Hiuli hei! 12 olennaista lastenlaulua Lapsen oikeuksien päivän kunniaksi

Nuorgam toivottaa iloista Lapsen oikeuksien päivää!

Tänään vietetään Lapsen oikeuksien päivää. Teemapäivän juuret ulottuvat vuoteen 1954, jolloin YK:n yleiskokous suositteli ”kansainvälisen lasten päivän” viettämistä.

Nuorgam juhlistaa Lapsen oikeuksien päivää listaamalla kaksitoista olennaista lastenlaulua. Kappaleet ovat kronologisessa järjestyksessä ja kattavat aikajänteen 1930-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen.

#1 Georg Malmstén & Greta Pitkänen – Mikki-hiiri merihädässä (1936)

“Hiuli hei! Huolta nyt ei
merimies näin käy merta päin
Hiuli hei! Merimies ei
pelkoa tunne ei”

”Molli-Jori” ja sanoittajakumppaninsa R.R. Ryynänen ovat muun paljouden lisäksi vastuussa joistakin ensimmäisistä suomalaisista lastenmusiikkilevyistä. Tämän musiikkisatusarjan ensimmäinen osa Mikki-Hiiri ja susihukka syntyi jo 1934, mutta Merihätä on vieläkin erikoisempi. Psykedeelisempää ja pelottavampaa musiikkia ei Suomessa tuolloin julkaistu. 1980-luvulla kirjoittaja kuvitteli Malmsténin örisemän meripeikon painajaistensa möröksi, nyt mieleen tulee Arthur ”God of Hellfire” Brown. Kommunistipeikolta Mikin pelastaa Suomen Joutsen, laivaston koululaiva. Disney-yhtiö oli jo alkuvaiheessaan tekijänoikeudellisesti kärkäs, ja lakimiehet kävivät jututtamassa Malmsténia valtaisan suositun Mikki-sarjan tiimoilta. Malmstén-elämäkerran kirjoittanut Sakari Warsell arvelee, että nämä laulut säilyivät yhä uusien sukupolvien nautittavana vain, koska Disney piti lopulta Suomen markkinoita liian pieninä. (Gaius Turunen)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#2 Tapio Rautavaara – Päivänsäde ja menninkäinen (1949)

”Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen yksin tallustaa
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa”

No joo, Reino Helismaan kirjoittama Päivänsäde ja menninkäinen ei ole varsinainen lastenlaulu – vaikka ja Jimi Pääkallo ovatkin sen levyttäneet – mutta sitä laulettiin paljon alakoulussa ja varmaan lauletaan vieläkin. Päivänsäde ja menninkäinen on kaikenikäisten laulu ja eräs maailmanhistorian upeimmista rakkauslauluista. Kertokaa vain, jos joku on kuvannut mahdotonta rakkautta riipaisevammin kuin Helismaa tässä kappaleessa. Minä en keksi. Kappale muistuttaa satua Peter Panista höystettynä suomalaisen havumetsän mystiikalla. Laulun sävellys ei ole kovinkaan kummoinen, mutta Helismaa olikin ennen muuta sanoittaja ja tarinankertoja, jonka tyyli muistutti runoutta. Päivänsäde ja menninkäinen on kappaleita, joista voi hyvällä syyllä käyttää sanaa ”ikivihreä”. (Markus Hilden)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#3 Peppina Von Deringer, Lajos Garam ja Georg Malmstén – Jänöjussin mäenlasku (1952)

”Ja kohta mäen huipulta
Jussi huutaa hurjana
’Pois alta vaan, nyt lasketaan
en pelkää ollenkaan!'”

Talviurheilun suurelle ystävälle Georg Malmsténin Jänöjussin mäenlasku on aina ollut suuri suosikki. Siinä on kaikkea sopivasti: lunta, eläimiä, leikkimielisyyttä, tervettä uhoa ja hieno sanoma. Tarinan alussa lauletaan pikkupojista, mutta he ovat vain taustalla: itse kappaleen päähenkilöitä ovat jänis ja orava – nuo eläinmaailman leikkisät pikku veitikat. Oivallus sekoittaa eläimet ja ihmiset on nerokas ja lapsia puhutteleva. Niinpä kappaleen opettava lopetus ”sä usko vaan kun neuvotaan ja koita uudestaan” jää mainiosti mieleen. Jänöjussin mäenlasku on upea ja rempseä lastenlaulu, joka puhuttelee monella eri tasolla, vaikka todennäköisesti se on kirjoitettu todella nopeasti. (Markus Hilden)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#4 Tapio Rautavaara – Sininen uni (1952)

”Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö
ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö
Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:
surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin”

Keihäänheiton olympiavoittaja, elokuvatähti, sotaradioselostaja, suosikkilaulaja, jousiammunnan maailmanmestari ja multi-instrumentalisti Tapio Rautavaara oli myös lahjakas laulunkirjoittaja, jonka kynästä ovat lähtöisin muun muassa sellaiset ikivihreät kuin Isoisän olkihattu ja Vain merimies voi tietää. Ja niin on myös Sininen uni – ehkä kaikkien aikojen kaunein tuutulaulu, jonka Rautavaara sävelsi P. Mustapään ihanaan runoon. Rautavaaralta pumpulinen, unen satumaissa seikkaileva pehmeys sujuu luonnostaan, mikä tuo mieleen kysymyksen: ovatko suomalaisen mieheyden rajat jossain mielessä kaventuneet sitten Rautavaaran päivien, vaikka päinvastoin uskotaankin? Olisiko vaikka Mikko Leppilammesta tai Lauri Tähkästä laulamaan näin avosydämin unisen jäätelöpalan syömisestä pienillä hampailla? (Santtu Reinikainen)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#5 Georg Malmstén – Lasten liikennelaulu (1955)

”Muista aina: liikenteessä
monta vaaraa ompi eessä
Siksi valpas aina mieli se on
turva verraton”

Lastenlauluissa tarttuvuus on aina ollut tärkeää, mutta omasta lapsuudesta muistuu mieleen ennen kaikkea erityisesti yksi kertosäe: Lasten liikennelaulun tahdikas julistus, jonka varaan oli hyvä rakentaa opetusvideoita. Nykyisin kappaleen neuvo ”siinä missä on paha paikka, turvaudu poliisiin” vaikuttaa lähinnä huvittavalta. Vaikka eipä niitä poliisisetiä meillä maalla lapsuudessakaan näkynyt, paitsi satunnaisesti oppituntien vieraana. Viimeinen säkeistö on suorastaan pelottava: leikit saavat hirveän lopun ja äiti odottaa sydän syrjällään lasta koulusta. En muista tehosiko pelottelu sellaisenaan, mutta se ei jää kappaleen loputtua kummittelemaan ajatuksiin, kiitos hyväntahtoisemman kertosäkeen. (Markus Hilden)

Kuuntele Georg Malmsténin ja lapsikuoron esitys Spotifystä.

#6 Saukki ja Oravat – Pikkuoravien kuuraketti (1962)

”Hei Kuu-ukko
Ei pidä sinun sureman
Saukki Kiertää vai pari kierrosta
Ja jälleen palajaa”

Saukki eli Sauvo Puhtila on suomalaisen populaarimusiikin jättiläisiä, mies jonka sanoituksia on levytetty noin 2 000 kappaleen verran. Mittavaan tuotantoon mahtuu paljon helmiä, mutta rakastetuimmat työnsä Saukki teki Pikkuoravien kanssa. Niiden kohdalla lauluista puhuminen on harhaanjohtavaa, sillä oikeastaan kyse on pienistä radionäytelmistä. Saukin ja Oravien tuotannosta listalle voisi valita melkein mitä vain, mutta 1965 levytetty Pikkuoravien kuuraketti tiivistää olennaisen. Oh Susannaa kierrättävä laulu onnistuu yhdistämään 1960-luvun avaruuskilvan railakkaaseen leikkimieleen ja ikuiseen valtapeliin lasten ja aikuisten välillä. (Juha Merimaa)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#7 Finntrio – Lounatuulen laulu (1970)

“Sillä on pitkä sininen tukka
ja viikset auringon säteistä
sillä on hampaissaan kanelinkukka
ja siivet on pilvenhöyhentä”

