Teemu Eskelinen perkaa Ruotsi-popin kuninkaallisten tuotannosta lisää heikommin tunnettuja helmiä.
Koska ensimmäinen Nuorgam-juttuni aikoinaan kertoi Abbasta, päätin Nuorgamin toisen tulemisen yhteydessä kaivella lisää maailman menestyneimmän ruotsalaisyhtyeen tuntemattomampia, mutta suurimpien hittien kanssa täysin yhdenvertaisia kappaleita.
Toinen kimmoke tähän oli viimekesäinen vierailuni Tukholman Abba-museossa, mikä sai paneutumaan ja syventymään yhtyeen musiikkiin vielä intensiivisemmin. Ymmärsin, että Bennyn ja Björnin sävel- ja sanakynät vain terävöityivät loppua kohden kokemuksen (musiikista ja elämän eri alueilta, hyvässä ja pahassa) karttuessa.
Abba-museon avaamisesta tulee tänään 7. toukokuuta kuluneeksi päivälleen viisi vuotta.
Vaikka Abban viimeinen albumi The Visitors oli selkeästi vaisumpi myyntimenestys kuin pari edeltäjäänsä, olen listannut siltä (ja albumilta lohkaistujen singlejen b-puolilta) näille kahdelle listalle yhteensä seitsemän kappaletta.
#1 Disillusion (Ring Ring, 1973)
Agnetha Fältskog, kuten kaikki muutkin Abban jäsenet, oli tehnyt jo mainittavan uran ennen Abbaa. Agnetha myös sävelsi ja sanoitti osan soololevyjensä materiaalista. Disillusion on ainoa Abban nimissä julkaistu Agnethan sävellys bändin aktiiviaikana (sanoitus on Björnin käsialaa). Ruotsinkielinen versio kappaleesta julkaistiin nimellä Mina ögon Agnethan sooloalbumilla Elva kvinnor i ett hus vuonna 1975. Tiettävästi Benny ja Björn yrittivät patistaa Agnethaa kirjoittamaan enemmänkin kappaleita Abballe, mutta tämä vetosi lastenhoitovelvoitteisiin ja siihen, etteivät hänen kappaleensa olleet hänen omasta mielestään Abballe sopivia. Toista Agnethan sävellystä I’m Still Alive (sanoitus Björnin) Abba esitti ainoastaan livenä vuoden 1979 kiertueella, ja tämän kappaleen virallinen liveversio julkaistiin vasta vuonna 2014 Live at Wembley Arena -albumilla.
#2 Suzy Hang-Around (Waterloo, 1974)
Ryhmän ulkopuolelle jättämisestä kertova kappale, jonka aiheeseen useimmat, joilla sisaruksia on, saavat varmasti jonkinmoista kosketuspintaa. Björn, vuotta vanhemman isoveljen roolissa, ei tahdo pikkusisko-Suzyn roikkuvan häntäkärpäsenä perässään ja kavereineen kehottaa häntä häipymään ja hankkimaan omia ystäviä. Ja kun Suzy-parka menee kertomaan äidille, isoveli saa äidiltä nuhteet. Mutta siinä samassa, kun äiti kääntää selkänsä, isoveli ja kaverit julmasti jatkavat kiusaamista. Kappale ei kerro, mitä Suzylle tapahtui tämän jälkeen: saiko hän omia ystäviä, vai jäikö lopulta yksin. Biisistä tavallaan puuttuu kolmas säkeistö.
https://youtu.be/UZnwHeSnOJc
#3 Hey, Hey Helen (Abba, 1975)
Toinen kipeän aiheen kappale. Kappaleen päähenkilö Helen on jättänyt miehensä ja päätynyt yksinhuoltajaksi. Biisissä pohditaan hänen ratkaisunsa oikeellisuutta, kun lapset itkevät isänsä perään. Biisi julkaistiin albumin lisäksi myöhemmin Fernando-singlen b-puolella, ja ehkä siksi se jäikin hieman varjoon.
#4 I’ve Been Waiting for You (Abba, 1975)
Käsittämättömän kaunis kappale. Rakkaudentunnustus viimein löytyneelle rakkauden kohteelle ajalta, jolloin kaikki oli Abba-leirin parisuhteissa vielä hyvin.
https://youtu.be/fZ7C127Q-GY
#5 One Man, One Woman (Abba – The Album, 1977)
Kappale parisuhteen voimasta ongelmien keskellä. Fridan tumma ääni pääsee tässä oikeuksiinsa. Sen verran huomiota tämä kappale on aikoinaan saanut, että siitä on tehty ihan virallinen musiikkivideokin.
#6 Lovelight (single, 1979)
Tällaisen timantin Abba jätti Chiquitita-singen b-puolelle vuonna 1979. Ilmeisesti pakko, koska Voulez-Vous’lle oli tyrkyllä niin paljon hyviä kappaleita, ettei kaikkia yksinkertaisesti voinut mahduttaa albumille. Arpa osui tällä kertaa Lovelightiin.
