Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo – Vyötä kupeesi ja tule!

Helmi Levyt

Vyötä kupeesi ja tule! on viimeinen albumi, jonka Joose Keskitalo tekee Kolmas Maalmanpalo -yhtyeen kanssa.

Tarinasammio, vinksahtanut kertomuskokoelma ja saarnasarja.

Vyötä kupeesi ja tule! on Joose Keskitalon kuudes albumi, mutta samalla paljon muutakin kuin pelkkä äänite. Se on tarinasammio, vinksahtanut kertomuskokoelma ja saarnasarja. Levy kuulostaa siltä kuin se olisi löydetty karjalaisesta perinnearkistosta ja tuotu vastahakoisesti päivänvaloon. Ei ihme, että sen työnimenä kulki ”Muunnelmia Faustista”.

Faust esiintyi ensi kertaa saksalaisessa kansantarinassa 1500-luvulla. Hän oli lahjakas tiedemies, joka myi sielunsa Mefistofeles-paholaiselle saadakseen käyttöönsä rajattoman tietomäärän ja nautinnon. Tarinaa ovat varioineet kirjailijat Göethestä Manniin ja populaarikulttuurissakin viittausten määrä on rajaton: Mefistofeles esiintyy esimerkiksi Radioheadin Videotape-kappaleessa.

Vaikka työnimet ovat työnimiä, on tulkinta-asetelma albumin kohdalla liian herkullinen, jotta sen jättäisi täysin huomiotta. Keskitalon Faust-variaatiot kun eivät kalpene isompienkaan nimien rinnalla. Niissä ihminen myy sielunsa viinan, tanssin ja himon perkeleille.

Kuudetta levyään varten Keskitalo on kutsunut kantoapuun tutun hautajaissaattueensa, Kolmannen Maailmanpalon. Se on kuulijalle ilo, sillä Arwi Lindin, Petri Alangon ja Mikko Kankaanpään muodostaman orkesterin toisinaan tunkkainen, toisinaan kristallinkirkas sointi tuo olennaisen esiin Keskitalon lauluista. Sitä kuunnellessa ymmärtää viimeinkin, mitä Pekka Streng tarkoitti ”romukasan svengillä”.

Se ei paisuta kappaleita pöhöttyneiksi, vaan hillityin ja minimalistisin piirroin hahmottelee niiden ääriviivat. Yhtä tärkeää kuin mitä kuulee on mitä jää kuulematta, sillä siellä piilee mystiikka. Ilmiötä korostaa, ettei levyä ole tehty täysvarustellussa huippustudiossa, vaan Keskitalon työhuoneella Helsingin Pihlajamäessä.

Nykytekniikalla eroa tuskin kuulee, mutta tuntuu kuin alkeellinen nauhoitustila olisi tartuttanut syntyneeseen tuotteeseen omaa karua charmiaan. Se tarttuu samalla tavalla kuin Makro Roinisen läsnäolo Hiihtäessä korvessa -välisoitolla. Läsnäolo on myös attribuoitu levyn kansivihkoon.

Välisoitoilla on keskeinen osa Vyötä kupeesi ja tulen rakenteessa. Ne erottavat toisistaan varsinaisia kappaleita, kertomuksia, ja suovat kuulijalle ansaittuja hengähdystaukoja. Sellainen on esimerkiksi Tavataan pohjassa, jolla Tervetuloa-avausraidan teeman käy varioimassa maanmainio The Bad Ass Brass Band.

Mutta nyt, hyvät naiset ja herrat, on puhuttu tarpeeksi. On aika lähteä 35 minuutin tarinankeruuretkelle hiihtämällä kylmään pakkasyöhön Keskitalon tekemää latua pitkin. Työntäkää karvalakkinne syvälle päähän ja sysätkää Stolichnaya-pullonne syvälle povitaskuun. Tulette tarvitsemaan sitä sekä lämmikeeksi että haavojen puhdistukseen. Kiinnittäkää lyly ja kalhu saappaisiinne ja sauvokaa hankikannolla hallusinaatioiden ja näkyjen synkkään kuusimetsään. Kuuletteko tuon?