Säveltäjä Kaj Chydeniuksen ja lastenkirjailija Kaarina Helakisan yhteistyönä syntynyt Lounatuulen laulu on satumaisen tunnelmansa ansiosta yksi kotimaisen musiikkihistorian vaikuttavimpia kappaleita. Se ei ole yksiselitteisesti lastenlaulu, vaikka se on julkaistu useilla lastenmusiikkia esittelevillä kokoelmilla. Alun perin kappaleen levytti folk-yhtye Finntrio vuonna 1970. Ikäni vuoksi kappale tuli minulle itselleni tutuksi 1990-luvun alussa Tenavatähti-kilpailuun osallistuneen Ella Lahtisen tulkintana. Yli 40 vuotta sitten sävelletyn ja sanoitetun laulun sanoma on yhä ajankohtainen. Nythän maailmassa on tekstissä mainittuja mustia kaupunkeja, viivasuoria suita ja nälkäisiä lapsia enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lounatuulen laulu ei kuitenkaan ole synkkä, vaan pikemminkin surumielinen ja leikkisä. Kappale muistuttaa, että ei ole niin suurta pimeyttä, etteikö jostain kajastaisi valoa. Chydenius ja Helakisa ovat onnistuneet tiivistämään tuon tärkeän viestin alle kolmeen minuuttiin. (Tuomas Kokko)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#8 M.A. Numminen – Kaupungin kumma lääkäri (1971)

”No johan sitä puhuttiin melkein joka paikass’
että onpas siellä omituinen meininki
kun lääkäri makaa siellä potilaitten kanssa
ja on vähän kipeä ittekkin”

Love Recordsin yli 40 vuotta sitten julkaisema lastenmusiikkilevy Niemisen pojat ja naapurin äijä – Suutari Joonaksen iltapäivä, osa II on lajissaan yhä lyömätön. Sen kappaleista paikan tällä listalla ansaitsisivat yhtä hyvin Sakari Lehtisen Suutari Joonaksen rauhanmarssi (”Suutari Joonas tekee vahvoja kenkiä, ne on niin vahvoja että niillä voi potkia penkkiä”), Sinikka Sokan Kenkä voi olla auto (”Mut arvaas mikä on ihmisjalan sairaala? No se on sitä kun jalka on kipsissä”) tai Rauli Badding Somerjoen Kaaleppi Aaltonen (”Kaaleppi oli hyvin kärttyisä”), mutta suotakoon kunnia yhdelle albumin pääasiallisen sanoittajan ja säveltäjän M.A. Nummisen esittämistä kappaleista. Kaupungin kumma lääkäri kertoo kaupungin lääkäristä, joka on ”kumma”, koska ”ottaa liikaa teetä” ja ”siksipä usein hermostuu”. 99 sekunnin mittainen triptyykki esittelee ironisen skenaarion, jossa lääkäri sairastuu itse ja joutuu samaan huoneeseen omien potilaidensa kanssa. Tilanne äityy niin kriittiseksi, että Numminen vaihtaa hetkellisesti kappaleen tyylin haitarivetoisesta jenkasta keskiaikaiseksi, cembalon säestämäksi uutiskatsaukseksi. Sen aikana selviää, että lääkärin toisessa kaupungissa asuva kollega rientää apuun ja meiningin omituiseksi todettuaan määrää kaikille hyvänmakuista ja tehokasta lääkettä – ”ja kaikki paranivat”. Tarinan lopun opetus, joka kuullaan jälleen jenkan tahtiin, on mitä ajankohtaisin tänäkin päivänä: ”Liiasta työstä vain hermostuu ja pahoista lääkkeistä pahentuu mutta hyvistä friskaantuu”. (Antti Lähde)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#9 M. A. Numminen – Minä soitan harmonikkaa [Krokotiili Genan syntymäpäivälaulu] (1977)

”Jalankulkijat juoskoon, astukoon lätäköihin
Kiiltäköön asvaltti vetinen
Eihän tietää voi kansa, joka märkä kulkee
Miksi oon tänään niin iloinen”

Vaikka neuvostoliittolaisen lastenkirjallisuuden klassikko, Eduard Uspenskin Fedja Setä, oli lapsuuteni suosikkiteoksia, jäi Uspenskin toinen tunnettu satuhahmo, haitaria soittava Krokotiili Gena melko tuntemattomaksi hahmoksi. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa Genasta kertovaan animaatiosarjaan sävelletystä riemukkaasta syntymäpäivälaulusta, jonka teki suomalaisille tunnetuksi M. A. Numminen. Erityisen hieno on laulun ensimmäisen säkeistön kuvaus Moskovan kiireestä. Vaikka viemäröinti on sittemmin vähentänyt lätäköiden määrää suurkaupungin kaduilla, juoksevat jalankulkijat yhä. Ja kukapa ei haluaisi viittäsataa jätskiä. (Juha Merimaa)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#10 Matti Pellonpää ystävineen – Keke Rosberg Formula Rock (1984)

