Kahdeksan levy-yhtiötä, joita kannattaa seurata juuri nyt – osa 2

Tämä mies teki The Wiren mielestä viime vuoden parhaan levyn.

Tämän hetken kiinnostavimpia levy-yhtiöitä käsittelevän minisarjan toisessa osassa kuuntelemme, miltä kekseliäin ja tulevaisuuteen katsovin konemusiikki kuulostaa vuonna 2012.

Hippos in Tanks

MIKÄ

William S. Burroughsin ja Jack Kerouacin novellin mukaan nimetty losilaislafka on enemmän kiinni ajassaan kuin mikään muu levy-yhtiö tällä hetkellä. Samaan aikaan, kun musiikki tuijottaa menneisyyteen, Hippos in Tanksin suunta on täysin päinvastainen. Lafkalta tipahtelee ennenkuulumattomista elementeistä rakentuvaa ja informaatio-zeitgeistin tiedostavaa konemusiikkia, jota ei oltaisi voitu tehdä koskaan muulloin kuin vuonna 2012. Hippos in Tanksin edelläkävijyys tajutaan todennäköisesti vasta muutaman vuoden kuluttua laajemmin.

MITÄ

James FerraroNguzunguzuHype WilliamsSleep ∞ Over.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

d’Eon: LP (2012)
Himalajalainen luostari sai Chris d’Eonin luomaan yhden vuoden vaikuttavimmista albumeista. Musiikillisia referensseja täyteenahdettu levy liittelee 1990-luvun r&b:n karkkimelodioita rumpukonesäksätykseen ja IDM:ään. Jotta touhu olisi riittävän korkealentoista, albumi käsittelee enkeli Gabrielin ilmestymistä Muhammedille tietokoneaikaan sovellettuna. Internet-new-agen ja fyysisen ja digitaalisen välisen dualismin seasta löytyy modernin ihmisen suurin pelko: ”I don’t want to be swallowed by the internet.”

Autre ne Veut: The Body EP (2011)
Sananmukaisesti hypnagogisuus viittaa nukahtamisen ja hereilläolon väliseen tilaan. The Wiren David Keenan toi termin musiikin yhteyteen vuonna 2009 ja viittasi siihen, kuinka lapsuuden pop- ja mainoskulttuurin aiheuttamat alitajuiset äänitahrat heijastuvat tehdyssä musiikissa. Siinä missä Ariel Pinkin muistikuvissa soi 1970-luvun radiorock ja AOR, henkilöllisyyttään suojelevan brooklynilaisen Autre ne Veutin tajunta on ikuisesti 1980- ja 1990-lukujen r&b:n ja radiosoulin kyllästämällä  taajuudella.

KULTTUURITEKO

James Ferraron viime vuonna julkaistu Far Side Virtual -albumi on noteerattu 2010-lukulaisen internetin inspiroiman hypermodernin konemusiikin kulmakiveksi. iPad-kantinen ja -teemainen albumi on jinglekollaasi, joka halvassa digitaalisuudessaan muistuttaa 640×480-kokoisisten putkinäyttöjen VGA-kuvasta, Windows95:stä, The New Aestheticin visuaalisesta kuvastosta ja niistä ironisista screenshoteista, jotka liität Facebook-tilisi coverphotoksi. Jäljelle jää kysymys: neroutta vai typeryyttä? The Wire -lehti oli ensimmäisen puolella ja valitsi Far Side Virtualin viime vuoden levykseen. Samoin Simon Reynolds intoutui vertaamaan Ferraron ”hypermusiikkia” Retromania-kirjassaan filosofi ja mediakriitikko Jean Baudrillardin ajatuksiin.

#1: James Ferraron musiikkia ei tarvitse kuvailla kappaleen nimeä enempää: Starbucks, Dr. Seussism, and while Your Mac Is Sleeping, silvuplee.

#2: Autre ne Veutin hypnagogian syvyydestä kertoo, että ainakaan minä en keksi onko Sweetheart samplattu 1980-luvulta vai muusikon oma tekele. (Oskari Onninen)

http://www.youtube.com/watch?v=ExMb6S2P7rM

Hyperdub

MIKÄ

Kode9:n vuonna 2004 perustama lontoolaisyhtiö Hyperdub oli määräävimmässä osassa, kun dubstepistä muotoutui yksi ensikymmenluvun vaikutusvaltaisimmista genreistä. Ropisevasta rytmiikasta johdettiin niin brostep-buumi kuin post-etuliitteen saaneet dubsteppaajat, jotka loivat 2010-luvun kokeellisen konemusiikin ydinmehut. Nyt Hyperdub on laajentanut ilmaisuaan myös dubstepin ulkopuolelle ja ansaitsee paikkansa tällä listalla julkaisemalla Laurel Halon ja Dean Copelandin & Inga Bluntin kaltaisia artisteja.

MITÄ

BurialMalaDarkstarKode9, The Bug.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Laurel HaloQuarantine (2012)
Hippos in Tanksille kaksi ep:tä julkaisseen Laurel Halon debyyttitäyspitkällä soivat rikkinäiset popmelodiat, vääristyneet rytmit ja solmuun menneet nollat ja ykköset. Lopputulos on kuin Björkin ja Fenneszin lapseen olisi mennyt sikiövaiheessa tietokonevirus.

Dean Copeland & Inga BluntBlack Is Beautiful (2012)
Myös Hype Williams -nimellä tunnetun kaksikon tuorein levy on dub-rytmistä digitaaliklaustrofobiaa, loputtomia sämplejä ja merkityksiä pakenevia äänifragmentteja. Eli toisin sanoen kaikkea sitä, mitä uraauurtava popmusiikki on vuonna 2012.

KULTTUURITEKO

Burialin Untrue (2008) on albumi, jonka tulisi sijoittua kaikilla 2000-luvun tärkeimpien levyjen listoilla vähintään top3:een, vaikka levy taitaa yhä olla liian undergroundia rokkilehtien mallilukijoille. William Bevanin epäsäännöllisillä rytmeillään hukuttanut citymelankolia innosti musiikkitoimittajat runoilemaan ja loi soonisen pohjakiven kymmenille viime vuosien merkkiartisteille The xx:stä ja James Blakesta The Weekndin ja Draken kaltaisiin uuden ajan r&b-tähtiin.

#1: Viime kevään Kindred-ep:llä Burialin metropoli soi entistäkin synkempänä.

#2: Vaikka dubstepista tai post-dubstepista on aivan turha puhua, Laurel Halon Carcass-kappale on esimerkki Burialin vaikutusvallasta nykymusiikissa. (Oskari Onninen)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Sarjan kolmas osa ilmestyy huomenna.