”Synnin malja pohjaan juokaa
tulkaa ja kuunnelkaa
kun piru soittaa viulua
Tervetuloa, tavataanhan pohjassa?
Maksaa yhden sielun vaan”

Vaaditaan kaksi säkeistöä Tervetuloa-kappaleen körttivirttä, että ollaan täydellisesti Joose Keskitalon maailmassa. Mutta minähän olen ateisti! En minä usko paholaisiin, sieluun tai syntiin. Entä sitten? Joose panee minut uskomaan.

35 viiden minuutin ajan minä pelkään Herra Sebaotia ja hänen taivaallista sotajoukkoaan. Uskominen johonkin osoittaa aina, että ollaan tekemisissä erinomaisen kirjoittajan kanssa. Saa luottaa hetken toiseen maailmankuvaan. Tai joutuu luottamaan. Vyötä kupeesi ja tulen kohdalla Keskitalo osoittaakin proosalliset kykynsä vahvemmin kuin koskaan.

Saavumme hiihtoretkellämme rähjäiselle mökille. Korviin kantautuva seitsemän kahdeksasosaa käsittävä kitarariffi muuttuukin yllättäen kolmeksi neljäsosaksi – valssiksi yksijalkaisille.

”Älä liiskaa kärpästä
se on juonut sinun kustasi
syönyt sinun ruumista
osa siitä on sinua”

Kärpäset on vastenmielinen. Se on naturalistinen kuvaus juopon ja kärpäsen pohjimmaisesta yhteneväisyydestä. Kappale, kuten siitä tehty ulostamista, eläviä ja kuolleita hyönteisiä sekä deekuromantiikkaa sisältävä videokin, vie ruokahalun.

Kuka tuolta hiihtää vastaan? Sehän on Aleksander Aava! Hän on lähtenyt metsästämään riistaa, mutta joutunut vuolemaan irti kylmettyneen lihansa. Sen ovat syöneet korpit. Lopulta ne ovat vieneet hänen sielunsakin. Keskitalon kappale on rakenteeltaan samanlainen luuranko kuin aiheensakin. Vain yksinkertainen tausta, jonka päälle Joose kertoo Aavan tarinan. Lihaa luiden päälle tarjoaa kuitenkin torvisektio, joka soittaa hienon kertosäkeen.

Annetaan Aavan jatkaa tuskallista taivallustaan. Tämän mentyä huomaa, miten puut alkavat huojua lempeästi kolmijakoisessa rytmissä.

”Rakkaus tuo muukalainen
hänellä on harmaa talvitakki yllä
Ja sinä sanot, ettei sinua enää pelottaakaan
sillä tahdot, että hän olisi varma”

Rakkaus tuo muukalainen on minimalistinen valssi. Se on kaunis, mutta surullinen allegoria rakkauden saapumisesta elämään ja sen menettämisestä.

Johan tuli suksiin vauhtia! Jostain kiirii tiukka, kaiken ratkova rock-rytmi – synnin ääni.

”Annettiin taivaasta viinaa
josta tulee se hyvä meno
ja kun Herra sinua kutsuu
niin vastaa silloin: ’Minä kuulen!’”

Vyötä kupeesi ja tule!, albumin nimikkoraita, lienee suosikkini. Se tuo mieleen Neljä hevosta ja hautajaissaattue -kappaleen, joka on kaikkien aikojen mielitiettyni Kolmannelta Maailmanpalolta. Riipivä ja yksinkertainen poljento, halu ja kieltäymys, hetken huuma ja ikuinen katumus muodostavat niin voimakkaan tunnelatauksen, että tekee mieli yhtyä lopun Halleluja-huutoihin, nyörittää uuma ja vastata Herran kutsuun. Rock vie kuitenkin voiton ja syntisenä lähden mieluummin mukaan hekumalliseen tanssiin.

Hangessa kyhjöttää puolipaleltunut ihmismytty. Se pyytää pienen huikan viinaa ja kertoo tarinan.

