”Hyvää 40-vuotissyntymäpäivää, Buck 65!” – yksi mies ja 10 syytä kiinnostua hiphopin periferiasta

Richard Terfry saa puhaltaa kakustaan neljäkymmentä kynttilää.

Tänään, maaliskuun 4. päivänä kanadalaisräppäri, turntablisti, dj ja radiotoimittaja Richard Terfry, alias Buck 65, täyttää pyöreät 40 vuotta. Ensilevytyksensä 1990-luvun alkuhämärissä julkaissut Terfry on juoksuttanut mahlaa valtavirran ulottumattomissa jo kolmella vuosikymmenellä. Kotimaassaan arvostettu, mutta kansainvälisesti marginaalissa puuhaava räppäri on saanut rauhassa tampata omaa polkuaan popmusiikin ryteiköissä listaykköspaineista piittaamatta. Samalla on syntynyt valtavirtaräppärit varjoonsa jättäviä sekä toinen toistaan omaperäisempiä luentoja hiphopista.

Terfryn syntymäpäivien kunniaksi on syytä kohottaa malja ja luoda pikainen katsaus tämän aliarvostetun päivänsankarin uran helmiin.

#1 BLUES PT. 1

Nuorison on hyvä olla kiinnostunut muustakin kuin iänikuisesta häsläämisestä tai pajauttelusta. Vertex-albumin (1998) Blues Pt. 1-3:lla Buck räppää vielä nuoren miehen oravamaisella äänellä suurimmasta intohimostaan, baseballista. Ei ihme, olihan hän alle parikymppisenä New York Yankeesin kykyjenetsijöiden kiikarissa ennen kuin olkapäävamma auttoi päätymään uravalinnassa musiikkiin. Baseball-viittaukset muodostavatkin tärkeän juonteen Buckin tuotannossa.

Tarkasteltaessa yleisesti Buck 65:n 1990-luvun levytyksiä, on huomattavissa selvä kehityskaari, joka alkoi tuottaa kunnolla hedelmää 2000-luvun vaihteessa. Vielä viime vuosituhannella mies operoi biittivetoisemman ja hieman perinteisemmän hiphopin parissa pyrkien kuitenkin kehittämään tyyliään omaperäisempään suuntaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 CRIES A GIRL

Buck 65 on siunattu tarinankertojalle välttämättömillä avuilla: vangitsevalla äänellä ja poikkeuksellisella draaman tajulla. 1990-luvun levytyksiin verrattuna 2000-luvulla räppäävä Buck 65 on selvästi kehittänyt itsessään juuri tätä puolta. Vaikka Buckin tuotannossa musiikki kiinnittää usein ensimmäiseksi huomion, muodostavat sanat, niiden rytmi ja Buckin ääni lopulta kappaleiden selkärangan. Taustat ovat kuin kappaleen lavasteet, jotka johdattavat tunnelmaan, mutta kuten alun perin Square-albumilla (2002) ilmestynyt Cries a Girl osoittaa, varsinainen illuusio syntyy Buckin avatessa suunsa.

“I was raised on a dirt road ghost town
Stray dogs, whole nine the gold mine closed down
I knew the woods like the back of my hand
and I would shoot the breeze with the roots of trees
Or go down by the river, watch the way the devil danced
but never took his hand even though I did have several chances
Everybody slept when the morning dew turned to frost
Darkness moved in and somebody burned a cross”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 ROSES AND BLUEJAYS

Palkitulla Talkin’ Honky Blues -albumilla (2003) ilmestynyt Roses and Bluejays on esimerkki Buck 65:n tavasta kätkeä elämän jokapäiväisyyksien ja vinon huumorin taakse monitasoisia ja sattuvia huomioita ympäröivästä maailmasta. Isästään riimittelevän artistin yksityiskohtaisesta jutustelusta rakentuu suurempi kertomus, jossa on samanaikaisesti lämpöä, surua sekä runsaasti inhimillisyyttä.

”Son of a gun
The old man is something else
In addition to being a bull-fighter and magician
He’s a lazy river, slow moving train
Future hall-of-famer, playing through the pain
He’s a grizzly bear”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 OUT OF FOCUS

Huumorin rinnalla Buck 65:n levytyksillä on usein läsnä tietty surumielisyys. Nova Scotian kuuluisimman MC:n suhteessa melankoliaan on jotain, joka puhuttelee erityisesti suomalaista kuuntelijaa. Aiempaa uraa yhteen niputtaneella, mutta myös uutta esitelleellä This Right Here Is -albumilla (2004) ilmestynyt, pohjamudissa kieriskelevä Out of Focus on osoitus Buckin kyvyistä loihtia rumasta jotain oudolla tavalla kaunista.

“I’m quick to throw the towel in, too stubborn to apologize
the future is bleak and my memories are wallet-sized
I’m out of ideas, it feels like I’m choking
All of my mirrors and promises are broken
I’m lousy and threadbare, too low to get down
Almost out of gas but can’t stand to sit down”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 BLOOD OF A YOUNG WOLF

Tämän vuosituhannen puolella Buck 65 on etsinyt levytyksillään entistä voimakkaammin hiphopiksi kutsutun musiikin rajoja, mikä on kovin mielenkiintoista, kun ottaa huomioon, että juuri 2000-luvulla hänet kiinnitettiin monikansalliselle Warnerille. Albumikolmikko Talkin’ Honky Blues (2003), Secret House Against the World (2005) ja Situation (2007) teki folk-, blues- ja kantrivaikutteista keskeisen osan miehen tuotantoa. Pitkään jatkunut ystävyys ja yhteistyö Graeme Campbellin ja Charles Austinin kanssa on vienyt Buckin tekemisiä jatkuvasti mielenkiintoisempaan suuntaan. Kaksikon vahva panos kuuluu albumien hienostuneessa musiikissa ja tuotannossa.

Secret House Against the World -albumilla takametsistä kaikuva Blood of a Young Wolf edustaa yhteistyötä Campbellin ja Austinin kanssa parhaimmillaan. Periferiasta maailmaa tarkasteleva artisti ei kuitenkaan suhtaudu itseensä liian vakavasti. Tämä Kanadan MTV:n Cribs-ohjelmassakin vuokramurjuaan esitellyt räppäri tietää kyllä oman paikkansa:

“It doesn’t happen over night though – never
Still I’m filled with wonder
Lonely like the tight rope walker
hitchhiker, long distance runner

Really boring modern music, really boring modern girl
Get me out of here I’m drowning, I don’t like this modern world
Anti-intellect & marketing. Pretty-pretty. Who needs talent?
Crying eyes we’re so out-numbered, fight for the right to remain silent
But what do I know? Who am I? My two left feet my big dumb face
I’d do the same if I had the chance, cheat the system, rig the race”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 THE FLOOR

Sinfoniaorkesterin ja populaarimusiikin yhdistämisen tuloksena voi joskus syntyä jotain muutakin kuin luotaantyöntävää mahtipontisuutta, vaikka populaarimusiikin historia ei varsinaisesti sen puolesta juuri puhukaan. Näin kuitenkin kävi vuonna 2008, kun Buck 65 esiintyi yhdessä kotiseutunsa Nova Scotian sinfoniaorkesterin kanssa. Secret House Against the World -albumilla (2005) julkaistu The Floor on mukaelma Charles Bukowskin mustelmaisesta A Smile to Remember -runosta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#7 INDESTRUCTIBLE SAM

Läjän virallisia ja epävirallisia albumeja, lyhytsoittoja, remixejä ja mixtapejä julkaissut Buck 65 on ammentanut laulunaiheita lähes kaikkialta. Vuoden 2006 Dirtywork-ep:llä aihetta laululle tarjosi muun muassa Yhdysvaltojen historia. Mullanmakuinen bluegrass-tamppaus Indestructible Sam hyödyntää sisällissodan ajalta peräisin olevaa myyttiä haudankaivaja Sam Dombeysta, ahkerasta ja rehellisestä työmiehestä, joka ei suostunut kuolemaan. Kenties tarina lämmitti erityisesti marginaaliräppärin mieltä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#8 The Outskirts

Lyömättömällä tyylitajulla varustettu Buck 65 on uuden luomisen ohella lainannut hiphopille tyypillisesti laidasta laitaan myös muilta ja jopa coveroinut sellaisia artisteja kuin Leonard Cohen, Kraftwerk, Tom Waits ja Woody Guthrie. Niinpä myös 1800-luvulta peräisin oleva espanjalainen romanssi tarjosi oivallisen pohjan Buckin riimitelylle. Sama sävelmä tunnetaan hyvin myös Suomessa, sillä muun muassa Carola levytti sen aikanaan nimellä Kielletyt leikit. The Outskirts ilmestyi vuoteen 1957 kiinnittyvällä teemalevyllä Situation vuonna 2007.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#9 ALWAYS I WILL MISS YOU. ALWAYS YOU.

Selkein piirre Buck 65:n tuotannossa on se, ettei siinä varsinaisesti ole yhtä selkeintä piirrettä. Juuri tuotannon monipuolisuudesta onkin lopulta muodostunut olellisin osa kanukkiräppärin tyyliä. Genrejaottelua pakenevat levytykset ovat olleet merkittävä syy pitkän uran jatkumiselle, sillä ne ovat omalta osaltaan mahdollistaneet uusiutumisen ja jatkuvan kehittymisen. Vuonna 2009 ilmestynyt More Heart Than Brains -albumi julkaistiin Bike for Three! -nimen alla, jonka takaa paljastuivat Buck 65 ja musiikista vastannut Greetings from Tuskan. Albumi on jälleen osoitus Buck 65:n muuntautumiskyvystä, sillä niin saumattomasti tipahtelevat hiphop-kameleontin riimit myös sähköisempään pulssiin.

http://www.youtube.com/watch?v=RWXRdAPtHsU

#10 PAPER AIRPLANES

Useammasta ep:stä koostetun, sinne tänne tempoilevan 20 Odd Years -albumin (2011) helmi Paper Airplanes paljastaa Buck 65:n herkemmän ja samalla popimman puolen. Siitä huolimatta tyylitajusta ei tingitä pätkääkään. Jenn Grantin kanssa duetoitu kappale on helposti lähestyttävä, mutta mahdoton unohtaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Kaksi tapaa aloittaa biisi. Tarkoittaako vangitseva keikka välttämättä hulppeita puitteita tai spektakelisointia? Päätä itse!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!