”Mikä on kikka sen?
Se kun varoo pikkasen”

Matti Pellonpään lastenlevystä Jurtzantaa ei koskaan noussut ihan ansaitsemaansa arvoon. Sen tunnetuin kappale, Juice Leskisen sanoittama Keke Rosberg Formula Rock, on kotikutoisine kilpa-autotehosteineen mainio temmellysbiisi myös sukupolvelle, jolle Kimi Räikkönen on Kekeä tutumpi kuljettaja. Aikuisin korvin kuunneltuna kappale antaa myös selkeän kuvan siitä, mitä mieltä Juice ja Pellonpää olivat rata-autoilun järkevyydestä. Iva ei mennyt ohi Kekeltäkään, joka kerrotaan kappaleen kuultuaan peruttaneen esiintymisensä mainosfilmillä yhdessä Pellonpään kanssa. (Juha Merimaa)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#11 Riku ja kaverit – Sisilisko (1996–2001)

“Se setä sisilisko, velmu veikeä
tekee hyttysistä ihme häkkyröitä”

Studio Julmahuvin lastenohjelmaa juontanut Touko-Pouko olisi voinut tehdä fokusoituneempaakin musiikkia. Lahden seudulla vuosina 1996–2001 hämmentänyt, ”karaoketeknoryhmäksi” itseään nimittänyt Riku ja kaverit ei ole niin tuntematon kuin voisi kuvitella. Itse ”Riku” soitti Selfish Shellfishissä ja kavereihin kuului muun muassa Liimanarinassa ja sarjakuva-alalla ansioitunut Karri Laitinen. Sisilisko toimii parhaiten bändin muiden biisien joukossa: pienet pervoilut nerokkaan halpoine synataustoineen ja Cafe Veijon Baari -tason lauluäänineen saavat kavereikseen tween vilpitöntä naiiviutta ja lopulta myös lastenlaulun. Itse olin pienenä liiankin kiinnostunut ötököistä, joten huoneessa asuva sisiliskokaveri oli kuin vanha tuttu. Ja sanojen perusteella selvä tilataiteilijahippi. (Gaius Turunen)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#12 Tohtori Orff ja Herra Dalcroze – Virtasen Jone (2000)

“Ooooo, se on pingiksen maa
Siellä pelasin ping pong
ja hävisin ding dong
muttei haittaa”

Virtasen Jone, kuten muutkin Orffien (bändin nykyinen, lyhennetty nimi) klassikot, toimii parhaiten livenä. Silloin yleisö saa astua bändin joukkoon soittamaan sen kanssa sulkapallomailakitaroita, saippuakuplameri täyttää lavan edustan puhaltajien tehdessä ylitöitä ja kaikilla on hirveän kivaa. Kun Orffit päätyvät ajoittain ”aikuisten” kesäfestareille esiintymään, tulee ulkomaanvieraille kovat paikat tämän lavashown rinnalla. Orffien rumpalilla ja Noitalinna huraasta tutulla Hannu Sepposella oli jo 1990-luvulla lastenmusiikkiyhtye Tilitants, joka tarjoili ainoalla albumillaan aikuisten musiikkilajeja siekailematta. Näin myös Virtasen Jone on kevyesti tämän maan punkpoprallien ylintä luokkaa. Vähempää eivät lapset ansaitse. Orffien asenne on kuin Jonella itsellään: kun kaivetaan kunnolla, niin vaikka sinne Kiinaan asti! (Gaius Turunen)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

Osa 5: Jälkipolvet

M.A. Numminen
Giffaa hei! #136: M.A. Numminen

M.A. Numminen
Tartu mikkiin, komeljanttari! Eli 10 suomalaista näyttelijää, jotka kannatti päästää studioon

Matti Pellonpää
”Jos Hämeenlinnaan vielä päästä vois” – 5 + 1 kovinta Johnny Cash -käännöstä

Tapio Rautavaara
Musisoivat urheilijat Top 40, osa 5

Tapio Rautavaara
© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress