettymyksestä väärään kurkkuun. Njassa esitti radiossa parhaan George-imitaationsa raaputtamalla parransänkeään mikrofoniin.

Elokuun alussa Princen oli määrä esiintyä samassa paikassa. En muista ollenkaan, missä tai miten kuulin keikan peruuntumisesta.

Muistan erinomaisesti, kuinka paljon vaivaa näin päästäkseni keikalle. Olin mennyt juuri Rovaniemelle armeijaan, eikä Lapista ollut noihin aikoihin helppoa hankkiutua popkonserttiin Helsinkiin, varsinkaan jos oli varusmies ilman lomavuoroa. Täytyi järjestää kaveri jonottamaan lippuja, neuvotella loputtomasti lomavuoroista, lahjoa komppanian kirjuri ja lopulta valehdella kusipäiselle luutnantille epätoivon vimmalla.

Mutta itse peruutus? Ei minkäänlaista muistikuvaa. Kyseessä on todennäköisesti post-traumaattinen stressihäiriö, jollaisia esiintyy lääketieteellisen kirjallisuuden ja Vietnam-elokuvien mukaan erityisesti sotilailla.

Se mikä ei tapa, tekee katkeraksi. Siksi oli oikeastaan hyvä, että koin ensimmäinen Prince-peruutukseni nuorella iällä. Princen seuraavan Helsingin-keikan peruuntuminen keväällä 1990 oli jo huomattavasti vähemmän traumaattinen kokemus. Viimesyksyinen tulee-eipäs-tule-farssi ei tuntunut enää juuri miltään, osittain tosin sen vuoksi, että sen tapahtuessa olin lopultakin onnistunut todistamaan Princen olemassaolon omin silmin Lontoossa vuonna 2007.

Tästä huolimatta suhtaudun heinäkuiseen keikkaan varovaisen optimisesti. Ehkä Prince todellakin tulee ensimmäistä kertaa Suomeen – ja mikäs sen hienompaa. Ehkä ei tule – mutta ei se mitään. Eiköhän yhdeksäntoista vuoden kuluttua koita taas uusi tilaisuus. Kuten George Michael sanoisi: You gotta have faith. Faith faith faith.

Antti Isokangas on helsinkiläinen konsultti, joka on toiminut aikoinaan mm. Rumban, Radiomafian, Imagen ja Nyt-liitteen avustajana.

 

Aku-Tuomas Mattila:
Teidän korkeutenne, pitäkää konserttinne

”Princen tulosta Suomeen on uutisoitu neljä kertaa ja tänään tuli kolmannen kerran konserttiliput myyntiin. Konserttiin on aikaa vielä puolitoista kuukautta, joten Princellä on vielä monta päivää aikaa peruuttaa keikkansa.

Edellisellä kerralla viime syksynä homma meni järjestäjien kannalta paremmin, sillä keikka perutettiin ennen kuin lippuja ehdittiin myydä. Kahdelle ensimmäisellä kerralla liput myytiin loppuun, joten järjestäjien oli hoidettava tuhansia takaisinlunastuksia.

Minä olen onnistunut kahdesti tilaamaan liput Princen konserttiin. Vuonna 1988 sain jollain ihmeen tuurilla ja yhdellä puhelinsoitolla peruutuspaikat noin kuukautta ennen keikkaa ja vain noin viikkoa ennen peruutusta. Onnekseni olin mökillä, kun kuulin radiosta uutisen enkä edes ehtinyt postiin lunastamaan kahta tilaamaani lippua.

Toisella kertaa vuonna 1990 tuli nähtyä vaivaakin enemmän. Toukokuisen keikan liput tulivat myyntiin marraskuussa 1989, ja kahden abiturienttikaverini kanssa lähdimme heti ensimmäisen koulutunnin jälkeen kotiini näpyttämään Lippupalvelun puhelinnumeroa. En muista kuinka kauan soittelimme, mutta liput onnistuimme saamaan koko seitsemän hengen seurueellemme.

Liput toimitettiin tuonaikaiseen tapaan postiennakolla ja jokainen porukastamme maksoi minulle osuutensa käteisenä eli lunastuspäivänä marssin lähipostiimme mukanani seteleitä noin tuhannen markan arvosta.

Princen viiden levyn (1999, Purple Rain, Around the World in a Day, Parade, Sign o’ the Times) täyskäsi oli saanut jatkokseen pari vähemmän kiinnostavaa albumia (Lovesexy ja Batman), joten en odottanut Princen keikkaa vuonna 1990 yhtä suurella innostuksella kuin kahta vuotta aiemmin enkä enää edes muista mistä kuulin uutisen peruuntumisesta. Silloin ei luettu uutisia netistä eikä ollut Facebookia, joka usuttaa vielä nopeampaan uutissivulle klikkaamiseen.

