Itsenäisten rekkakuskien voima – 10 vihaista vaihtoehtorockyhtyettä, jotka katosivat

Tad oli Sub Popin äänekkäin bändi.

Tad oli Sub Popin äänekkäin bändi.

Paistirasvan hajuisen klubin lavalle kapuaa hikinen ryhmä. Olut lämpenee Styrofoam-kupissa, mutta niin myös tunnelma. Basso ja rummut jurnuttavat kuin V12-koneen männät. Laulaja mutisee sulkeutuneesti tai ärjyy traktorinsa tulpat nuotteja paremmin tuntevan maaltamuuttajajussin aggressiota. Jostain yliopistosta on noukittu kitaristi, jolla on joku avantgardemanifesti taskussa, mikäli poliisi sattuu kysymään melusaasteelle oikeutusta. On immigroiduttu Seattleen, Chicagoon tai New Yorkiin ja kaikkia potuttaa.

Siinä stereotypia 1980-luvulla uransa aloitelleista ja 1990-luvulla himmeään kukoistukseen nousseista yhtyeistä, joista osa onnistui kiinnittämään myös isojen levymerkkien huomion ahdistuneisuudellaan ja raskaudellaan.

Nuorgam esittelee kymmenen liian vähälle huomiolle jäänyttä, omaan ankaruuteensa tukehtunutta äijärockaktia suoraan historian lihaläjästä.

#1 Steel Pole Bath Tub

Steel_Pole_Bath_Tub_-_The_Miracle_of_Sound_in_MotionAloita tästä: The Miracle of Sound in Motion (1993)

Mitä: Covereihin ja sämpleihin luottanut friikkibändi oli alternativebuumin salamatkustaja, jonka hällä-väliä-asenteellisten slackernoise-levyjen ei olisi pitänyt alkujaankaan menestyä millään mittapuulla. Lopullinen itsesabotaasi oli suunnitelma The Carsin debyyttialbumin coveroimisesta kokonaisuudessaan, jonka jälkeen levy-yhtiö hyllytti yhtyeen.

Entä sitten: Vuoden 1995 jälkeen Steel Pole Bath Tub oli telakalla, kunnes Cars-projektin tuotokset saatiin lopulta 2001 ulos Unlistenable-nimisenä julkaisuna. Edellisen kerran yhtye on aktivoitunut 2008.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Trenchmouth

trenchmouth-versusAloita tästä: Trenchmouth Vs. the Light of the Sun (1994)

Mitä: Lokerointiin taipumaton chicagolaisyhtye yritettiin asettaa muun muassa posthardcore-brändin alle, mutta seikkaili usein mukavuusalueidensa ulkopuolella. Vs. the Light if the Sun on no wave- ja dub-vaikutteita sekoitettuna normaalia 1990-luvun monokromaattista räimettä itsepäisemmäksi paketiksi.

Entä sitten: Viisi albumia julkaistuaan yhtye hajosi 1996. Fred Armisen loi uran Saturday Night Live– ja elokuvatähtenä. Chris DeZutterista tuli orgaanisen kemian opettaja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Tar

tar-jacksonAloita tästä: Jackson (1991)

Mitä: Northern Illinois Universityn kasvattien Mike Greenleesiin ja John Mohrin hardcore-bändin myöhempi inkarnaatio vaikutti Chicagon noise-skenessä muutaman vuoden ajan mm. Jawbonen kanssa yhteistyötä tehden.

Entä sitten: Tar kieltäytyi systemaattisesti isojen lafkojen kanssa toimimisesta, eikä uransa loppuvaiheessa kokenut keikkailuakaan mielekkäänä. Yhtye hajosi Over and Out -albumin jälkeen 1995.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 TAD

Tad_8_Way_SantaAloita tästä: 8-Way Santa (1991)

Mitä: Seattlen ensimmäisiin grunge-bändeihin ja Sub Popin varhaisimpiin kiinnityksiin lukeutunut TAD on mainittu kyseisen levymerkin äänekkäimpänä. Robert Christgaun 1990-luvulla noiserockbändeille lanseerama termi ”pigfuck” sopii bändille kuin lihamuki käteen.