”Meedio Mouhu asui pienessä murjussa vähän matkaa kellaritalosta
Sen seinät oli maalattu ennustuksilla, jotka varoittivat lopunajoista”

Meedio Mouhu on mahtava teksti. Se on kertomus väärästä profeetasta, joka kuljeskelee satamassa ja haaveilee ihmeteoista. Viina kuitenkin vie. Lopulta Mouhu epäonnistuu vetten päällä kävelyssä ja hukkuu.

Outo valo ympäröi hiihtoretkueemme.

”Olemme tulleet nyt sinun luoksesi
Olemme tehneet sen ennenkin
Ja suumme sanat
ovat tulinen palava miekka”

Olemme tulleet luoksesi on kahden akustisen kitaran säestämä hengellinen huokaus. Eittämättä kaunis ja harras kappale, mutta Meedio Mouhun ja seuraavan Mene säkin sisään -biisin välissä se tuntuu pelkältä välipalalta. Mitä taas Faustiin tulee, on kappale ainoa, jossa sielun myyminen eksplisiittisesti mainitaan.

Kuu kulkee varjoon. Tulee täysin pimeää. Latu narskuu.

”Kun valoon kuljen
kepeästi viheltäen tulen
Menen sen sisään
ja jään pimeään”

Mene säkin sisään on rauhallisessa tempossa kulkeva happoinen folk-veto, jossa yksinkertaisilla keinoilla: sähkökitaralla, bassolla, yksinäisellä rummulla ja stemmalauluilla, saadaan aikaan polveileva ja pitkälle kantava, yli kuusiminuttinen kappale.

Lopultakin hiihtoretkemme on päättymässä. Stolichnaya-pullot kolisevat reessä tyhjyyttään ja katso, Pyhä Arseni on meitä vastassa!

”Pyhä Arseni, pyhittäjä
saapui Laatokan rannalle
Konevitsan saarelle
Ja siellä hän kohtasi pirun
joka kovin oli vaivannut
sen saaren asuvaisia”

Päätösraita Pyhä Arseni on hengellinen laulu, joka kuulostaa raukean kesäillan valssilta. Se on levyn kappaleista kaikkein uskonnollisin ja kristillisen maailman ulkopuolisesta kuuntelijasta yhdentekevin. Kolmannen Maailmanpalon kuorona laulamat kertosäkeet antavat hieman koomisen vaikutuksen, vaikkei legendassa laatokkalaisesta ortodoksipyhimyksestä sinänsä pitäisi olla mitään naurettavaa.

Sellainen retki on Vyötä kupeesi ja tule! Sillä ilmenee paljaasti laulunkirjoittajan pyhä kolminaisuus: jumala, rakkaus ja kuolema. Niistä Keskitalo laulunsa tekee. On ne toki tehty myös kansanlauluista, bluesista, virsistä ja folkista, kuten aiemmillakin julkaisuilla.

Tekemisen tulos, Vyötä kupeesi ja tule!, on vaikea levy. Siitä on hankalaa pitää. Se vieraannuttaa. Ensikuuleman jälkeen sitä ei oikein uskalla laittaa soittimeen, mutta väkisin siihen palaa. Silloin haluaisi oikeastaan juosta karkuun, muttei vain pääse. On istuttava aloillaan ja katseltava näyt loppuun, mutta siellä, viimeisten tahtien haihtuessa, koittaa lunastus.

Joose Keskitalon tuotanto muodostaa jo sellaisen korpuksen, että sitä on pakko verrata suhteessa itseensä. Uusin tulokas ei ole niin loistava tai uusvanhassa tuoreudessaan hätkähdyttävä kuin Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo– tai Tule minun luokseni, kulta -albumit. Se on silti ainutlaatuinen.

Suomalaisessa populaarimusiikissa ei ole paljon lausuttuja tarinoita. Nyt on viimein jotain, joka yhdistää Nick Caven The Carnyn freakshow’n Tuomari Nurmion perinnetietoiseen Luuta ja nahkaa -kauteen. Siitä on syytä olla kiitollinen.

84 Vyötä kupeesi ja tule! on haastava kokonaisuus, joka kuitenkin pitää kuulijan mustassa korpinnokassaan alusta loppuun – ei hellästi, vaan niin, että vähän sattuu.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Kärpäset-kappaleen videon on ohjannut Lauri Ainala.