Todennäköisesti kuulin uutisen Rockradiosta tai sitten luin sen aamulla Hesarista. Päivämäärä oli kuitenkin maanantai 15.1.1990, koska löysin ’Prince peruutti’ -merkinnän vanhasta kalenteristani. En tiedä oliko senhetkinen harmistuksen tilani pienempi kuin paria vuotta aiemmin vai olinko aikuistunut, sillä ensimmäisen keikkapäivän (8.8.1988) Prince-tekstin eteen olin peruuntumisesta kuultuani lisännyt sanan fucking.

Viime syksynä tein työpaikkani sähköiseen kalenteriini private-varauksen ilmoitetulle lipunmyynnin alkamishetkelle, jotta kukaan ei kutsuisi minua palaveriin eikä muutenkaan häiritsisi ko. hetkenä, mutta turhaan, sillä Prince ehti peruuttaa ennen kuin lippuja myytiin.

Nyt neljännellä kerralla ajattelin jättää keikan kokonaan väliin ja viettää mielummin leppoisaa iltaa mökillä. En oikein usko, että Prince saapuu Suomeen, mutta jos saapuu, niin tiedän kyllä, mitä mietin saunassa istuessani.”

Aku-Tuomas Mattila on turkulainen Business Controller, joka vapaa-aikanaan aktivoituu popmaailmassa mm. kirjoittajana (Sue) ja levymogulina (Plastic Passion).

Jarmo Juhala: Olin unohtanut jo kaiken

”Viime syyskuussa sain tekstiviestin, joka oli täynnä VERSAALIA. Se sanoi, että Prince  esiintyy Helsingissä 15.10.2010. Kaikki palasi mieleeni.

Olin yksi heistä, jotka olivat jo kauan sitten pidelleet käsissään Princen Helsingin-konsertin lippua. Kun 1990 keikka tuli myyntiin, pinnasin koulusta ja ryhdyin systemaattisesti suorittamaan tehtävää, jossa työkaluna oli vihreän Ericssonin luurin mekaanisesti sormella pyöritettävä valintalevy ja tarkoituksena hankkia pääsylippu Lippupalvelusta. Yli 20 vuotta sitten ääni ei kertonut soittajan olevan ’edelleen jonossa’, vaan ainoastaan tuuttasi varattua.

Sillloin Neuvostoliiton Suomelle lahjoittama Maailman rauha -patsas oli vielä tuore, mutta tuolloin sai jo kolmannen valtakunnallisen tv-kanavan kaapelitalouksien ulkopuolellakin näkyviin, kun viritti antennivahvistimen ja seisoi piuha kädessä oikeassa kohdassa huonetta. Tällä tavoin olin nähnyt 1988 Lovesexy-kiertueen keikan Kolmoskanavalta –  jonka esittämisestä edelleen lämpimät kiitokset.

’Lippupalvelu’, kuului lopulta luurista. Tein tilauksen, keksin selityksen poissaololle koulusta ja pääsylippu tuli postissa. Hiphurraa!

Kuten tiedämme, keikka peruuntui. Sain rahani takaisin, mutta kaikki menetti merkityksensä. Kuten pettyneet nuoret miehet kautta aikojen ovat tehneet, päätin karata merille. Päädyin Upinniemeen, Helsingin Laivastoasemalle.

Onneksi elämä tuli väliin. Sain muuta ajateltavaa ja saatoin unohtaa. Tosin jonakin iltana Etelärannan Victor’s-klubilla dj soitti tuoreen Sexy MF -singlen ja pakkomielteet palasivat.  Oireet helpottivat myöhemmin 1990-luvulla, kun saattoi huomata Princen uuden musiikin päätyvän yhä harvemmin soittimeen.

Illalla 30.9.2010 saapui uutinen, ettei luvatun keikan lipunmyynti alakaan seuraavana aamuna. Vähän myöhemmin selvisi, ettei se ala ollenkaan. Hohhoijaa. Nyt en paennut todellisuutta merille vaan sinne minne joka aamu – töihin.

Tätä jatkui, päivästä toiseen. Kunnes toukokuussa singahti mailboxiini viesti. Jälleen ISOJA KIRJAIMIA.  Olimme jo prince.org-sivuston keikkakalenterin pohjalta spekuloineet, mitä voisi tapahtua. Nyt päivämäärä oli selvinnyt. Helsinki 21.7.2011. Ah!

Nyt rohkenen esittää nöyrän vaatimuksen.  Arvoisa Prince Rogers Nelson, voisimmeko sopia, että tämä Helsingin-keikan reilut 22 vuotta kestänyt teasing foreplay -osuus olisi nyt nähty. Käydään asiaan. Loikkaa estradille ja näytä, mistä Minneapolisin skinny motherfucker with the high voice on tehty. Me lupaamme seurata perässä: tulla hulluiksi, mennä pähkinöiksi ja etsiä purppurabanaania, kunnes meidät pistetään lukkojen taakse.”

Jarmo Juhala on digimediatuotannon projektipäällikkö, joka on aiemmin avustanut mm. Trendi, Rumba, City ja HS/Nyt -lehtiä.