Entä sitten: Tad Doyle ja kumppanit missasivat kaksi major label -tilaisuutta (Giant Records ja Elektra), mutta hiipumisen jälkeen yhtye on päätynyt ainakin yhden dokumenttielokuvan aiheeksi. Johtohahmo Doyle on vetänyt sekalaisia bändiprojekteja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 Killdozer

Killdozer_Twelve_Point_BuckAloita tästä: Twelve Point Buck (1987)

Mitä: Äänellisiä pohjamutia jyystävä Killdozer edustaa noiserockin klassikkoja tunnetummasta päästä, mutta bändi on jäänyt myös aina Touch and Go -sisaryhtye Jesus Lizardin varjoon. Ansaitsemaansa huomiota bändi alkoi saada miehistönvaihdosten ja Steve Albinin tuottajaksi siirtymisen myötä 1990-luvulla – Butch Vigin ohjauksessa syntynyt Twelve Point Buck taas edustaa bändin varhaista, hämyilevää tavaramerkkisoundia parhaimmillaan.

Entä sitten: Killdozer lakkasi olemasta vuonna 1996 Fuck You, We Quit -nimisen kiertueen päätteeksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 Cows

Cows_PeacetikaAloita tästä: Peacetika (1991)

Mitä: Minneapoliksen räyhähenkinen punkblues oli tekijöidensä jatkuvaa manaussessiota, jossa Birthday Partyn, Captain Beefheartin ja Swansin kummitukset halusivat asuttaa samaa tomumajaa.

Entä sitten: Tinkimättömällä visiolla sinniteltiin kymmenen vuotta. 1998 tapahtuneen hajoamisen jälkeen vokalisti Shannon Selberg perusti Heroine Sheiksin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#7 Helmet

Helmet-Meantime-LPRECORDAloita tästä: Meantime (1992)

Mitä: Pioneerimainen newyorkilaisbändi aloitti lukuisten tässä artikkelissa mainittujen yhtyeiden tavoin Amphetamine Reptile -levymerkin suojissa, ja onnistui jotenkin uimaan Interscopelle. Meantime albumi oli pienehkö kaupallinen menestys.

Entä sitten: Helmet ei koskaan kasvanut aivan niin isoksi kuin sen olisi pitänyt. Sittemmin bändin maine on jäänyt sen oman alternative metal -jälkikasvun epäedustavaan varjoon.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#8 Claw Hammer

Clawhammer-thank-the-holder-uppersAloita tästä: Thank the Holder Uppers (1995)

Mitä: Alun perin Sympathy for the Record Industrylle levyttänyt Kalifornian punkbluesbändikin pääsi Helmetin siivellä Interscopen rosteriin. Ääniterrorismin ja alternativemaisen kitararevittelyn välillä ennalta-arvaamattomasti seilannut yhtye olisi ansainnut vuoden 1995 Super Things -kappaleella hitin, mutta jälkigrunge teki jo tuhojaan.

Entä sitten: Näivettyminen omaan outouteen. Viimeinen pitkäsoitto Hold Your Tongue ilmestyi 1997. Bändi jatkoi keikkailua vuoteen 2000.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#9 Surgery

Surgery_-_ShimmerAloita tästä: Shimmer (1993)

Mitä: Kuinka paljon Sonic Youthin kuratointityö vaikuttikaan ysärialternativen käänteisiin hyvässä ja pahassa… Kim Gordon sumpli newyorkilaisen nuoren polven noisebändin Atlanticille ja yhtye oli kahden levyn ajan marginaalisessa nousujohteessa.

Entä sitten: Laulaja Sean McDonnell kuoli astmaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#10 Cell

CELL-slo-bloAloita tästä: Slo*Blo (1993)

Mitä: Sonic Youth -kortti jälleen. Thurston Moore avitti kitarateknikkonsa Keith Nealyn bändille levytyssopimuksen. Yritys tuottaa Geffenille Nirvanan ja Sonic Youthin hybridimuoto osoittautui kalliiksi flopiksi. Debyytti Slo*Blo ns. puhalsi kaupallisesti, mutta on mainettaan parempi levy.

Entä sitten: Cell julkaisi Living Room -albumin vuonna 1994 ja katosi sen jälkeen tyystin kartalta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!