#7 Angeleyes (Voulez-Vous, 1979)
Yksi kappaleista, joka syrjäytti Lovelightin Voulez-Vous-albumilta. Kappaleessa törmätään ex-heilaan kulkemassa uuden naisystävän kanssa ja jäädään miettimään, olisiko naiselle pitänyt kertoa miehen petollisista enkelinsilmistä…
https://youtu.be/dqOiIOIM6Ms
#8 Kisses of Fire (Voulez-Vous, 1979)
Diskovaikutteinen henkäilysäkeistö ja täydellinen popkertosäe. Oivallinen päätöskappale Voulez-Vous-albumille. Enempää ei tarvitse sanoa.
https://youtu.be/cMwgJw6G0T8
#9 Elaine (single, 1980)
The Winner Takes It Allin b-puoleksi päätynyt kappale heijastelee erään tulkinnan mukaan kuuluisuuden varjopuolia: kuuluisa ihminen on pakotettu olemaan kuin kala maljassa. Rauhassa kulkeminen ja yksityisyys on mennyttä, kun olet kuuluisa ja sekä manageri että fanit haluavat sinusta pienen palasen, eivätkä ymmärrä, että sinäkin olet ihminen, joka tarvitsee oman tilansa ja yksityisyytensä. Toinen tulkinta kertoo Elainen olevan epätoivoisessa tilanteessa ja yrittävän paeta epämiellyttäviä ihmissuhteita – siinä kuitenkaan onnistumatta.
https://youtu.be/bVdKhaTBN7M
#10 The Way Old Friends Do (Super Trouper, 1980)
Ystävyyttä ylistävä yhteislaulu Auld Lang Synen tapaan. Agnetha ja Frida ovat todistettavasti laulaneet tätä yhdessä samalla lavalla viimeksi vuonna 2016, Bennyn ja Björnin ensitapaamisen 50-vuotisjuhlassa.
#11 Should I Laugh or Cry (single, 1981)
The Visitors oli täynnä niin upeita kappaleita, että tämän biisin kohtaloksi jäi pudota siltä pois. Kenties tapahtunutta kompensoitiin sillä, että kappale valittiin sekä One of Usin että When All Is Said and Donen b-puoleksi. Sanoitus käsittelee ihmisen muuttumista aivan toisenlaiseksi kuin hän on aiemmin ollut. Tämä henkilön käytös on sellaista, ettei toinen voi kuin miettiä, pitäisikö itkeä vai nauraa… Fridan lauluosuudet ovat tässäkin kappaleessa täysin omaa luokkaansa.
#12 Soldiers (The Visitors, 1981)
Abballe epätyypillisellä poljennolla eteenpäin kulkeva kappale osoittaa, että Benny ja Björn osasivat kirjoittaa myös todella vakavista aiheista. Soldiers on kirjoitettu kylmän sodan ja kahden suurvallan asevarustelun ollessa huipussaan, eikä sen sanoma tunnu kaukaiselta nykypäivänäkään, valitettavasti. Ei-taistelevan henkilön näkökulmaa tarkastelemalla voi ymmärtää väkivallan pelon, mutta jos sota syttyy, kaikkien täytyy tehdä osansa, mitä se sitten tilanteessa tarkoittaakaan. Sotilaat laulavat eri lauluja kuin me tavalliset ihmiset, mutta kun torvensoittaja alkaa soittaa, myös meidän täytyy tanssia…
https://youtu.be/QyRn_nh7ViM
#13 I Let the Music Speak (The Visitors, 1981)
Abban loppuvaiheessa Frida pääsi esittelemään osaamistaan kiitettävissä määrin ja näytti usein esimerkein, kuinka moneen hänen äänensä oikein taipui. Sävellyksenä I Let the Music Speak vihjailee Bennyn ja Björnin tulevista retkistä musikaalien parissa. Sanoitus kertoo yksinkertaisesti laulajan intohimosta laulaa ja puhua musiikin kautta.
#14 Two for the Price of One (The Visitors, 1981)
Hauska kertomus yksinäisestä, rautatieaseman laitureita siivoavasta miehestä, joka näkee paikallisessa lehdessä kiinnostavan seuranhakuilmoituksen, soittaa siinä olevaan numeroon kolmen kimppa mielessään, mutta kohtaakin kappaleen lopussa yllätyksen…
https://youtu.be/2APDCyVZ2zA
#15 Slipping Through My Fingers (The Visitors, 1981)
Sydäntäsärkevä tilitys vanhempien tunteista, kun lapsi kasvaa ja lipuu pikkuhiljaa otteesta. Varsinkin Agnetha tunsi pohjatonta syyllisyyttä siitä, ettei hän ja Björn olleet jatkuvien promo- ja keikkakiertueiden takia lastensa Lindan ja Christianin varhaislapsuudessa tarpeeksi läsnä. Björn kirjoitti kappaleen sanat eräänä aamuna sen jälkeen, kun oli vienyt 7-vuotiaan Lindan kouluun ja jäänyt katsomaan hänen peräänsä.