Kuukauden infografiikka

Indie-rytmit maan ja taivaan väliltä

Indie- ja vaihtoehtorock-rumpalit jäävät yhtyeissään suuria lyyrisiä totuuksia runoilevan laulajan tai musiikillisia visioita loihtivan kitaristin taustalle. Sooloartisteina tai kokoonpanonsa keulillakin monet rytmityöläiset ovat onneaan koittaneet; vaihtoehtokentällä on paineita könytä rumpujakkaralta parrasvaloihin, säveltää ja sanoittaa kappaleet itse. Ja soittaa kitaraa ja laulaa ja tuottaa.

Indierytmittäjien tapaan myös vanhempi kaarti on tehnyt samaa: The Who’n Keith Moon, The Beatlesin Ringo Starr, jopa Scorpions-rumpali Herman ”Ze German” Rarebell. Suureen suosioon ovat nousseet sooloartisteina esimerkiksi Phil Collins (Genesis) ja Don Henley (Eagles). Taiteelliseen riemuvoittoon on yltänyt Terry Bozzio (Frank Zappa) säveltämällä kokonaisia teoksia lyömäsoittimille.

Mukaan on otettu myös ne rumpalit, joilla ei ole ollut tarvetta tai kanttia sooloilla omalla nimellään. Rajankäynnin ongelmana on esimerkiksi The Special Goodness, joka on kahden miehen yhtye, jossa Weezer-rumpali Pat Wilson toimii kitaristi-laulajana.

Oheinen, äärimmäisen tarkalla subjektiivis-tieteellisellä mutu-metodilla laadittu nelikenttä kuvaa rumpalien ensimmäisen soololevyn sijoittumista kahdella akselilla. Vaaka-akseli ilmentää levyn rumpalius-astetta: vasemmalla hillityn vähäeleinen hiplailu, oikealla villisti leiskuva Animal-paukutus. Pystyakseli kuvaa musiikillisen ilmiasun monisyisyyttä: alhaalla yksinkertaisen maanläheinen, ylhäällä rohkean taiteellinen.

Kuvaajan mustien pisteiden avulla käy ilmi rumpalin emoyhtyeen (tai tunnetuimpien yhtyeiden) sijoittuminen samaiselle akselistolle.

indierumpalisoolot

Kuuntele!

Kokoamallemme Spotify-soittolistalle on koostettu kunkin listatun esittäjän ensimmäisen soololevyn aloituskappale. Jimmy Chamberlin Complexin ja Russell Siminsin materiaalia ei Spotifyssa ole, joten niitä ei soittolistalta löydy.